Moikka! Epäonnistuneiden kisojen jälkeen mua suoraan sanoen kauhistutti tuleva estevalmennus, ennen valmennusta mulla oli sellainen fiilis, etten osaa mitään eikä mikään tule onnistumaan. Vaikka tiedostan, että tuolla tavalla ei kannattaisi ajatella, on oikeasti vaikea muuttaa omaa ajattelua. Onneksi kuitenkin nämä ajatuksen unohtuivat täysin jo verkatessa ja pystyin keskittymään ihan normaalisti valmennukseen.

Matkan varrelta käytiin hakemassa Vekki ja Lokki mukaan, joten saatte nyt videomateriaalin lisäksi Pinjan ottamia kuvia. Olettekin toivoneet estevalmennuksesta myös kuvia. Maneesilaatu ei päätä huimaa, mutta kyllä noista ihan selvää saa. Oli itseasiassa onni, että juuri tällä kertaa Vekki ja Lokki tulivat mukaan sillä maneesista oli purettu valmiiksi rakennettu tehtävä, joten rata piti rakentaa uudelleen.

Verkataan yleensä aina melko itsenäisesti oman maun mukaan sileällä, tietysti aina välillä saan jotain neuvoja, mutta kun valmentaja ratsastaa itsekkin niin hän ei voi aivan koko aikaa katsoa. Tein siis jo normaaliksi muodostuneen verkan. Ensin hyvin rennosti ravia molempiin suuntiin koko maneesia ympäri ja välillä isoja ympyröitä, sitten sama laukassa, jossa istun koko ajan kevyessä istunnassa. Kun lihakset on lämmenneet ja hevonen muutenkin vertynyt siirryn takaisin raviin ja työskentelen vähän tehokkaammin. Teen pienempiä voltteja, taivutan kunnolla ja vaadin pohkeen läpi. Tällä kertaa Voitto oli melko laiska ja sain ihan oikeasti muistuttaa sitä jatkuvasti jalalla verkan aikana. Ravin jälkeen laukkaan ja työskentelen siinäkin kunnolla. Tälläinen verkka on sopint nyt meille tosi hyvin, tosin kisoissa näin pitkästi verkkaaminen ei yleensä onnistu... Tosin kesäisin ja silloin kun kotona pääsee päivittäin ratsastamaan kunnolla hyvällä pohjalla, ei alkuun tarvitse ehkä tuollaista hölkyttelyä vaan voi aloittaa suoraan jo vähän kunnollisemmin.

 linkki videoon

Sileän verkan jälkeen tultiin puomia, jonka jälkeen sitten pienehkä voltti. Videolta näkyy toiseen suuntaan muutama ylitys. Voitto tuntui tässäkin hiukan tahmealle, mutta muuten tehtävä sujui ihan hyvin. Seuraavaksi tultiin kaarevaa linjaa kavaletilta pienelle pystylle. Tultiin vain "sarjan" toinen kavaletti alkuun, joten lähestyminen kavaletille tuli melko kaarella. Seitsemän laukkaa pystylle oli melko normaali. Ensimmäisellä kerralla tosin tulin liian rennosti ja laiskasti, mutta toisella kerralla sitten sain korjattua laukkaa jo vähän energisemmäksi. Tultiin sama myös toisesta suunnasta, mutta nyt mentiin molempien kavalettien ylitse. Tehtiin melkein jokaisen tehtävän loppuun voltii, jostain syystä epäonnistunut voltti ei tullut videolle, mutta Voitto kampesi tosi paljon mun ulkoapuja vasten enkä saannut käännettyä sitä pienesti. Terhi käski korjata tätä niin, että suoristan hevosen kaulan tai miltei asetan ulos ja se auttoi! Luonnostaanhan tuossa ainakin itse lähdin korjaamaan sisäohjalla, mutta ratkaisu löytyikin ihan erilaisella ratsastuksella.

Tultiin vielä ennen ratoja puomilta kaarevaa pienelle okserille. Ensimmäisellä kerralla Voitto hyppäsi vähän hitaasti, mutta muuten sain tultua hyvin kahdeksalla laukalla. Tästä välistä puuttui videolta muutama pätkä, mutta parin toiston jälkeen tultiin rata. Video ei ehtinyt ihan mukaan, mutta tultiin ennen vesiokseria tuo sama linja mitä juuri ennen rataa mentiin. Videosta ei nyt muutenkaan valitettavasti tehtävät näy hirveän hyvin, sillä se on kuvattu vähän eri paikasta ja istualteen, mutta eiköhän tuosta kuitenkin jotain näe.

Ensimmäinen rata sujui hyvin. Voitto kerran kaarteessa vähän potki ja viimeisellä linjalla kavaleteilla en ollut keskellä, mutta muuten ei ongelmaa. Esteet nostettiin seuraavalle kierrokselle noin 90cm ja tultiin sama rata, mutta toisesta suunnasta. Toisella radalla jälleen vähän potkuja ja tulin okserilta puomille vähän liian sujuvasti jättäen yhden askeleen pois, mutta muuten toinenkin rata sujui kivasti.

 Esteitä ei taidettu vielä tässä välissä nostaa vaan tultiin 90cm korkeudella se ensimmäinen rata uudelleen. Tällä radalla tulin varsinkin vedelle tosi lähelle, mutta sain kuitenkin ratsastettua Voiton siitä hyvin yli tukemalla hevosta loppuun asti. Mustalle okserille ratsastin huonosti, mutta sain korjattua virheen heti uudella lähestymisellä ja lähestyminen oli nyt juuri sellainen mitä olisi pitänyt tehdä jo ensimmäisellä yrityksellä.

Loppuun tultiin jälleen eri suunnasta sama rata ja nyt esteet taisivat olla sen 100cm, kun niitä pari reikää nostettiin. Ekalle kavaletille tulin huonoa laukkaa, mutta sain sen ennen seuraavia kavaletteja korjattua enemmän pakettiin. Voitto jälleen samassa kohdassa vähän potkiskeli, mutta muuten rata sujui hyvin ja nyt sain otettua okseti-puomi linjaan oikean määrän laukkoja.

Tuo potkiminen kaarteissa on tullut Voitolla näin talven tullen jälleen vähän tavaksi. Viime talvena se ilmeni klippauksen jälkeen, mutta nyt sitä ei voi suoraan klippaukseenkaan yhdistää, kun olen monesti jo klippauksen jälkeen hypännyt. Pitää vähän tarkkailla ja yrittää miettiä mistä se johtuu. Jännä sinänsä, että tämä tapa tulee esiin näin talvisin eikä juuri koskaan muulloin.

