Kuvatäyteinen kuulumispostaus

Moikka! Mä olen nyt vihdoin ratsastuskunnossa, joten nyt pientä koostetta Pinjan ratsasteluista. Pinja hoitikin Voiton oikeastaan ilman mun apua ekat päivät ja mä sitten pari päivää ennen omaa selkään nousua siivoilin kyllä jo karsinaa apuna. Olisi tehnyt ihan hirveästi mieli kuvailla joka päivä, mutta mun retkahtanut niska ei oikein noin kolme kiloa painavasta kamerasta tykännyt. Tuli huomattua sekin ekana päivänä kantapään kautta. Kuvailin illalla Pinjaa hyvän tovin ja yöllä niskan lihakset sitten ihan oikeasti kramppasivat niin pahasti etten pystynyt liikkumaan ollenkaan ilman jäätävää kipua. Sen jälkeen nukuin pari yötä istualtaan, sillä en halua toiste herätä tuollaiseen tilanteeseen..:D

Näistä kuvista tulette hyvin huomaamaan, miten nopeassa ajassa ratsastusolosuhteet muuttuivat. Pinja meni ensimmäiset päivät pellolla, jossa vielä silloin oli melko paljon lunta. Samana päivänä taisi isi aurata kentän päältä jääsohjon eikä kentän sulamiseen mennytkään kuin pari päivää! Oli muuten hyvä idea aurata kenttä, vaikka hiekkaa pakosti pinnasta lähtikin kauhan matkaan. Tajuttiin kuitenkin se ja aurattiin lumikasat kentän sisäpuolelle, jolloin hiekan voisi sitten levittää kentälle eikä se menisi tuhlaan.

Nerea ja Einar olivat taas Suomessa lomailemassa ja pari kertaa heppailtiinkin yhdessä. Molemmat taisivat tykästyä sen verran meidän Nipsuun, että hevostelu ei ollut enää yhtää houkutteleva vaihtoehto kun aikaisemmin ;) Nameja käytiin porukalla silti useasti antamassa, tallissa istuttiin heppojen selässä ja kerran tai kaksi käytiin ratsastamassa Lillillä kentälläkin.

Pinja kävi tosiaan kerran kouluvalmennuksessakin. Sieltä ei valitettavasti ole mitään matskua, kun mä en mukaan päässyt lähtemään. Valmennus oli kuitenkin mennyt ihan hyvin ja Pinja oli saanut ohjeeksi laittaa kotona gramaanit joku kerta päähän. Puhuttiin myös, että Ellu voisi ratsastaa Voiton läpi varsinkin jos mä en pääse hetkeen satulaan. No, pääsin onneksi melko nopeasti, mutta silti se olisi hyvä idea. Joten pistetään toteutukseen heti kun sopiva aika tulee. Minusta on tosi hyvä päästää välillä joku oikeasti kokenut sinne selkään. Terhi hyppäsi viime vuonna Voitolla pari kertaa ja Ellu on ratsastanut oikeastaan koko meillä olo ajan Voittoa epäsäännöllisen säännöllisesti.

Meillä olisi muuten nyt päätös tehtävänä. Voitto on irtopalaleikkauksen jälkeen piikitetty Houtun ohjeiden mukaan puolen vuoden välein, se on toiminut superisti. Viimeksi tehtiin kuitenkin isompi tarkastus ja eläinlääkäri sanoi, että ei ehkä tarvitsekkaan piikittää niin usein... Pitää vielä varmaan soittaa klinikalle, josta nämä molemmat ohjeet on saatu ja miettiä asiaa lääkäreiden kanssa. Piikittäminenkin on aina riski ja kai siitä jotain haittaa on pitkällä tähtäimellä(?!), mutta toisaalta miksi muuttaa hyväksi todettua systeemiä, jolla Voitto on pysynyt terveenä... 

Olen muuten tuskaillut meidän kameran kanssa jo jonkun aikaa. Tuntuu, ettei se millään ota tarkkoja kuvia. Kuvat ovat lähes tarkkoja, mutta silti eivät ihan tarkkoja. Olen perehtynyt asetuksiin, säätöihin ja erilaisiin kuvausjuttuihin tämän takia tosi paljon. Luin tietoa etsiessäni, että ilmeisesti juuri tuossa meidän kamerassa on tarkennusongelmia, jotka on saatu hyvin erikoisilla konsteilla ratkaistua. Mä sitten nollasin kameran ja postin akun tämän kirjoituksen ohjeiden mukaisesti. Ja se taisi oikeasti toimi! Ainakaan yksiäkään kuvia muokatessani tuon operaation jälkeen en ole tuskastellut puolitarkkojen kuvien kanssa. 

Tosin tällä hetkellä tuskatumista aiheuttaa eriasetuksilla olevat tietsikan näytöt ja Lightroom. Nämä mun näytöt näyttää aivan erilailla värit ja varjot, en saa niitä mitenkään asetuksista täsmäämään ja siksi kuvanmuokkaus onkin hankalaa. Kumpaa uskoa? Lightroomissa mulla täytyy taas olla jossain asetuksissa häikkää, sillä kuva näyttää ihan erille Lighroomissa ja tallennettuna.

Pakko laittaa tähän loppuun pari mun mielestä tosi onnistunutta kuvaa Pinjasta ja Lillistä auringon laskussa. Että sitä voi vieläkin löytää pihasta uusi kuvauspaikkoja, vieläpä niinkin läheltä tallia... Pientä vaihtelua teille lukijoillekkin, eikös? Tämä kuvauspaikka tosiaan löytyi niinkin kaukaa kun 5m tallin ovesta lantalan takaa, mutta karua metsää ei ole tullut ennen ihanaa auringonlaskua ajateltua kauniina kuvauspaikkana. Pitää raahata Voittokin joskus tuonne!

Kenttä on nyt tosiaan melkein täysin kuiva, joten viritellään viikonloppuna jokunen estekkin sinne. Tätä on kyllä odotettu ihan koko talvi! Tämä talvi olikin erityisen huono, päästiin ihan oikeasti ratsastamaan hyvällä lumipohjalla kunnolla max kymmenen kertaa... Onneksi maastot ja pellot pelastavat meidän maneesittomien treenit. Nyt on muuten hyvä hetki katsoa, kuinka paljon perusteellinen ja päivittäinen työskentely muuttaa estejuttujakin. Talvella kun hyppäämään lähdettiin usein hyvin vähillä treeneillä.