Viimeisiä yhteistyö postauksia Horse Shown kanssa, joko pursuaa korvista ulos?  Melkein tasan viikko sitten lauantaina kuvattiin teille Horse showsta videopostaus, jossa näkyykin oikeastaan koko päivän tapahtumat. Nyt videopostausten tekoon alkaa taas löytymään inspiraatiota, joten katsotaan saataisiko pitkästä aikaa blogiin vähän enemmän niitä perinteisiä videopostauksia.

linkki videoon

Mitä tykkäsitte videosta?

Aloitetaan nyt ainoasta ostoslistalla olleesta jutusta, joka tarttui mukaan jo heti ensimmäisenä iltana. Voitolla ei ole yhtään hyvää kaulakappaleellista loimea ja varsinkin kuivatuksessa ja kuljetuksessa ollaan useaan otteeseen haikailtu kaulakappaleen perään. Tämä Horsewaren fleece on normaali hinnaltaan noin 120 euroa ja  taisi maksaa  reilu 80 euroa. Ihan hyvä alennus, kun kuitenkin pakollinen hankinta oli. Loimessa on irrotettavat mahavyöt, joten tällä voin sitten talvella hyvin ratsastaakkin!

 Metsästettiin Pinjan kanssa jokaisena päivänä kivoja sukkia. Sukkia kun tarvii aina ja varsinkin nyt, kun monta paria kului lyhyen ajan sisällä kantapäästä puhki. Kesällä sellaiset sukat vielä menee, mutta talvella ehjät sukat olisi ihan jees.. Niin, mutta sukkia ei tahtonut juuri kellään olla myynnissä ja vasta sunnuntaina bongasin yhdet kivat sukat. Näissä oli villaakin, joten ovat normaaleja ratsastussukkia lämpimämmät talvellakin, mutta silti ohuet.

 PS of Sweden jälleen hemmotteli minua ja Voittoa lahjuksilla. Voiton mieleen ei ehkä ole uusi otsapanta, mutta heppanameista se kyllä tykkäsi. Toi otsapanta oli ihan uusi, eikä sitä ainakaan vielä silloin ollut edes markkinoilla. Sopii melko kivasti mun violettiin toppatakkiin! Sain valita itse tuon ämpärin täyteen nameja ja otinkin jokaista makua. Tähän mennessä maistetuista nameista Voitto on tykännyt hirmu paljon kaikista muista paitsi yhdestä mausta.

Pari lukijaa toi meille myös ihania lahjoja, iso kiitos! Tosin näiden kanssa kävi yksi ikävä juttu.. Huomattiin vasta hotellissa, että Likitin antaneet tytön pussissa oli Likitn ja kirjeen lisäksi tytön lompakko. Kirjeestä ei selvinnyt muuta kuin ikä ja nimi, eikä lompakossakaan ollut mitään tuntomerkkejä. Vein lompakon seuraavana päivänä Horse Shown infoon, joten jos sinä, lompakon kadottanut luet tämän olehan sinne jo yhteydessä, jos et sitä vielä ole tehnyt.

Huomenna sitten videopostauksen merkeissä!

 Kertokaa mitä te ostitte Horse Showsta ja mitä piditte ostoksista?

Moikka! Postauksessa, jossa arvoin liput Horse Showhun kyselin postaustoiveita. Yhdeksi toiveeksi nousi postaus Horse Shown kulisseista, paikoista jonne katsojat eivät pääse. Sain Horse Shown yhteistyökumppanina hienon mahdollisuuden päästä kiertelemään kulisseihin ja räpsin teillekkin pari kuvaa.

Tätä käytävää pitkin hevoset menivät areenalle.

 Toimisto, joka toimi samalla myös ns. kansliana. Pisteiden laskua, ratapiirroksia, ilmottautumista, lähtölistoja jne.

 Tästä kuljettiin hevosten kanssa verkkaan. Kisahevoset kulkivat käytävää varmoin askelin, mutta veikkaan että olisi voinut tulla Voitollakin vähän pupu pöksyyn, jos tuollaiseen olisi joutunut menemään..

Hevsoille oli aidattu oma kulkuväylä, jota pitkin niitä talutettiin tai ratsastettiin tallialueelta areenalle. Hevosten alueet olivat niin tarkoin vahdittuja, että minä en itse niihin päässyt kuin ulkoisesti tutustumaan. Minua kierrättänyt henkilö kuitenkin kävi pari kuvaa teille ottamaassa, jotta näkisitte vähän paremmin millaisissa paikoissa hevoset kisareissulla asuvat. Vaikka harmitti etten päässyt "talleihin" sisälle, oli kuitenkin hevosten rauhan kannalta hyvä, että talleihin ei päästetty ketään ylimääräisiä, ei edes kaikkia kisoissa töissä olevia.