Jätettiin Pinja Vekille ja Lokille, joten mun tehtäväksi jäi kotona vielä Lillin ratsastus. Olin ennen valmennusta jo siivonnut molempien heppojen karsinat. Voitto olisi halunnut jäädä kotona tarhaan, ensin se stoppasi tarhan kohdalle ja toisella kerralla tallin ovelle ja sain oikeasti maanitella, että se astuisi talliin sisälle. Eihän se tajunnut vaikka kuinka yritin kertoa, että ihan kohta pääset ulos. Vaihdoin Voitolle kuivan loimen, otin kylmät pois ja laitoin sen karsinaan heinäkasan kanssa Lillin ratsastuksen ajaksi. Lähdin maastoon, joten en uskaltanut jättää sitä pihalle yksikseen. 

Lillin kanssa oli ihana käydä maastossa. Se kulki nätisti suoraan, ei yrittäänyt mennä ojaan tai kääntyä jokaisesta risteyksestä kuten eräs... Otettiin vähän ravia ja pari laukkapätkääkin, sillä tie oli mukavan pehmeä. Lilli jopa vähän innostui laukassa! Ratsastuksen jälkeen hepat pääsivät ulos ja olivatkin siellä iltaruokintaan asti. Hyvällä ilmalla molemmat seisoo pimeässäkin ihan tyytyväisenä, jolloin saavat tietysti olla ulkona sen reilu 12h päivässä.

Torstaina saatiin vihdoin aikaiseksi jo monta vuotta suunnitelmissa ollut juttu, nimittäin matonäytteiden ottaminen. Useamman vuoden on jo tainnut suosituksena olla, että madottaa ei pidä automaattisesti vaan pitäisi ottaa näyte, sillä madoille on alkanut syntyä vastuskyky lääkkeisiin eikä uusia lääkkeitä ole ihan heti ilmeisesti tulossa. Hippoksen 1/2010 mukaan hevosia saa Tanskassa lainmukaan madottaa vain jos niillä on todettu matoja. 

Aikaisempina kertoina näytteiden ottaminen on ehkä jäänyt siksi, että ajateltiin sen olevan hirveän vaikea prosessi, mutta ei kyllä ollut. Selkeät ohjeet löytyivät Movetin sivuilta, jonka lisäksi oltiin vielä puhelimitse yhteydessä paikkaan. Me tosiaan asutaan Kuopiossa, joten näytteitä ei tarvinnut postittaa vaan käytiin ihan itse ne viemässä. Pikaisella googlauksella ainakin jotkut hevosklinikat tutkivat näytteitä myös, hinta tosin oli melkein tupla verrattuna Movetin hintoihin ainakin niissä mitä katsoin. Movetiin voi kuitenkin käsittääkseni lähettää ympäri Suomea näytteitä ja kai paikkoja löytyy Suomesta muitakin.

Lantaa tosiaan piti kerätä kolmen päivän ajan, jotta tulos olisi kaikista luotettavin. Näytteet piti säilyttää viileässä, joka ei ollut näin talven kynnyksellä mikään ongelma. Noin lusikallinen tuoretta lantaa siis laitettiin pusseihin. Molemmilla hevosilla oli omat pussit, sillä jos vain toisella olisi matoja niin sitten tiedettäisi kummalle matolääke annettaisi. Mulle ainakin tuli ihan yllätyksenä, että vain sille hevoselle jolla matoja on pitää antaa se lääke.

Kolme päivää lantaa kerättyä näytteet vietiin labraan, jossa meille jo sanottiin, että hyvin todennäköisesti teidän hevosilla ei ole matoja. Samalla selvisi, että Lilli on yksi heidän yleisimmistä lemmikkien nimistä vaikka en itse ole törmännyt kuin pariin muuhun samalla nimellä varustettuun eläimeen. Sain samalla tunnukset palveluun, jonka kautta pääsen myöhemmin katsomaan mm. mahdollisten verikokeiden tuloksia ja näiden lantanäytteiden tuloksia tietysti myös.

Vietiin näytteet aamunlla labraan ja tulokset tulivat jo iltapäivällä. Sain puhelimeen viestin, jonka jälkeen sähköpostiin tuli tulokset. Tosi nopeaa toimintaa! Tulokset ilmoitettiin muodossa montako kpl munia / 1 gramma. Alle 200 kpl olisi ollut alhainen, 200-1200 keskinkertainen ja yli 1200 korkea. Lisää voi lukea täältä. Pieni määrä matoja ei ole välttämättä edes huono juttu. Meidän molemmille hevosille tulokseksi kuitenkin tuli 0kpl/g eli matoja ei tosiaan ollut yhtään. 

Oli oikeasti mielenkiintoista ja suosittelen kyllä kaikkia testaamaan madot ennen kuin automaattisesti lähtee madottamaan. Meillä ei onneksi madotukseen tarvetta ollut, joten siinäkin mielessä positiivinen kokemus ja hintaakin taitaa tulla vähemmän kun matolääkkeelle. Yhden hevosen tutkiminen maksoi reilu 13 euroa ja jos oikein muistan matolääke maksaisi ainakin sen 20e. Muistaako joku onko tuo hinta yhtään oikea? Tietysti jos testillä todetaan, että matoja on niin sitten tulee kalliimmaksi, mutta hyvin todennäköistähän on ettei hevosella matoja ole.

Mitä mieltä olette? Oletteko te testanneet vai madottaneet suoraan? 

Lisäys 28.11.2014 klo 22.30 / Meitä ei ohjeistettu madottamaan, vaikka pikaisen googlailun perusteella syksyisin olisi hyvä aina madottaa, koska heisimadot eivät välttämättä näy tuloksessa, vaikka muuten tulos nollaa olisikin. Pitääpä selvittää asiaa...! Esim täältä voi lukea lisää.
Lisäys 2.12.2014 klo 21.22 / Eläinlääkäri sekä lantanäytteiden ottaja kehotti madottamaan heisimatoja vastaan syksyisin. Eli siis vaikka tulos olisi 0kpl/g kannattaa kysellä eläinlääkäriltä ohjeita! Yleinen neuvo tuntuu olevan se, että syksyisin madotetaan.

Moikka! Nämä kuvat on otettu melkein pari viikkoa sitten kun satuttiin pellolle ihanan lumisateen aikaan. Harmi kun oli jo vähän hämärää eikä muutenkaan aikaa kunnolliseen kuvaussessioon, olisi voinut nimittäin tulla kivoja kuvia talvisempaan banneriin. Uutta banneria onkin toivottu jo useaan otteeseen. Koeviikko alkaa olla selätetty ja kaikesta muustakin kiirestä selvitty, joten enköhän minä pian ehdi jotain väkertää. Vanhoista kuvista ei kyllä oikein huvita tehdä mitään, joten pitää katsoa saisiko näistä vähän talvisemmista uusista kuvista jotain aikaiseksi.

