Lääkiksen pääsykoe 2018

No miten meni? Olenkin saanut jo paljon kyselyitä, vaikka heti kokeen jälkeen kerroinkin fiiliksiä instastoryssa. 

Tämä oli tosiaan mun toinen koe. Viime vuonna mun valmistautuminen oli ihan vajaavainen ja tiesin jo oikeastaan, että en pääse sisään. Nyt tilanne oli eri ja tiesin, että mulla oikeasti on mahdollisuuksia. Varsinkin kun koetilanne ei jännitä mua juuri yhtään. Pystynkin tekemään yhtä tarkkaa työtä (ellen tarkempaa) oikeassa kokeessa kun harjotellessakin. Ja tiedän, että aika moni muu ei. Uskon kilpailemisesta olleen tähän iso apu, sillä olen saanut treenata tosi paljon jännittäviä suorituksia ja sitä miten jännitystä tulee hallita ja miten sen saa käännettyä edukseen. 

Koetta edeltävänä päivänä en enää lukenut ja tein ihan kaikkea muuta paisti istuin kotona miettimässä tulevaa. Jotenkin epäuskoisissa fiiliksissä sitten aloin nukkumaan illalla. Ei tuntunut yhtään, että koe olisi jo huomenna! Aamulla tosin heräsin jo 5:30, mutta koska olin mennyt hyvissä ajoin nukkumaan sain nukuttua silti ihan kivat unet.

Kävelin koepaikalle ja tällä kertaa pääsin tosi hyvään luokkaan tekemään kokeen. Viime kertaan verrattuna meillä oli isot pöydät ja paljon omaa tilaa. Kun kokeen sai aloittaa, meni hetki selailessa papereita, sillä koe oli jotenkin äärimmäisen sekava. Tehtäviä oli vaikea aluksi erottaa toisistaan, kun niitä ei oltu otsikoitu niin selkeästi kun esimerkiksi harjoituskokeissa. Hetken katseltuani kuitenkin aloin saada tolkkua ja kirjoitin pulpettiin tehtävänumerot "osaan", "ehkä" ja "en osaa" jaottelulla. Aloitin bilsan tehtävistä ja tein kokeen läpi lukuunottamatta kahta "en osaa" -tehtävää ja monivalintoja.

Siinä vierekkäin kokeen inhokki ja lemppari. Hormoneja olin opetellut ja kertaillut ihan tosi paljon, joten tuota hormonitehtävää täytin ihan innoissani :D!

Mielestäni koe oli aika helppo. Monivalinnat etenkin olivat lähes kaikki aika itsestäänselviä perusjuttuja. Yleensä monivalinnat on mulle se hankalin osuus, mutta nyt kyllä meni nappiin ja pisteitä tuli siitä tehtävästä melkein täydet (60p oli maximi). Tämän jälkeen olin periaattessa valmis ja katsoin kelloa. Vielä kaksi tuntia aikaa, kiva..:D 

Olen aina ollut tosi nopea ja harjoituskokeetkin tehnyt vain 3-4h. Nyt mulle jäi siis reilusti aikaa tarkistaa ja perehtyä kahteen tehtävään, joita en ollut osannut. Ja hyvä muuten, että oli aikaa tarkistaa. Olin laskenut kaksi tehtävää väärin, joten ne ehdin korjata oikeaksi.

Viimeisen tunnin sitten pähkäilin aminohappo- ja valovoimatehtävien parissa. Kuten ilmeisesti kaikki muutkin... Harmittaa, että aminohappotehtävän mokasin ihan puhtaasti sen takia, etten tajunnut tehtävänannossa jo luetelleen ne aminohapot mistä ketju koostui. Ehkä se menee siis vähän jännityksen piikkiin ;) Olisin nimittäin varmasti saanut sen oikean, jos olisin tämän tajunnut. Nyt metsästin aminohappoliitteestä aminohappoja ihan randomilla. Ja valovoimatehtävää en myöskään osannut, sillä ei puhettakaan, että olisin muistanut kaavoja mitä siinä olisi pitänyt käyttää. Päättelytaidoillani johdin oman kaavan, joka meni itseasiassa kutakuinkin oikein (käytin tosin etäisyyttä enkä pinta-alaa, kuten ilmeisesti olisi pitänyt).

Instastorystä viime hetken fiiliksiä. Vasemmalla mun eväät ja oikealla tiistain luku-urakan lopettelua.

Jostain syystä olen aina suoriutunut koetilanteissa "yli oman tasoni" ja niin kävi nytkin. Sain huomattavasti paremmat pisteet kun yhdestäkään harjoituskokeesta. Toki ne ovat mun itse laskemat, mutta koitin olla mahdollisimman tiukka, joten toivoa on, että niitä tulisi vielä vähän lisää sitten oikeassa tarkistuksessa.  En halua omia pisteitäni sen tarkemmin julkistaa, sillä ne voivat hyvin heittää kymmeniä pisteitä alas tai ylös, riippuen arvostelusta ja siitä miten hajapisteitä kertyy tehtävistä, joita en ole täysin osannut, mutta niissä on ollut oikeita osia kuitenkin. 

En voi siis olla kuin tyytyväinen. Jos tällä ei mennä sisään, pitää ensi vuonna lukea vielä enemmän ja osata vielä vähän paremmin. Mutta omassa luku-urakkassa tai koesuorituksessa, ei ollut tänä vuonna oikeastaan mitään parannettavaa. Muu kun se, että olisi pitänyt vaan osata jotkut asiat vielä vähän paremmin, mutta siihen ei olisi auttanut kun vielä aikaisemmin/tehokkaammin lukemisen aloittaminen. Ja no, ehkä se, että sen 16 pisteen aminohappotehtävän olisin voinut osata, jos olisi vaan ymmärtänyt tehtävänannon... 

Nyt ei auta kun jännittää. Vähän pelottaa se tuleeko pisterajat nousemaan jopa vuotta 2016 korkeammiksi, kun koe oli niin monen mielestä helppo. Mä toivon, että osasin vain niin hyvin, että se tuntui helpolle ja pisterajat olisi enemmän jotain viime vuoden tapaista. Myös se jännittää, kuinka lähelle Helsingin rajoja nämä mun pohjoisen hakukohteet nousevat haku-uudistuksen myötä.

Seuraa instassa mun opiskelujuttuja @tiiastudies