Mahdollisimman paljon karsinoita oltiin sijoitutettu Stadionin alakerroksiin. Alla olevassa kuvassa näkyy myös väliaikainen teltta, jonka sisälle oltiin rakennettu talli.  Näissä paremmissa talleissa majoittuvat kv-kisaajien hevoset. Moni majoitti myös hevosensa lähialueen talleille.

Mm. Amateur Tourissa kisaavia hevosia oltiin majoitettu ulkona oleviin jaboihin pressutallin ja Stadionin edustalle. Kuulin, että melko paljon oli saanut hevosille näihin ulkokarsinoihin pukea loimia päälle, sillä tähän aikaan vuodesta ei enää kovin lämmintä ainakaan öisin.Tallialue oli ympäri vuorokauden vartioitu ja ovilla päivysti toimihenkilöt, jotka kysyivät kulkuluvat ennen kuin pääsi lähemmäksi karsinoita.

Miltä näytti teidän mielestä?

Moikka! Nyt viikon takaisia kuulumisia tähän väliin. Kaikki ovat varmaan jo saanet yliannostuksen HIHS-postaukista, vai? Multakin niitä vielä tulee ainakin pari, joten ehkä ihan aiheeseen liittymätön juttu olisi tähän väliin paikallaan. Viime viikon maanantaina oli Sanna Backlundin valmennukset taas TK:lla. Mä en alunperin mahtunut mukaan, sillä ilmottauduin vasta viimeisenä päivänä ja tällä kertaa Sanna ei ehtinyt pitää kuin pari ryhmää. Yksi ratsukko kuitenkin perui, joten sain peruutuspaikan, josta olin kyllä hirmu iloinen!

Inhoan kirjoittaa valmennuspostauksia näin viiveellä, sillä en oikein enää tahdo muistaa kaikkia asioita mitä valmennuksessa tapahtui. Laitoin muuten valmennukseen vanhat suitset, sillä uudet olivat juuri saapuneet ja olin ehtinyt mennä niillä vain pari kertaa. Totutellaan uusiin suitsiin ihan rauhassa ensin sileällä ja normi treeneissä, sen verran ne kuitenkin edellisistä eroavat, vaikka tähän asti ovatkin hyvin Voitolle tuntuneet sopivan.

Sää oli sinä päivänä aivan kamala, joten oli kyllä ihan kiva ratsastaa ekassa ryhmässä, joka sai verkata ihan alkukäynneistä asti maneesissa. Kävelin pitkään ja aloin Sannan tullessa verkkaamaan ravissa. Poikkeksellisesti rataa ei oltu  rakennettu valmiiksi ennen Sannan tuloa, joten alussa meni vähän kauemmin. Maneesissa oli valmiina meidän viime Terhin treenissä hyppäämä rata (linkki postaukseen), joka ei tosiaan mennyt hyvin ja kieltoja tuli silloin melko paljon varsinkin yhdelle tietylle esteelle. Ja juuri se este jätettiin samalle paikalle parin muun esteen kanssa. Vähän kuumotteli miten meidän käy tällä kertaa sen kanssa, sillä viimeksi en tosiaan saanut paikkaa osumaan sille esteelle millään. Terhikin tunnusti valmennuksen jälkeen vähän jännittäneen miten sen esteen kanssa käy, mutta onneksi kävi hyvin.

Itsenäisen verkan jälkeen siirryttiin ympyrälle, jossa tehtiin vuorotellen ravia ja laukkaa. Ravissa piti väistättää takapäätä ulos, joka osottautui yllättävän hankalaksi, vaikka kotona olen tehnyt tälläistä tehtävää usein eikä siinä ole ollut siellä mitään vaikeaa. En sitten tiedä oliko Voitto innoissaan lähdössä hyppäämään, ettei oikein malttanut keksittyä vai miksei väistätykset onnistuneet niin hyvin.

