Moi!  Toista blogiani lukevat varmaan tietävätkin jo, että olen lähdössä Joonaksen ja sen perheen kanssa keskiviikkona Espanjaan pienelle lomalle. En olekkaan ollut ulkomailla sitten omien hevosten ostamisen, sitä ennen käytiin kuitenkin jonkin verran perheen kanssa matkoilla. Kannattaa siis miettiä tätäkin asiaa ennenkuin ostaa sen oman hepan ;)

Ajastan teille joitain postauksia loman ajaksi. Katsotaan saanko julkaistua tai vastailtua siellä kommentteihin, riippuu ihan onko hotellissa nettiyhteyttä ja onko mulla aikaa. Voi olla, että pahimassa tapauksessa joudun viettämään vajaan viikon ilman nettiä. Tälläselle nettiaddiktille melko paha paikka..:D

Otan Olympuksen mukaan reissuun ja koitan kuvata teille paljon kuvia ja ehkäpä jopa lomavideopostauksen. Katsotaan, katsotaan! Lomafiiliksiä (jos siis pääsen edes välillä nettiin) voi tsekkailla Instagramista, jossa olen nimimerkillä tiiavoitto, blogien facebooksivuilta ja mahdollisesti lifestyleblogin puoleltakin. Voiton kuulumisia voitte lukea Pinjan blogista, jos Pinja sinne jotain ehtii ja jaksaa kirjoitella.

Pinja ja muu perhe hoitaa siis Voiton, joten liikuttamatta heppa ei jää. Pinja kokeilikin viime lauantaina vähän Voittoa, jottei joutuisi ihan kylmiltään menemään sillä montaa päivää putkeen. Toivotaan, että Pinja saisi jotain aikaiseksi nimenomaan Voiton vinouden suhteen. Pinja kun ei ole samalla tavalla vino kun minä, joten Voitolle paljon helpompaa kulkea sen vaikeampaankin suuntaan. Ollaan nimittäin tuplavinoja ratsukkona, kun kummatkin on samaan kierrokseen huonoja ja vinoja.

Palaillaan!

Edellisessä postauksessa (klik) kerroin tarkemmin sunnuntain hypyistä ja siinä varsinaisessa postauksessa on videoitakin tästä valkusta. Kerroin postauksen lopussa, että sain kaverini Juulian värvättyä kuvaamaan ja paljon sainkin kuvia! Teen nyt kuvista erillisen postauksen, kun ne vasta äsken koulussa Juulialta sain.

 Ekat pari kiekkaa löysällä ohjalla

 Loppuravit onnistuneen radan jälkeen.

 Namia hepalle ja kuskille huppari päälle

 Oliko ihan liikaa samantyyppisiä kuvia? Mä en vaan osannut karsia näitä oikein yhtään..

Nyt sattuikin kaksi hyppypostausta peräkkäin, kuitenkin itse hyppykertojen välillä oli viikko eli en hyppää niin usein mitä tällä hetkellä voisi blogin perusteella luulla. Terhi on nyt hypännyt Sannan vinkin mukaan pari kertaa Voitolla, ne postaukset löytyy täältä ja täältä. Tänään ajettiin TK:lle Terhin luokse, mutta tällä kertaa minä hyppäsinkin Voiton. Terhi hyppäsi samalla omalla hepallaan ja neuvoi mua sitten omien hyppyjen välissä aikana, tollanen järjestely toimi muuten oikeesti tosi hyvin ja oli kiva katsoa Terhin ratsastama rata aina ennen omaa vuoroa. 