Ollaan käyty nyt paljon maneesilla sekä menty meidän omalla pienellä pellolla että käyty kärryllä tuolla isolla pellolla. Oma kenttä on ollut viimeiset pari viikkoa kova, joten on ollut pakko turvautua maneesiin ja vähän pehmeämpään peltoon. Pellolla ratsastelu kun käy melkein maastoilusta, joka on pimeiden iltojen takia nyt vähän jäänyt. Eilen meidän piti lähteä maastoon, mutta tie oli tosi jäinen ja urainen joten menin sitten vain pellolla. Uskon, että vähän epätasaisella ja aaltoilevalla pellolla ratsastaminen tekee hyvää hevosillekkin. Sanotaanhan sitä, että ihmisille tekee hyvää kävellä epätasaisella. Tosin parasta olisi varmaan lähteä joku päivä metsäpoluille, joissa saa ihan oikeasti katsoa jalkoihinsa. Kuvattiin jokin aika sitten ihana maastoiluvideopostaus juurikin näiltä poluilta, mutta poistin kaikki videot vahingossa kameralta...

Monelle saattoikin tulla yllätyksenä, että oltiin sunnuntaina kisoissa. Treenit on nyt sujuneet niin hyvin, että ajateltiin valmentajan kanssa että kisoihin lähtö voisi olla ihan paikallaan. Kisat menivät kuitenkin penkin alle, jonka lisäksi niistä ei ole mitään materiaalia. Ratavideot äiti kyllä otti, mutta koska Pinja ei ollut mukana ne on kuvattu portilta mistä hevoset menee sisään eli ihan maan tasalta. Siitä näkee siis vain pari estettä. Ensimmäistä kertaa koko blogin aikana taidan siis joutua skippaamaan kisapostauksen teon. 90cm tuli yksi kielto, jonka jälkeen sain ratsastettua radan loppuun ihan hyvin. Mutta 100cm meni jo verkasta lähtien pieleen ja kiellettiin sitten ulos. Nyt kisat alkaa olemaan tämän vuoden puolelta kisattu ja keskitytään pelkästään treeniin, jota kyllä tarvitaankin. On kuitenkin positiivistä, että treeneissä sujuu jo ihan hyvin ja meno on aivan erilaista mitä kisoissa oli.

Tästä postauksesta tulee kyllä nyt melkoinen sillisalaatti, kun kirjoitan juttuja siinä järjestyksessä mitä mieleen tulee. Joulukalenteria ei tänä vuonna tule, mutta koitan keksiä enemmän erikoispostauksia ja -videoita joulukuun ajaksi. Ensi vuonna pitää aloittaa joulukalenterin suunnittelu jo hyvissä ajoin ja keksiä jotain erikoista, nyt päätin olla tekemättä lähinnä ideoiden puutteesta. Haluaisin nimittäin tehdä jotain mitä aikaisempina vuosina ei ole ollut.

Sitten itse kuviin. Käveltiin Pinjan kanssa ensin peltoja ympäri. Voitto oli ihan innoissaan ja pari kertaa pyrähtikin raviin kiljahtaen. Voitollahan on ollut tapana tarhassakin näin talven tullen juosta ihmistä karkuun vinkuen, mutta nyt se on edistynyt ja tuleekin ihmistä vastaan vinkuen. Voitto on myös aina ihanan innoissaan lähdössä matkaan traikulla, vaikka voisi luulla, että sitä alkaisi jossain vaiheessa matkustaminen tympimään. Toistaiseksi se kuitenkin on ollut aina ihan innoissan lähdössä. 

Itse pelto oli melko kova, mutta saatiin onneksi ravata ja laukkailla "omenatarhassa", jossa pohja oli paljon joustavampi. Siellä puiden seassa sitten pisteltiin menemään niin ravissa kuin laukassakin. Olen nyt kun pellolla on tullut mentyä useasti ratsastanut varsinkin täällä kotona enemmän sellaisella nyt-ollaan-kentällä-fiiliksellä eli vaatien hevoselta ihan kunnolla taipumista yms. Maastossa kun itse ainakin annan hevosen mennä rennosti juuri mitään vaatimatta. Sellaisetkin päivät tietysti tekevät hyvää, mutta jos peltoiltua tulee monta päivää putkeen on välillä hyvä vähän työskennelläkkin.

Joko siellä sataa lunta? Onko jotain toiveita uuden ulkoasun suhteen tai joulukuun erikoispostauksien?

Moikka! Tiistaina oli jälleen Sanna Backlundin valmennus. Valmennusta edeltävä kotivalmennus Terhin kanssa sujui hyvin, joten vähän jännitti miten nyt käy. Olin edellisenä päivänä tehnyt vähän normaalista poikkeavia liikkeitä salilla kolmen kilsan lenkin jälkeen ja mun jalat olivat oikeasti aivan järkyttävän kipeät valmennuspäivänä. Jo ekan askelkyykky sarjan aikana lihaksiin koski lenkin jäljiltä, joten en edes tehnyt toista sarjaa loppuun ja aamulla tuskin pääsin nousemaan sängystä kun takareidet, polven yläosa ja pakarat olivat niin kipeät. Siinä vaiheessa ajattelin, että nyt jos mennään valmennuksessa ilman jalustimia tai vaikka harjotellaan kevyessä istunnassa jotain niin en ihan oikeasti pysty ratsastamaan. 

Valmennus alkoi neljältä, joten jouduin lähtemään koulusta vähän aikaisemmin eikä Pinja päässyt mukaan. Oltiin onneksi saatu järjestettyä Lillille karsinapaikka Keskimäeltä ja matkalla pudotettiinkin poni sinne. Voiton kanssa sitten jatkettiin kohti TK:ta, joka on siis se paikka missä Terhinkin kanssa aina hypätään eli meille oikeastaan melkein kotimaneesi.

Maneesissa odotti yllätyksenä erilaisia jumppatehtäviä, viime aikoina ollaan menty oikeastaan aina rataa, joten oli ihan kiva mennä välillä vähän erilaistakin. Talvikaudellahan muutenkin yleensä ollaan tehty vähän erityyppisiä tehtäviä ratatreenin lisäksi. Tehtävät näytti epäilyttävästi sille, että saatteittaisi vaikka heittää ne jalkkarit pois... Onneksi edeltävää ryhmää katsoessa selvisi, että näin ei taideta tehdä. Sain huokaista helpotuksesta, tavallisesta valmennuksesta kyllä tiesin kipeine lihaksenikin selviävän.