Tultiin muutaman kerran suunnanvaihtoja kavaletillä, jossa aluksi sain vähän huutia huolimattomasta tiestä, valuin aina kavaletin toiseen reunaan. Sain kuitenkin korjattu hypyn keskelle ratsastamalla vaan tarpeeksi huolellisesti. Tultiin yksittäisten kavalettien jälkeen pari pidempää kavaleteista muodostettua tehtävää, jotka sujuivat ihan jees. Tehtävät eivät valitettavasti näy videolla, sillä äiti ei ilmeisesti ollut ehtinyt kuvata niitä.

Linkki videoon

Verkan jälkeen tultiin rataa, jossa oli mukana muutama kavaletti, mutta esteet olivat varmaan noin 90cm. Rata alkoi kaarevalla kavaletilta okserille, johon otettiin kuusi laukkaa. Siitä pitkä lähestyminen lankkuokserille, joka oli samassa paikassa ja samanlaisella lähestymisellä myös Terhin treeneissä. Sitten pystylle, jolla viime kerralla mokailtiin. Nyt kuitenkin hyvin yli ja linjaan oikea askelmäärä eli kuusi laukkaa. Kaareva okserilta pystylle, jossa ajauduin hieman lähelle pystyä. Loppuun vielä kaarevalla viisi laukkaa pystyltä sarjalle. Rata sujui tosi hyvin, kaikki paikat osuivat lähes nappiin ja Voitto laukkasi hirmu hyvin omalla moottorilla eteen. Sannakin taisi olla vähän ihmeissää miten hyvin onnistuttiin..:D

Seuraava rata oli sitten kavaletteja lukuunottamatta reilun metrin korkuinen. Alkuosa radasta sujui tosi hyvin ja tuntui oikeasti helpolle ratsastaa, mutta sitten mokasin kaarevalla kavaletilta okserille, johon piti ottaa viisi laukkaa. Reagoin liian myöhään, jonka lisäksi en uskaltanut ratsastaa kunnolla eteen. Sanna sanoikin, että tässä tulee vanha ongelma esiin. En uskalla ratsastaa kovasti kohti estettä. Tietysti paras tilanne olisi, jos ratsastaisin eteen tarpeeksi alussa, jotta voisin vähän odottaa esteen edessä.  Toisella kerralla sitten helposti yli ja rata pääsi jatkumaan. Kaarevalla pystyltä okerille otin yhden extra laukan, joka kyllä oli tuossa tilanteessa parempi, sillä en tajunnut sujua tarpeeksi linjan alussa vaan huomasin mokan vasta lähellä estettä. Sitten vaikea tie sarjalle, johon en saanut ihan kunnolla suoristettua ja jäätiin huonoon askeleeseen. Voitto tsemppasi ja yritti hypätä kuitenkin esteen yli. Sarjan jälkeen olisi ollut enää yksi este, joten odotin että muut ratsastavat ja sen jälkeen tulin koko radan uudestaan. 

Sarja oli muuten oikeasti tosi hankalassa paikassa, eikä suinkaan oltu ainoita joilla oli siinä ongelmia, mutta treeneissähän noita vaikeita tehtäviä pitää harjoitella, että sitten kisoissa ei tulisi ongelmia. Tosin tuskin meillä seura- tai aluekisoissa noin vaikeita ratoja on. No, tuntuupahan kisoissa sitten ainakin toivottavasti helpolle!

Toinen rata alkoi myös hyvin, mutta jälleen mokasin kaarevalla kavaletilta okserille. Sannan sanoja lainaten ratsastin eteen, mutta samalla jarrutin. Vaikka mua ei koskaan varsinaisesti pelota hypätä, on varsinkin okseria kohti isosti ratsastaminen vähän sellanen ikävä juttu, koska varsinkin ennen Voitto kielsi tosi helposti juuri sellaisissa tilanteissa. Tätä ongelmaahan ei tosiaan olisi jos tekisin linjan ratsastamalla ensin eteen ja sitten odottamalla ennen estettä, jolloin mulle ei edes syntyisi ajatusta, että joudun ratsastamaan isosti kohti sitä estettä.. Toisella kerralla sitten kuitenkin onnistuneesti vaikka jotain pientä hämminkiä kavaletin jälkeen tapahtuikin. Viisi laukkaa on kyllä helppo, jos ratsastan koko matkan eteen, enkä vasta paria viimeistä laukkaa. Otin taas yhden laukan liikaa kaarevalle, mutta sarjalle onnistuin ratsastamaan hyvin. Tulin sitten heti radan jälkeen kaarevan ja sain otettua oikean määrän laukkoja ihan helposti.