linkki videoon

Voittohan on nyt kotona sekä Korholassa ns. kotitreeneissä ollut melko hyvä hypätä. Kieltoja ei ole juuri tullut ja kaikki on sujunut melko hyvin.. Nyt melko vieraassa paikassa Voitto oli kuitenkin täysin erilainen ratsastaa kun kotitreeneissä. Tuollainen se on usein kisoissa ja mun onkin vaikeampi ratsastaa, kun asiat pitäisi ajatella vähän toisin mitä tavallisesti. Voitto on normaalisti melko tasainen, eikä se ime esteelle mitenkään hirveästi. Nyt se kuitenkin tuli tosi vahvaksi esteelle lähestyessä eivätkä pidätteet menneet läheskään samalla tavalla läpi, mihin olen tottunut. Tuollaista normaalia reippaampaa Voittoa olisi kyllä kiva ratsastaa, mutta kun omat aivot ei ihan nopsaan käänny erityyppisen hevosen ratsastukseen.

Kieltoja tuli jonkun verran ja kerran jopa tipahdin.. Terhi kuitenkin sanoi, että Voiton pitäisi noita pieniä esteitä pystyä hyppäämään huonoistakin paikoista, kun lähes joka kerta mulla oli kuitenkin joku idea ratsastuksessa, enkä vaan lähteny järjettömästi tuuppaamaan kohti estettä kuten joskus teen.

linkki videoon

Moneen radanpätkään olen ihan tyytyväinen ja viimeinen rata meni mielestäni tosi hyvin. Voitto alkoikin kaikkien hyppyjen jälkeen väsähtää ja viimeisellä radalla se oli jo normaali ratsastaa. Esteen edessä tapahtuva ryntäys/vahvaksi tuleminen saattaa johtua myös siitä, että mä ratsastan alapohje irti esteiden välillä ja vasta ennen estettä laitan pohkeen kiinni. Olette varmaan huomanneet, että mulla on usein pohje liian edessä, jolloin se on oikeastaan mahdoton saada kevyesti kylkeen kiinni, kun jalkani on valehtelematta melkeen Voiton kainaloissa. Terhi muistuttelikin mua parin viimeisen radan ajaa; pohje taaemmas ja kevyesti kiinni kylkiin. Viimeinen rata olikin paljon tasaisempi, kun sain pohkeet kuntoon. Nyt pitää vain koittaa sisäistää tää uusi juttu..!

Sain Terhiltä paljon muitakin hyviä ohjeita ja vinkkejä tuon pohkeen lisäksi. Oon melko hätäinen ratsastaja ja jos en näe paikkaa lähden usein sooloilemaan. Terhi useaan otteeseen sanoi mulle, että mee vaan kohti estettä älä hätäile. Ja tsädäm paikka olikin hyvä tai ainakin hypättävä pienellä korjaamisella. Joskus vähemmän on enemmän. Kaarteissa mun pitää muistaa katsoa esteelle, vaikka korjaankin laukkaa oikeaksi ja mun pitää muistaa edetä, vaikka korjaankin sitä laukkaa. Lisäksi esteen, myös sen viimeisen, jälkeen pitää muistaa mennä suoraan.

linkki videoon

Oli oikeasti hyvä käydä hyppäämässä vähän muualla, sillä kotitreenien perusteella oltaisi varmaan lähdetty parin viikon päästä Sorsasaloon kisoihin, mutta nyt en minä eikä kukaan muukaan nähnyt sitä kovin järkeväksi ratkaisuksi. Jos heppa kieltää turhan helposti ja on mulle vaikeampi ratsastaa vieraassa paikassa, ei kannata koittaa lähteä kisoihin sooloilemaan. Kisoja kyllä riittää, turha sinne on kieltelemään lähteä, kun senkin ajan voisi treenata jonkun silmän alla.

Vikaan rataan olen siis itse tyytyväinen ja siihen oli hyvä lopettaa. Tuollaisia ratoja kun saisi useamminkin alle, vaikka kaikki paikat eivät ihan natsanneet mentiin yli silti oikeanlaisella ratsastuksella ja heppaa tarpeeksi tukemalla.

Juulia oli mukana auttamassa ja kuvaamassa, joten kunhan saan kuvat Juulialta huomenna koulussa niin saatte kuvapostauksen vielä näistä hypyistä!