Kenttä oli jo jäässä, joten verkkaamaan ei etukäteen päässyt. Mun verkat jäikin melko lyhyeksi sitten vihdoin kun maneesiin päästiin. Nykyään annan Voiton hölkötellä ensin ravissa ja laukassa tosi rennosti, jotta lihakset lämpiäisivät ja sen jälkeen vasta alan työstämään normaaliin tapaan. En tiedä miten 15 minuutin maneesikisaverkka tulee oikeen meille riittämään talvikisoissa. Täällä päin kun melkein kaikilla talleilla on vain yksi maneesi, joten verkka-aika on rajallinen.

Aloitettiin kuitenkin sileän tehtävillä, joten vähän kesken jäänyt verkka ei haitannut. Videolta näkyy hyvin millaista tehtävää tultiin. Siirtymisiä uran sisäpuolella, ilman seinän antamaa tukea. Välillä tehtiin kaksi siirtymistä raviin ja välissä sitten nostettiin aina toinen laukka, toisella sivulla tehtiin kavalettien ympärille kiemuraa, jossa vaihdeltiin laukkoja. Mä sain palautetta vinoudesta ja käsien asennosta, joka on nyt viime aikoina huonontunut jostain syystä. Lisäksi vaihtoja pitäisi ajatella enemmän eteen eikä ylöspäin, joten paljon korjattavaa sileällä varsinkin. Mutta toisaalta parempi niin, sielällä kun voi harjoitella huomattavasti useammin kun esteill!

Sileän tehtävän jälkeen tultiin kiemurrellen pitkällä sivulla olevat neljä kavalettia, joihin piti ottaa kolme laukkaa väliin. Kolme oli melko kontrollissa ja ekalla kerralla mokasinkin toisessa välissä tulemalla kahdella. Se olikin päivän ainoa kunnollinen moka. Tehtävä näytti vaikealle edellistä ryhmää katsoessani, mutta se olikin lopulta yllättävän helppo. Tultiin kerran välit myös kahdella laukalla, mutta se oli kuulemma niin helppoa että jatkettiin kolmella laukalla lopputreenin ajan.

Kavalettien jälkeen tultiin linjalla kontrolliharjoitusta. Video muuttui jostain syystä melko tummaksi, mutta toivottavasti saatte kuitenkin selvää. Keskellä linjaa oli puomikasa, joka piti ylittää käynnissä. Pari ekaa kertaa Voitto oli melko vahva, mutta sitten se tuli takaisin oikeasti tosi kivan tuntuisesti! Kun hepat oli saatu toimimaan käyntiin siirtymisillä tultiin linjaa ihan suoraan. Puomi oli apuna välissä, jotta saataisi hyvin tasapainotettua ja sitten taas hellitettyä kohti estettä.

Sanna käski käyttää vähän pohjetta myös ponnistuksessa, jotta Voitto hyppäisi terävämmin. Linjan jälkeen tultiin pituushalkaisijalla olevaa jumppaa, jossa hepalle annettiin melko vapaat kädet toimia. Tämän jälkeen tultiin pieni radan pätkä, jossa mukana olivat kaikki tunnin aikana tehdyt elementit molemmista suunnista. Rata sujui oikeasti tosi hyvin! Viimeisen linjan jouduin korjaamaan, kun en ottanut kiinni tarpeeksi ja laskeuduttiin liikaa oikealle. Selkään en tätä tunne ja kuulin olevinaan Sannan sanovan, että laskeudutaan liikaa vasemmalle, joten korjasin sitten oikealle seuraavalla kerralla vielä enemmän... Videolta kyllä huomasin, että Voitto laskeutuu tosi paljon enemmän oikealle mitä ponnistuspaikka oli. 

Valmennus sujui kuitenkin kaikin puolin hyvin. Saatiin korjattavaa kotitreeneihin ja varsinkin sileän treeneihin, mutta myös kehuja, että laukka toimii nyt ja Voittokin oli ulospäin kaikinpuolin hyvän näköinen. Mun omaan istuntaan ja varsinkin siihen vakiovirheeseen eli sisäohjassa roikkumiseen pitää nyt erityisesti panostaa.

Terhi hyppäsi yhdellä ratsastettavistaan samassa ryhmässä mun kanssa ja kehuikin tunnin jälkeen, että sekä minä että Voitto mentiin hyvin. Voitto teki kuten pyysin ja itse en tehnyt alun kavalettien jälkeen juuri yhtään virheitä. Iso kiitos tästä edistymisestä kuuluu kyllä Terhille! Kahden onnistuneen estetreenin jälkeen on taas motivaatiota ravata melkein joka päivä maneesilla, toivotaan ettei tämä aktiivinen hevostelu näy koeviikon arvosanoissa... Sanna tulee joulukuun alussa taas Kuopioon, joten siellä sitten taas! 

 

Blogitallissa julkaistiin juuri uusi viikon blogihaaste. Palkintona on jälleen tosi käteviä Magic Brushin harjoja, jonka lisäksi parhaat postaukset nostetaan Blogitallin etusivulle. Mukava tapa saada näkyvyyttä omalle blogille! Kannattaa siis ehdottomasti osallistua, niin ja vielä päivä aikaa osallistua edelliseen blogihaasteeseenkin.

"Osallistumiskaavakkeen" ja tarkat ohjeet löydät täältä. Lyhyesti sanottuna, ideana on virittäytyä talviseen tunnelmaan kertomalla lemppariasioita talvesta ja jakamalla talvikuvia. Huomasin kuvia tähän postaukseen etsiessäni, että eihän mulla ole kivoja talvikuvia kun ihan muutama. Tulevana talvena pitääkin tarttua kameraan useammin valoisan aikaan ja toivoa oikein talvista talvea, viime vuonna ei joulunakaan ollut kunnolla lunta. Toivottavasti tänä vuonna tulee olemaan!

Parasta talvessa on...

...Järven jäällä ratsastaminen

Meillä ei ole kunnollisia maastoja enää, varsinkaan kesäisin, tässä lähellä. Pohjat ovat liian kovia tai kivisiä. Siksi en malta odottaa että tiet taas pehmenevät lumipeitteen ansiosta ja järven jää on tarpeeksi paksua ratsastamiseen. Jäällä voi sekä revitellä että ratsastaa ihan kunnolla sileetä, hankikin luo pientä vastusta työskentelyyn. Hangessa ratsastaminen onkin kiva lisä hevosen monipuolisempaan "kuntoiluun".