Valmennuksesta jäi kyllä hyvä fiilis, vaikka pari kieltoa tulikin. Sain korjattua virheitä ja kerrankin Sanna ei joutunut valittamaan huonosti laukasta vaan ennemminkin kehui, että nyt laukassa on ihan erilainen rytmi.

Oli hieno kokemus tehdä vähän erilaista postausta ja videota tänne blogiin. Kuvattiin lauantaina videolle Aadan kanssa Nina Fagerströmin haastattelu. Minä kuvasin ja Aada kyseli. Oli hienoa tavata yksi Suomen menestyneimmistä esteratsastajista. Valitettavasti pressi tilassa oli vähän hälyä taustalla, mutta toivottavsti kuulette! Kertokaa mitä piditte tälläisestä erikoisvideosta?

Linkki videoon

Moikka! Pikaterkut täältä hotellihuoneesta. Kohta lähdetään käymään taas Jäähallilla, jossa tehdään Aadan kanssa yks tosi mielenkiintoinen video teille! Sen tekemisen jälkeen lähdetään Pinjan kanssa Indiedaysin Inspiration tapahtumaan, joka sattui just kivasti samalle viikonlopulle Horse Shown kanssa, koska ei oltaisi sitä varten kyllä erikseen lähdetty Helsinkiin. Indiedaysin tapahtuman jälkeen sitten taas loppu illaksi areenalle.

Yhteistyökumppanini PS of Swedenin ständi oli kyllä täynnä toinen toistaan ihanempia juttuja... Varsinkin heppanamit ja otsapannat oli aseteltu niin houkuttelevasti esille.  Tarttuiko teille jotain mukaa heidän osastoltaan? Yhden ostoksenkin jo tein, mutta se olikin sitten ainot ostoslistalla oleva asia.. Katsotaan tarttuuko muina päivinä jotain mukaan. Huppari ja sukat tulisivat tarpeen, mutta eilisellä pikakierroksella ei ainakan yhtään mielestä osunut silmiin. Mitä löytöjä te teitte?

Sitten videopostaus. Vielä kaksi päivää jäljellä, joten postaustoiveita ja videtoiveita ehtii viellä esittää!

Linkki videoon

Moikka! Tultiin just maneesilta ja koitan tässä samaa aikaa postausta kirjottellessa pakata sekä syödä. Huomenna pitää varmaan herätä aikaisemmin kun kouluaamuna, jotta ehtii ratsastaa ennen Helsinkiin ja Horse Showhun lähtöä. Ärsyttää kun on pari videota sekä kuvia arkistoissa, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa postauksia niistö ja näin ollen tuntuu, että en muista enää kunnolla kyseisiä tapahtumia. Haluan tehdä Sannan valmennuksesta kokonaan oman postauksen, joten nyt kerron valmennusta edeltävästä koulutunnista, eilisestä peltoilusta ja tämän päiväisestä maneesireissusta. Tästä tulee ehkä vähän sekava kun väsymyskin painaa luomia, ei ajatus oikeen pysy kasassa...

linkki videoon

Sunnuntaina oltiin tosiaan kouluvalmennuksessa Pinjan kanssa kahdestaan. Tehtiin tosi hyviä tehtäviä ja Voitto olikin normaalia parempi seuraavan päivän estevalmennuksessa. Valmennuksen ajan satoi, joten valitettavasti valmentajan kommentit ei oikein teille asti kuulu. Minusta ainakin yksi kivoimmista jutuista muiden blogeissa on videot valmennuksista, kun valmentajat kommentit ja ohjeet kuuluu taustalla. Niistä voi hyvin oppia itsekkin.

Itsenäisen verkan jälkeen siirryttiin ympyrälle, jossa aloitettiin käynnissä. Aseteltiin ulos ja sisään, keskityttiin muutenkin ihan perusjuttuihin, joista kyllä löytyy aina parannettavaa. Ensin käynnissä molemmat suunnat työstettyä siirryttiin raviin, jossa jatkettiin samaa. Ensin normaali asetus hiukan sisään ja sitten välillä taas asetus ulos.

Käveltiin hetki, jonka jälkeen jatkettiin uuden tehtävän parissa. Ollaan tehty tämän tyylisiä tehtäviä usein myös estevalmennuksen sileän osuudessa Sannan kanssa. Mentiin uraa pitkin, mutta tehtiin päätyihin ns. kolmiot, eli käännyttiin ennen lyhyttä sivua, mentiin kohti pituushalkaisijaa ja kun oltiin pituushalkaisijalla käännettiin takaisin kohti toista pitkää sivua tehden vähän kuin kolmion kärjen muotoisen tien. Tehtävässä ei ollut tarkoitus tehdä pyöreitä kulmia vaan kääntää niin, että ulkojalka joutui töihin. Tosi vaikea selittää, mutta näette ehkä videolta paremmin. Videolla tosin on vain ihan muutama pätkä, kun muut olivat ihan heiluvia Lillin heiluttaessa kameraa..