 Moi! Kuten pari postausta sitten taisin mainita; tällä viikolla ei käyty ollenkaan estevalmennuksessa, joten hypin itsenäisesti nyt jo toista kertaa vähän ajan sisällä. Ekalla kerralla viime viikolla menin puomeja ja kavaletteja, joten viime maanantaina oli vuorossa se varsinainen hyppypäivä. Ekaa kertaa tänä keväänä pääsi koko estekalusto käyttöön, kun rakensin pienen radan meidän kentälle. Meillä on noita tolppia sen verran vähän, etten saanut yhtään oskeria tehtyä. Tällä kertaa mentiin siis pystyteemalla. Tein melko helpon radan, ettei suurempia ongelmia syntyisi tai jos niitä kuitenkin tulisi osaisin ne varmasti itsekkin ratkaista. Yksi 17m linha, yksi 21m kaareva linja ja suunnan vaihto pysty halkaisijalle.

Tulin alkuverkaksi ravipuomeja, jotka sujuivat yllättävän hyvin! Voitto on yleensä melko tunari ravipuomien kanssa ja koikkelehtii niitä ihan miten sattuu. Eikös muuten olekkin hyvä kulma kyynärpäissä mulla noilla puomeilla..;) Pinja vaihtoi hetken kuluttua ravipuomit laukkajumpaksi. Tämäkin sujui hyvin ja lisäsin jumpan perään sitten pari hyppyä pienille verkkaesteillekkin.

Pienen huilin jälkeen ratsastin molemmat suhteutetut linjat läpi. Aloin hieman miettimään parin hyppykerran jälkeen miten näin pienilläkin esteillä 17 metrin linja voi olla ahdas viisi laukkaa. Pinja tarkisti linjan ja se olikin vain vähän reilu 14 metriä. Huppista.. Kantapään kautta tuli taas opittua, että ne linjat tosiaan kannattaa mitata useammin kun kerran rakennusvaiheessa. Onneksi tämä mun virhe ei aiheuttanut mitään katastrofaalista, kun esteet olivat kuitenkin melko pieniä ja heppa tuli hyvin takaisin. Pinja pidensi välin ja sitten alkoi jo tuntua normaalille 17 metrille eli pienillä esteillä melko normaali viisi laukkaa.

Linjat ja ekan lyhyen radan hypättyäni Pinja nosti kaikkia esteitä pari reikää. Voitto oli melko kiva ratsastaa. Pyrki hyvin eteenpäin, muttei ollut liian villi. Paikat osuivat suhteellisen hyvin kohdalleen, muutama vähän kaukaa ja pari vähän läheltä. Yhden kiellonkin onnistuin saamaan aikaan mokaamalla kaarevan linjan ihan totaalisesti. Olin linjan puolessavälissä, kun yhtäkkiä päätin mennä kuuden laukan sijaan viidellä. Voitte arvata, ettei siinä hyvin sitten käynyt.. 21metriä voisi tulla ihan kohtuullisen helposti viidellä varsinkin vähän kaarretta oikaisemalla, mutta ei se onnistu jos tän idean keksii vasta pari askelta ennen estettä. Tulin sitten koko radan uudestaan ja se sujui täysin ongelmitta.

Yksikseen hyppääminen on oikeastaan aika opettavaista. Joutuu oikeasti miettimään mikä meni pieleen, miten ratsastan tuon linjan, mitäs nyt kun tuli näin pieni hyppy ekalle esteelle jne. Yleensä valmentaja sanoo miten meni ja miten pitää tehdä, nyt kun kaiken joutui pohtimaan ihan itse oli homma melko erilaista. Kyllä me kuitenkin jatkossakin käydään siellä valmentajan silmän alla hyppäämässä, mutta ei yksikseen hyppääminenkään hullumpaa ollut.

Hauskaa meille ainakin oli!