 ...Pirteät hevoset

Ainakin näin alkutalvesta Voitto muuttuu mukavan pirteäksi. Helteen pehmittämänä ja maha täynnä laidunruohoa ei ainakaan Voitto jaksa kovin kiihytellä. Talven tullen vähän peruslaiskasta hevosesta kuoriutuu ainakin alkutalveksi reippaampi ratsu. Maastossakin takapää saattaa vähän lentää ja etupäästä kuulua kummallisia innostuksen vingahduksia.

...pörröiset ponit ja klipatun karvan helppous

Ehkä suloisinta talvessa on pörröiset ponit! Lillistäkin tulee niin suloinen pörröisen karvan kanssa, joten miettikää kuinka suloisia vaikkapa Shetlanninponit sitten ovat? Yleensä hevosista (Suokit asia erikseen!) ei mielestäni tule niinkään suloisia paksun talvikarvan kanssa, Voitto ainakin näyttää enemmänkin epäsiistille kuin suloiselle. Joten toinen talven hyvä puoli on se, että klipattu hevonen on nopea laittaa valmiiksi. Harjaus käy nopeasti, kun karva on lyhyt eikä ainakaan hiekkainen. Klipattu hevonen on myös yleensä loimitettu, joten senkin puolesta paljon puhtaampia kun kesäisin, vaikka kesäkarvakin toki ohut on.

Mikä sinusta on parasta talvessa? Aiotko tehdä viikon blogihaasteen? Mikä kuva oli lempparisi?

 Moikka! Jälleen olen ajautunut siihen tilanteeseen, että mulla on monelta päivältä materiaalia kameralla, mutta ei aikaa kirjoittaa teille postauksia. Eihän se varmaan teille ole mikään ongelma, mutta minun on tosi vaikea muistaa yksityiskohtia monta päivää sitten olleesta valmennuksesta. Eilisistä Sannan valmennuksesta onneksi ehdin kirjoittaa heti valmennuksen jälkeen postauksen, mutta julkaisen sen sitten kun olen saanut pari aikaisempaa juttua alta. Koitan kuitenkin edetä postausten suhteen aikajärjestyksessä.

Kerroin edellisissä postauksissa, että Voitto on ollut tosi jäykkä. Puhuttiinkin lauantaina Terhin valmennuksessa siitä ja sen lisäksi Terhi katsoi, että Voitto liikkuu varmasti hyvin. Minusta nimittäin tuntui perjantaina, että Voitto on ajoittain jopa epäpuhdas kun oli niin jäykän oloinen. Terhi katsoi Voiton liikkumista läpi valmennuksen ja oli sitä mieltä, kuten itsekkin sinä päivänä olin, että heppa liikkuu oikein hyvin.

Saatiin muutama hyvä ohje, joita olen nyt noudattanut ja Voitto on tuntunut paljon paremmalle. Ensinnäkin lisättiin Voiton loimitusta, se ei ole tuntunut viluiselle, mutta kylmä pistää tosi nopeeta lihakset jumiin. Viime talvena ei juuri koskaan pidetty tallissa loimea, mutta nyt pidetään koko ajan, jonka lisäksi ulkoloimen alle laitetaan toinen loimi. Loimittamisen lisäksi mun pitää kevyen alkuhölkän jälkeen uskaltaa ratsastaa, vaikka heppa olisikin jäykkä. Kun lihakset on saatu alkuverkan aikana lämpimiksi, vpi heppaa alkaa työstämään ja taivuttelemaan ihan kunnolla. Ei mitään hölkyttelyä siis enään, koska eihän ne jäykkyydet siitä mihinkään katoa. Pitää vaatia hevosta kulkemaan kunnolla ja taipumaan hyvin. 

Valmennuksen alussa, kevyen verkan jälkeen tehtiinkin hetki sileällä töitä. Käänneltiin ravissa sekä laukassa pieniä voltteja esteiden ympärille vaatien hyvää tempoa ja taipumista. Sileän tehtävien jälkeen tultiin kavaletteja mm. muutaman kerran pienellä voltilla samanlaista taipumista hakien kun sileälläkin. Tultiin samaa kaarevaa kavaletilta okserille ja sitten taas kaartaen kavaletille, mitä jokin aika sitten Sannan valmennuksessa. Tämä tehtävä ei silloin onnistunut, kun en ratsastanut tarpeeksi eteen, mutta nyt ei ollut samanlaisia ongelmia. Tällä kertaa jaoin videot muuten kahteen osaan. Alla olevassa videossa näkyy alun verkkajuttuja ja myöhemmässä sitten itse radat.

 Linkki videoon

Kiva huomata, että pikkuhiljaa edistymistä alkaa näkyä ja näitä kiellottomia valmennuksia tulla. Vähän aikaa sitten kun oli lähes normaalia, että pari kieltoa tuli joka valmennuksessa..  Nyt kun laukka on saatu paremmaksi on ratsastaminen paljon helpompaa, jos vain siis itse muistaa keskittyä ja ratsastaa niin hyvin kuin osaa. Viimeksi Terhin valmennus meni huonosti, joten olin koko päivän ennen tätä valmennusta miettinyt, että nyt sitten oikeasti ratsastan enkä haahuile ja näinhän mä tein. Pitää alkaa työstämään ajatusta hyppäämisestä siis jo hyvissä ajoin ennen valmennusta, katsotaan toimisiko se.

Martha Ridewear on ruotsalainen ratsastusvaatemerkki, jota Suomessa myy Ridmer. Itse en ollut ennen tätä yhteistyötä koskaan kuullut kyseisen merkin vaatteista, joten mielestäni oli tosi kiva testata ja esitellä teille jälleen uusi merkki. Ainakin edellisen esittelemäni uuden merkkituttavuudeen, PS of Swedenin, kohdalla olitte hyvin kiinnostuneita ja olen monen teistä kuullut innostuneen kyseisestä merkistä juurikin postauksieni ansiosta. Ridmerin kautta saa muuten helposti myös kyseisiä suitsia!

Mielestäni parasta Marthan vaatteissa on se, että ne eivät ensi vilkaisulla näytä yhtään tallivaatteilta. Merkin ajatuksena onkin ollut tehdä laadukkaita vaatteita, jotka soveltuvat niin vapaa-aikaan kun tallillekkin. Ridemeristä kerrottiin, että monet tätä merkkiä käyttävät eivät ole edes millään tavalla hevosihmisiä. Itsekkin sain vaatteista koulukavereilta kehuja, varsinkin saamastani takista.