Aloitettiin käynnissä, jonka jälkeen tein urat ravia ja kolmion kärjet käyntiä. Sitten koko tehtävä ravia, jonka jälkeen laukkaa uralla ja kolmion kärjet ravissa. Lopulta tein koko tehtävää laukassa. Minun piti erityisesti muistaa, että käännöksen jälkeen pitää ratsastan hiukan eteen, koska Voitto alkoi helposti koota itseään liikaa käännöksissä. Saatiin muutamia tosi kivan tuntuisia pätkiä kaikissa asklelajeissa ja varsinkin siirtymiset onnistuivat normaali paremmin. Videolla ei tehtääv paljoo valitettavasti näy, olisi ollut kiva itsekkin nähdä. Loppuun tein vielä parit vaihdot, joita sai kyllä varsinkin vasempaan kierrokseen työstää.

Saatiin kehuja, vaikka ei olla taaskaan käyty kouluvalmennuksissa tarpeeksi usein.. Voitto liikkui taas vähän paremmin ja rehellisemmin, jonka lisäksi se oli kuulemma saanut jopa hiukan lihasta oikeisiin paikkoihin. Valmennuksen jälkeen käytiin solariumissa. Onneksi ensi viikolla on klippaus, ettei tarvi aina kuivatella ennen kotiin lähtöä tuota karvaturrukkaa noin kauan.

Eilen käytiin Joonaksen luona olevilla pelloilla Pinjan kanssa. Pelto oli melko kova, vaikka kuvittelin sen olevan pehmeämpi. Pellolla oli onneksi myös kohtia joihin oli jäänyt enemmän heinää, ne olivat melko pehmeitä. Voiton kanssa saikin vähän zoomailla, että pysyttiin heinän peittävillä mutkittelevilla kaistaleilla. Ei ollut ihan helppo juttu, kun hevonen oli innoissan lähdössä vähän joka suuntaan. Ravailin hetken aikaa ympyrällä molempiin suuntiin ajatuksella ratsastaa kuten kentällä, jonka jälkeen sitten tepasteltiin ympäri peltoa ihan käynnissä. Otin lopuksi ylämäkeen muutaman laukkaspurtin ja sitten taas paljon kävelyä ennen kotiin lähtöä. Voitto jostain syystä liukasteli aivan kamalasti käynnissä. Ravissa ja laukassa ei ollut niin pahoja ongelmia, mutta jostain syystä takajalat luisuivat käynnissä.

Tänään käytiin sitten koulun jälkeen Korholassa manessilla. Ratsastettiin ihan itsenäisesti ja maneesissa olikin ihanan vähän porukkaa, vaikka yleensä koulun jälkeen illalla onkin ruuhkaa. Äiti laittoi mulle sitten pari puomiakin. Tein samoja juttuja mitä Sannan valmennuksessa kavaleteillä tehtiin, jonka lisäksi harjoittelin puomeilla vaikeaa lähestymistä, joka valmennuksessa oli sarjalle. Menin ekaa kertaa uusilla suitsilla kunnolla sileää. Aluksi Voitto oli todella vahva ja vaikea ratsastaa laukasta, mutta en osaa sanoa johtuiko se suitsista vai siitä, että hepalla oli koko ratsastuksen ajan melko paljon energiaa. Loppuun hevonen kuitenkin liikkui kivasti myös laukassa, joten pitää nyt vain testailla noita suitsia.

Nyt mä jatkan pakkaamista ja alan pikkuhiljaa nukkumaan. Nähdään Horse Showssa! Muistakaa halukkaat tulla lauantaina klo 18.30 alkaen PS of Swedenin ständille moikkaamaan meitä :)

Kenttä ja maastot muistuttavat asfalttia eikä pellonkaan pohja ole kaukana siitä. En edes muistanut miten typerää aikaa syksy on. Enkä ajatellut, että jo muutaman pakkaspäivän jälkeen olen näin epätoivoinen. 