Postauksissakin jo usein vilahtant Martha tekstillä varustettu Agnes collagepaita on ollut kovassa käytössä. Harmaa väri vaan näyttää mun mielestä aina niin hyvälle, varsinkin collagepaidoissa. Olen ratsastanut tällä nyt näillä parin asteen pakkasilla, kun hommiin rupeaa niin paita on ollut juuri sopivan lämpöinen ihanan paksun ja pehmeän kankaan ansiosta. Kun alle laittaa tarpeeksi lämpimästi tarkenee tällä varmasti treenata läpi talven ja sitten taas kelien lämmetessä keväällä alla olevia kerroksia voi alkaa vähentämään. Yleensä ratsastan hupparilla ja tämän huputtoman paidan myötä huomasin, että hupparin huppu paukuttaa ja heiluu niskassa yllättävän paljon!

Suosikkini saamistani vaatteista on tämä luonnonvalkea/beige takki, jota olenkin käyttänyt lähes päivittäin - tosin koulussa. Mulle käy usein niin, etten raaski kaikista kivoimpia tallivaatteiksi alunperin ajattelemiani vaatteita koskaan edes käyttää tallilla. Katsotaan käykö tämänkin kanssa niin ihan pysyvästi, tosin keväällä takki olisi ihan täydellinen ratsastukseenkin ja oikeastaan nyt, pienillä pakkasilla, tällä voisi hyvin myös ratsastaa koko treenin. Muut minun takit on liian lämpimiä vielä toistaiseksi, mutta sitten taas huppari alkaa olemaan välillä jo vähän viileä.

Takissa on tosi hyvin toimiva vetoketju, inhoan vaatteita joiden vetoketjua saa ähertää kiinni  minuutti tolkulla. Sellaisten takkien jälkeen osaa arvostaa hyvin toimivaa vetskaria. Taskuista tykkään myös. Kuvista näette, että takkissa on oikeastaan kahdet taskut päällekkäin. Vetoketjulliset taskut, jossa esim. puhelin pysyy hyvin ratsastuksenkin ajan sekä tavalliset taskut, joissa itse ainakin lämmittelen aina käsiä.

Käytin aluksi koulussa myös tätä raidallista pitkähihaista, joka on kyllä rehellisesti sanottuna kaikista mun pitkähihaisista mukavin päällä. Totesinkin muille, että huomaa muuten oikeasti eron niihin  kympin pitkähihaisiin mitä mulla on aikaisemmin ollut tallilla.

Kesällä pitkähihainen on yleensä Suomen sääolosuhteisiin se paras vaihtoehto, joten tämä tulee takuulla kovaan käyttöön tallillekkin. On vaikea löytää ratsastukseen sopivia paitoja, sillä itsellä ainakin suurin osa paidoista rullautuu ja nouse ylös. Ei ole kiva kesken treenin useaan otteeseen korjata paitaa syvemmälle housuihin. Tämä tosiaan on pysynyt koko treenin ajan hyvin paikoillaan, nytkin kirjoittelen postausta tämä paita päällä ja sitä ennen tämä oli hupparin alla kun käytiin maneesilla ratsastamassa.

Sain myös ihan farkuilta näyttävät farkkuratsastushousut, joissa on kokopaikat. Itse ratsastan yleensä paikattomilla ratsastushousuilla, joten täytyy myöntää että nämä tuntuivat varmaan sen takia melko jäykille. Voi tosin olla, että jo pelkkä kokopaikka tekee jäykän tunteen, paikattomat housut kun ovat mukavuusasteeltaan melkein kun kalsarit. Oletteko te muuten sellaisia ratsastajia, jotka haluaa ehdottomasti paikattomat tai paikalliset vai löytyykö teiltä molempia housuja? Vaikka nämä minun makuun vähän kankeat ovatkin niin hienointa näissä on se, että merkin farkuista suurin osa on tehty kierrätetystä denimistä. Marthan slogan niille onkin second life - lots of love.

Yhteenvetona voisin todeta, että aivan ihania ja laadukkaita vaatteita, jotka tosiaan menee niin vapaa-ajalla kun tallillakin! Kaikki ovat minulla aktiivisessa käytössä viikoittain ja harmittaa, kun en voi käyttää samoja vaatteita samanaikaisesti sekä tallilla että koulussa.

Martha Ridewearista merkkinä voitte lukea lisää täältä. Vaatteisiin voi tutustua Espoolaisessa Ridmerissä, jolta myös helppokäyttöinen verkkokauppa. Ridmerin facebook-sivua kannattaa myös seurata kampanjoiden ja alennusten varalta!

Mistä vaatteesta piditte eniten? Oliko Ridmer tai Martha Ridewear teille ennestään tuttu? 

Niin, ja mitä piditte vähän erilaisista kuvista? Vaikka kameran toiselle puolella ilman hevosta poseeraaminen ei ehkä ole se mun juttu, oli kuitenkin kivaa kuvata äidin kanssa vähän erilaisia kuvia blogiin.

Hei! Blogitallin julkistamisesta selvitty ja fiilis on mitä parhain, kaikki ottivat portaalin niin positiivisesti ja innolla vastaan. Kiitos! Lopetin samalla lifestyle tyyppisen blogini, joten aikaa tälle blogille tulee blogiportaalinkin myötä jäämään aivan yhtä paljon kun ennenkin.

Tuntuu, että täällä on tosissaan tullut nyt talvi, sillä kenttä on ollut jäässä jo monta päivää ja luntakin on vähän maassa. Hevoset saivat viime viikolla talvikalustonkin jalkoihin, hokit ja tilsakumit. Kentän jäätyminen on tosiaan tiennyt maneesilla ravaamista, joten täällä ainakin toivotaan jo nyt kunnon lumikerrosta maahan.

 

Perjantaina pistäydyttiin äidin kanssa kahdestaan maneesilla, sillä Pinja oli kaverinsa luona. Pitkästä aikaa kipusin siis pienen valkeankin selkään. Matka tosin meinasi tyssätä ennekuin edes alkoi traikun renkaan ollessa jäätynyt jumiin, se ei sisi pyörinyt ollenkaan. Voitto oli sitten tarikun kyydissä jo suorastaan hermoheikkona, kun me koitetaan saada rengasta pyörimään. Se kuopi, potki ja raaputti hampaita. Onneksi rengas kuitenkin lähti pyörimään, kun otettiin tarpeeksi järeät aseet käyttöön. Pakattiin sitten iso leka takapenkille mukaan, jos tulee matkalla ongelmia. Ei onneksi tullut.