Tänään ajattelin ratsastaa Voiton hyvin läpi, kun lähdettiin pellolle. Pellolle siksi, että meidän kenttä tosiaan muistuttaa enemmän asfalttia kuin pehmeää ja joustavaa ratsastuskentän pintaa. Ei tullut mieleenkään, että pellon pohja voisi olla miltei yhtä kova kun kentän ja vielä liukaskin. Yritys liikuttaa hevonenk kunnolla muuttui harmitukseksi. Kun en pääse ratsastamaan hevosta kunnolla sileällä ja se näkyy aivan taatusti myös esteillä, jossa juuri ollaan saatu ongelmia korjattua ja päästy pikkuhiljaa eteenpäin. 

Tuntuu niin typerälle, että koko kesän aktiivinen treenaaminen ja valmennuksissa käyminen voi mennä savuna ilmaan syksyn ja talven aikana. Viime viikkoinen Terhin treeni meni huonosti, palattiin takaisin vanhalle tasolle. En tiedä johtuiko se vain huonosta päivästä vai oliko yhtenä tekijänä tosiaan se, etten ollut kotona päässyt ratsastamaan hevosta pariin päivään kunnolla kaikissa askellajeissa läpi. Nimittäin Sannan valmennuksessa, josta kerron teille myöhemmin, sujui radat ja asiat hyvin. Saatiin jopa kehuja, että Voitto on kerrankin avuilla laukassa ja laukkaa oikeasti energisesti. Yleensä tästä aiheesta on tullut vain moitetta. Edellisenä päivänä, ennen Sannan valmennusta käytiin maneesilla treenaamassa kunnolla. Tässä näen melko nopeasti yhteyden sille miten edeltävän päivän ratsastus vaikuttaa treeniin...

Ja milloin meillä alkoi menemään huonosti esteillä? milloin epävarmuus ja kiellot alkoivat? Milloin ongelmaksi muodostui se, että Voitto oli aivan pohkeen takana laukassa? Niin, viime talvena. Sileän ratsastus on niin äärettömän tärkeää esteilläkin, sen ymmärtää vasta sitten kun huomaa kaiken sujuvan niin paljon paremmin kun heppa on ratsastettu ajatuksella ja huolella sileällä. Eikä siihen riitä, että ennen valmennusta verkkaa hevosen hyvin. Ainakin Voitto on pitänyt edellisinä päivinä tai jopa edellisinä viikkoina ratsastaa kunnolla, jotta se on avuilla ja laukkaa hyvin eteen. Yksi meidän kompastuskivi onkin esteradalla ollut huono laukka. Nyt jälkikäteen ajateltuna tuntuu, että yksi syy miksi alamäki alkoi oli se, ettei hevonen ollut pohjista johtuen kunnolla läpiratsastettu sileällä. Sileältähän ne meidän ongelmat juurensa juonsivatkin.

Minä en ravaa enkä laukkaa kovalla pohjalla ainakaan kentällä. Joskus laukka ja ravi on ihan ok suoralla esim. maastossa, vaikka pohja kova olisikin. Silloin jalkoja ei ole rasittamassa muut tekijät kuten kaarevalla meneminen. Onhan valmentaja kertonut, että ulkomailla hevosia kisojen jälkeen liikutetaan asfaltilla. Se tekeekin aivan varmasti välillä hyvää, mutta ei jokapäiväisesti viikosta toiseen. Jalkaongelmia on jo ollut meidän tallissa ihan tarpeeksi, joten en halua ottaa tälläisen asian kanssa riskejä, vaikka jotkut minulle täällä blogissa sanovatkin että ihan hyvin voi kivikovalla kentällä ratsastaa. Millaisia periaatteita teillä on kovalla ratsastamisesta? Kotona ei siis tällä hetkellä mennä muuta kuin käyntiä. Maastossa ja pellolla voi vähän laukata ja ravata.

Ainoa ratkaisu tähän ongelmaan on käydä maneesilla. Ei olisi niin iso homma, jos tässä lähellä olisi maneesi... Viime kouluvalmennuksessakin Ellu muistutti, että kannattaa nyt jaksaa käydä reippaasti talvellakin maneesilla, kun Voitto liikku hyvin ja alkaa pikkuhiljaa näyttää lihaksistaankin paremmalle.. Maneesilla käyminen on koulupäivän jälkeen vaan melko rankkaa. Läksyille tai blogille ei jää oikeen aikaa. Koulu loppuu minulla yleensä kyllä jo kahdelta, mutta bussiaikataulut ovat niin typerät, että lukiolaiset eivät ehdi bussiin. Mulla se, että ehtisin kahdelta lähtevään bussiin, jää kiinni viidestä minuutista. Minun täytyy siis odottaa tunti seuraava bussia jolloin olen kotona kaksi tuntia sen jälkeen kun mun koulu loppui.