 Päästiin tallin tiloihin laittamaan hevoset valmiiksi, sillä ulkona pimeässä olisi varustaminen ollut melko vaikeaa kahdestaan, varsinkin kun Voitto on ulkona tosi levoton satuloida. Pari 50 senttistä löytyi lompakosta, joten Voitto sai lämmitellä lihaksiaan jo ennen ratsastusta solariumin alla.

Ratsastin ensin Voiton, sillä Lillille tekee tosi hyvää kävellä pitkät alkukäynnit. Tosin kenelleppä ei tekisi. Kuvia ei oikein ole, sillä äidillä oli koko ajan hevonen toisessa kädessä ja tehtävänä kävellä alku- tai loppukäyntejä maasta. Kuvattomia postauksia en kuitenkaan tykkää julkaista, joten räpsittiin Olympyksella muutama kuvituskuva ihan blogia varten.

 Aloitin verkkaamaan samalla taktiikalla kun viimeksi kouluvalmennuksessa. Takana oli yksi kotiratsastuspäivä kovalla kentällä, joten olin varautunut hiukan jäykkään hevoseen. Yllätyksenä tuli kuitenkin se, että Voitto oli oikeasti melkein epäpuhdas alkuravien aikana. Ihan oikeasti todella jäykkä. Ravasin sitten todella rennosti mummoravia pitkän aikaa, taivutellen hiukan isoilla ympyröillä. Ravin jälkeen vielä laukkasin kevyessä istunnassa ihan vain humputellen.

Tämän jälkeen aloin kevyessä ravissa työstämään hevosta vähän enemmän ja se kaikeksi onneksi tuntui jo melkein normaalille. Ratsastin hyvin kevyesti ja rennosti sekä ravia että laukkaa, jonka jälkeen vielä loppuverkkasin superhyvin ja Voitto sai kävellä pitkään loimitettuna minun ratsastaessa vielä Lillillä. Juteltiin asiasta tänään estevalmentajan kanssa ja saatiin ihan uusia ohjeita, joista osa oli kyllä tämän maneesireissun jälkeen tajuttu itsekkin jo ottaa käyttöön, mutta niistä lisää estevalmennuspostauksessa.

 Lilli on kyllä niin paljon vaikeampi sileellä kun Voitto. Vitsaillaankin Pinjan kanssa aina, että huomaa kyllä ratsastuskouluponin ja hyvin koulutetun estehevosen eron.  En tiedä enkö muka tosiaan osannut vai yrittikö Lilli vain jekuttaa mua, sillä en aluksi meinannut saada edes laukkaa nousemaan. Jep, ei yhtään masentavaa. Milloinkohan se laukannosto opeteltiin ratsastuskoulussa öö kymmenen vuotta sitten? No, joissakin asioissa ollaan edelleen samoissa oneglmissa kuin silloin ;)

No kunhan laukka nousi alkoi homma sujumaan paremmin. Lilli laukkasi varsinkin oikeaan kierrokseen tosi hyvin ja sen jälkeen siirtyessäni takaisin raviin jatkoi se samaa mallikkaasti menemistä, mutta heti vaihdettuani suuntaa levisi homma taas käsiin. Lopulta ravi onnistui nätisti myös vasempaan kierrokseen, mutta oli se vähän työn ja tuskan takana.

Ratsastin mielestäni ihan kevyesti, mutta karvaiselle ja hiukan huonokuntoiselle ponille tuli silti hiki. Loppukäyntien jälkeen suunnistettiinkin vielä talliin, jossa tällä kertaa Lilli pääsi solariumin lämpöön kuivattelemaan.

Kyllä kahden hevosen hoitamiseen menee vaan aikaa. Joskus haaveilin toisesta hevosesta Voiton rinnalle, mutta näin talvella tulee taas huomattua, että ei kiitos. Perjantaisin kun ei ole koulujuttuja hoidettavana ehtii ihan hyin ratsastaa ja hoitaa molemmat, mutta kouluiltana tekisi tiukkaa vielä kun seuraavana päivänä aikainen herätys bussiin.. Kuinka moni teistä ratsastaa useamman hevosen päivittäin?

Tänään on vihdoin se päivä, kun voin teille kertoa mitä olen viimeiset viikot työstänyt niin, että omakin blogi on meinannut hetkellisesti jäädä heitteille. Tämä on myös syy miksi lähdin Hippolasta ja miksi tulen lähtemään Indiedays Inspirationista.

Perustin vai pitäisikö sanoa perustimme Pinjan kanssa blogiportaalin, kyllä ihan oikean blogiportaalin.  Heitin puoliksi vitsillä bloggaajakaverilleni kesällä, että pitäisikö perustaa oma blogiportaali. Siitä se sitten varmaan lähti. Kun lopulta tartuttiin perheen kanssa tuumasta toimeen syntyi tulosta melko nopeasti. Selasin satoja blogeja läpi, sillä halusin mukaan laajan kirjon laadukkaita blogeja. Bloggajat lähtivät innolla mukaan ja saatiin kasaan aivan mahtava tiimi, joka tulee vielä laajenemaan.

Kaktu osasi blogissaan loistavasti muotoilla portaalin pääidean: "Blogitalli ei ole mikään blogimaailman kerman insidejuttu, vaan kannustaa positiivisessa hengessä kaikkia bloggaamaan, vaikka lukijoita ei vielä montaa olisikaan. Kaikkihan me olemme jostain ponnistaneet ja mikä tahansa blogi saattaa ponnahtaa pinnalle, kun joku löytää kiinnostavaa luettavaa ja kertoo asiasta eteenpäin. On olemassa vielä paljon hyviä blogeja, joiden olemassaoloa ei ole vielä riittävästi huomattu, joten tämä voi olla sopiva ponnahduslauta juuri sellaisille. "

Blogitallin idea tosiaan on juuri siinä, että haluamme tarjota ihan kaikille bloggaajille mahdollisuuden osallistua viikon blogihaasteiden muodossa. Tosiaan, viikon blogihaasteista moni on kysellyt. Ne eivät ole kadonneet mihinkään, vaan siirtyneet Blogitallin puolelle ja nyt niitä julkaistaan ihan oikeasti kerran viikossa. Ensimmäinen haaste on jo julkaistu, siihen voit osallistua täällä. Paras muuten palkitaan Magic Brushin harjasetillä ;)

Haasteiden lisäksi julkaisemme toimituksen blogia nettilehden tapaan. Eläinten käytösneuvoja sekä koulutuomari kirjoittavat omia näkemyksiään, ammattilaiset kertovat vinkkejä niin bloggaukseen kuin hevosten kanssa puuhailuun ja ratsastamiseen. Haluamme tuoda esille kaikkia hevostelun muotoja maastakäsittelystä ratsastukseen ja kaikkeen siltä väliltä. Mielenkiintoisia juttuja tulossa, suosittelen seuraamaan! 