Pinjakaan ei enää treenaa Lillin kanssa niin aktiivisesti eli hänellä ei ole niin suurta tarvetta eikä ymmärrettävästi sitten motivaatiotakaan maneesilla käymiseen kun mulla. Jos kotonakin ratsastaminen onnistuu ja Lillille riittää kevyempikin liikutus, tuntuu varmasti turhauttavalle uhrata tunteja maneesille lähtöön. Lilliäkään ei voi yksin jättää kotiin, joten meidän pitäisi äidin kanssa lähteä kahden hepan kanssa ja kun yksi ylimääräinen hevonen pyörii käsissä niin viehän se aina enemmän aikaa. 

Tulisipa lumet nopeasti, koska lumella kyllä sitten voi ratsastaa taas melko hyvin. Toivotaan myös, että äiti jaksaisi ja ehtisi meitä myös kuskata maneesille tarpeeksi usein ja saataisi treenattua valmennusten lisäksi edes pari kolme kertaa kunnolla hyvällä pohjalla. Ehkä nyt on tarpeeksi angstattu maneesittomuudesta. Seuraavissa postauksissa sitten tarinoita viime aikojen treeneistä ja aivan pian alkaa tulemaan postauksia Horse Showstakin!

Kohtalotovereita? 

 

Moikka! Sain ruotsalaiselta yhteistyökumppaniltani Perfect sit of Swedeniltä heidän uudet High Jump Revolution suitset testiin. Voiton edelliset suitset, joita olen tähän asti käyttänyt ovat myös kyseisen merkin käsialaa, niistä voit lukea lisää täältä. PS of Sweden valmistaa kauniisti ja hevosia ajatellen muotoiltuja suitsia ja muita nahkavarusteita, joiden lisäksi valikoimaan kuuluu myös mm. apuvälineitä istunnan korjaamiseen, ihania otsapantoja ja hevosnameja. 

Edellisiä suitsia olen käyttänyt nyt kesän ajan, eikä minulla ole mitään negatiivistä sanottavaa niistä. Päinvastoin, vain pelkkää hyvää! Suitset ovat kestäneet hyvin, nahka tuntuu käytönkin jälkeen laadukkaalle ja pehmeälle tosin edelliset suitset ovat vähän venyneet. Otsapanna nepparisysteemi on toiminut hyvin, ilman leukahihnaa on pärjätty myöskin ilman mitään ongelmia ja Voiton pään kutittaminen on oikeasti vähentynyt, kuten myyntipuheissa luvataankin. Tavalliset suitset painavat usein hevosen herkkiä hermoja mm. poskissa, mutta näissä malleissa on yritetty ottaa hevonen mahdollisimman hyvin huomioon jo suunnitteluvaiheessa. 

Meille kävi pieni onnettomuus yhtenä päivänä. Laitoin Voitolle kuvauskeikan jälkeen loimea päälle, sillä se oli menossa vielä tarhaan. Pinja piti Voittoa ja halusi eroon Lillin päitsistä, joten yritti samalla heittää ne ovesta sisälle. Jotenkin oltiin lopulta siinä tilanteessa, että Voiton kuolainrengas juuttui ovenkahvaan ja se sai tietysti vetopaniikin. En tajunnut edes mitä kävi ennenkuin hevonen seisoi ilman suitsia parin metrin päässä. Suitset olivat onneksi antaneet heti periksi ja katkenneet kahdesta kohtaa, kyllähän se siinä kohtaa harmitti, mutta pääasia ettei hevoselle käynyt mitään. Jos suitset eivät olisi noin nopeasti antaneet periksi olisi Voitto voinut vaikka rikkoa suunsa. 

Voin tunnustaa, että itkuhan siinä tuli. Uudet suitset olivat käyttökelvottomat. Olin ehtinyt ratsastaa niillä vain pari kertaa. Voitto oli vielä tuntunut hyvälle ratsastattaessa! Laitoin sitten viestiä Ruotsiin, mitä teen? Ja voitteko kuvitella miten ihania he olivat! Sieltä luvattiin heti lähettää minulle uudet suitset yhden koon isompana. Toimitus Ruotsista on muuten melko nopeaa ja paketti tulee kotiovelle, jos sitä vain on joku vastaanottamassa.