Blogiportaali ei tule vaikuttamaan blogin sisältöön juuri yhtään, sillä olenhan minä edelleen ihan samalla tavalla, jossen jopa enemmänkin, oman blogini herra ;) Suurin ulkonäöllinen muutos on varmasti Blogitallin yläpalkki sekä ison Indiedaysin aseuttaman mainoksen katoaminen. Haluan kiittää teitä kaikkia sekä, ilman teitä tuskin olisin tässä pisteessä, että voisin kertoa pyörittäväni omaa blogiportaalia.

Sen pidemmittä puheitta käykäähän tutustumassa sivustoon, tykkäämässä Facebookissa ja seuraamassa Twitterissä ja Instagramissa! Muistakaa käyttä Instagramissa ja Twitterissä hashtagia #blogitalli

Moikka! Viikonlopun toisesta valmennuksesta oli ihan kokonaan mäköjään unohtunut kirjoittaa. Onneksi nyt ei ole vasta kun keskiviikko, joten en ole edes montaa päivää myöhässä, vaikka siltä tuntuukin. Aika on vierähtänyt koulu- ja blogijuttujen parissa. En malta odottaa, pian näette mitä olen puuhaillut viimeiset kuukaudet!

Nyt kuitenkin takaisin sunnuntaihin. Lupasin viime postauksessa kertoa, miten Voitto onnistui (jälleen) rikkomaan suitsensa. Sain lokakuun lopulla High Jump -suitset PS of Swedeniltä testaukseen. Ensimmäiset menivät heti rikki (täältä voit lukea miten ja miksi), mutta sain uudet tilalle. Voitto ei kuitenkaan ollut näillä suitsilla hyvä, joten vaihdoin takasin Jump off malliin samalta merkiltä. Niillä Voitto on ollut tosi hyvä ja suitset ovat pysyneet hyvinä toukokuusta viime sunnuntaihin.


Olin ottamassa Voittoa pois kärrystä. Pidin ohjia kädessä ja tulin luukusta ulos puhumaan Pinjan ja äidin kanssa, jotka olivat juuri toisella puolella koppia. Ohjat olivat koko ajan mun kädessä, itse olin vain kääntyneenä auton ja kärryn välistä heihin päin. Kärryn ovi oli auki, mutta itse ovi oli laitettu kiinni kärryyn siten, ettei se mene kiinni ja kärryyn pääsee oven kautta kulkemaan vapaasti. Ohjat kulkivat oven kulman kautta mun käteen. Voitto sitten nykäisi pään ylös kopissa ja ohjat tietysti kiristyivät, ne eivät kuitenkaan missään vaiheessa jumiutuneet vaan pykältivät ohjissa olevien nappuloiden takia vain vähän hitaammin Voitolle löysää.

Kun tajusin tilanteen kurkkasin koppiin ja suitset olivat rikki. Samasta kohdasta mistä edellisetkin. Nahka oli revennyt kuolainremmistä poikki. Viimeksi se oli ihan aiheesta, meidän tyhmyyttä, hyvä että antoi periksi. Nyt tilanne oli ihan eri. Puhuttiin tilanteesta valmentajankin kanssa ja oltiin kaikki sitä mieltä, että ei olisi tuossa pitänyt nahkan antaa periksi. PS of Swedenin suitset on minusta tuntuneet tosi laadukkaalle nahkalle myös käytössä, mutta jo toiset rikkinäiset suitset? Onko meillä vain huono tuuri vai onko nahka oikeasti noin heikkoa?

Onneksi saatiin tilanne paikattua. Lainasin tallista reijittäjää ja suitset saatiin käyttökuntoon. Irti revennyt osa pitää vaan vielä ommella sitten paikoilleen ulkonäkösyistä. Onneksi suitset eivät kuitenkaan revenneet käyttökelvottomaksi, silloin olisi ärsyttänyt kun noin pienestä menivät kuitenkin rikki. Viimeksi suitsien rikkoituminen harmitti tosi paljon, sillä se pelkästään oli meidän omaa huolimattomuutta.


Sitten valmennukseen. Aloitettiin verrytteleminen taas kevyesti hölkkäillen. Voitto ei tuntunut yhtä jäykälle kun edellisenä päivänä, mutta tälläinen hidas verryttely tuntui sopivan sille hyvin edellisen päivän perusteella. Pitääkin rueta verryttelemään rauhallisesti ja rennosti ihan normaalistikkin, sen jälkeen on sitten helpompi alkaa työstämään asioita kunnolla.

Tällä kertaa meillä oli tehtävän apuna tötteröitä. Tultiin pitkän sivun alkuun pieni voltti, josta jatkettiin avoa, kunnes käännettiin seuraavan tötterön kohdalta pieniä loiva kiemura ja taas uralle palatessa avoa. Toisella lyhyellä sivulla sitten voltti, toinen pitkä sivu suoraan ja taas lyhyen sivun jälkeen sama kuvio. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa, joka olikin meille helpompi. Voitto ravasi melko kivasti jälleen, joten keskityttiin erityisesti mun istuntaan. Ryhti oli muuten melko hyvä, kunhan muistin korjata pään oikealle paikalle ja katseen ylös. Nyrkit pysyivät sunnuntaina vähän paremmin kiinni, mutta muuten käsien paikka meinasi taas vähän kadota. 

Mentiin koko tunti samaa tehtävää kaikissa askellajeissa ja erilaisten siirtymisten kautta. Väliin tehtiin molempiin suuntiin vaihdot, jotka onnistuivat molemmilla kerroilla tosi hyvin. Yleensä aina toinen suunta on ollut meille haastavampi. Ravissa ei suurempia ongelmia tosiaan ollut, käynti pitäisi muistaa pitää tarpeeksi aktiivisena ja varsinkin laukassa oikeaan kierrokseen on paljon tsempattavaa tai ainakin siltä se tuntui. Mun on itse vaikea kääntyä kropasta oikealle, joten se tietysti hankaloittaa oikeaan kierrokseen ratsastamista. Tuntui, että laukan ylläpitäminen ja pienelle voltille kääntyminenkin oli jo hirveän vaikeaa oikeaan kierrokseen.

Kylmät ratsastuksen jälkeen jalkaan solariumin lämmössä. Kyllä hepan kelpaa!