Näiden suitsien ulkonäkö jakaa mielipiteitä, kuten oikeastaan kaikki kyseisen merkin suitset. Itsekkin ekaa kertaa nämä Voiton päähän laitettuani vähän nauroin, miten oudolle ne näyttävätkään. Silmä kuitenkin tottui  hyvin nopeasti ja voin kyllä rehellisesti sanoa, että mun mielestä nämä on tosi nätit ja sirot sivusta päin, mutta ehkä vieläkin hiukan hauskat edestä katsottuna. Näissä kuitenkin on vähän samaa näköiä kun perinteisissä meksikolaisissa. Mitä te tykkäätte ulkonäöstä?

Suitsien mukana tuli todella hyvät ohjat. Olen nyt käyttänyt pelkästään näitä uusia ohjia. Ei joutunut Sanna muuten tänään sanomaan kertaakaan että otappa Tiia lyhyemmät ohjat ;) Ohjissa on sellaiset nappulat tietyin välimatkoin, joten on helppo pitää sama pituus koko ajan. Lisäksi ehdottomasti parasta on hyvä pito. Olin ihan yllättynyt siitä, että ohjat pysyivät noin hyvin kädessä, sillä näissä on vain toisella puolella on tahmeaa grippiä ja toinen puoli on sitten ihan pelkkää nahkaa.

Ohjien lisäksi suitsien mukana tulee ihan tavallinen ja siro otsapanta, mutta minulle oltiin erikseen vielä lähetetty kuvissa näkyvä aivan ihana panta! Aikaisemmassa yhteistyöpostauksessa esittelin kätevää otsapannan kiinnityssysteemiä, nämä toimivat samalla tekniikalla. Otsapanta siis kiinnitetään neppareilla, joka helpottaa tosi paljon vaihtamista. Itse ainakin menen kotona ihan tavallisella pannalla, mutta sitten jos lähdetään ihmisten ilmoille haluan vaihtaa hienomman pannan ja senkin laitan yleensä Voitolle päähän vasta valmennus- tai kisapaikalla, jotta Voitto ei kärryssä irrottaisi blingejä. Ehdottomasti tosi kätevä keksintö ainakin tälläselle, joka tykkää pantoja vaihdella!

Ohjat sekä itse suitsetkin kiinnitetään kuolaimiin piilosoljilla, jotka on mun mielestä ainakin tosi siistin näköiset ja toimivat. Yläpuolella olevassa kuvassa näkyvät martingaalistopparit, jotka siis saa kiinni tarvittaessa. Itse en martingaalia käytä, joten mielestäni kivemman näköinen ilman näitä, mutta jos jostain syystä alkaisin käyttää niin nämä olisi neppareilla helppo laittaa paikalleen.

Stoppareiden taustalla näkyy ihana silkkipaperi johon otsapanta oli pakattu, oli kyllä ilo avata paketti kun kaikki oli suunniteltu niin kivaksi. Oli tarroja, laadukkaasta pahvista tehtyjä lappuja, silkkipaperia, nahkaista avaimenperää yms. Heppanamitkin oli ihanassa paperipussissa. Tulee kyllä heti pakkauksista sellanen tunne, että on ostanut jotain todella laadukasta ja hienoa!

Paketista paljastui yllätyksenä myös pussillinen heppanameja ja makuna oli hunaja. PS of Swedeniltä löytyy iso valikoima eri makuisia ja näköisiä nameja. Ainakin näitä hunajan makuisia voin suositella myös nirsoille hevosille! Voitolle ei usein kelpaa herkkuina kuin porkkana, omena, sokeri ja ruisleipä, mutta näistä se kyllä tykkäsi, ihme ja kumma! Ekalla maistelu kerralla vähän kakoi ja irvisteli, mutta muutaman syötyään olisi halunnut vain lisää.

PS of Sweden tulee muuten Horse Showhun, joten kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa heidän valikoimaan. Mä olen esitellyt täällä enemmän tälläisiä estesuitsia, mutta heidän valikoimastaan löytyy myös tosi tyylikkäitä suitsia mm. issikoille ja kouluhevosille. Lisävarusteena on mahdollista myös ostaa leukaremmi, jos sitä välttämättä johonkin kokee tarvitsevansa. Itse en ole kokenut mitenkään tarpeelliseksi leukaremmiä. Silloin kun Voitto sai vetopaniikin, eivät suitset suinkaan luiskahtaneet korvien takaa pois, vaikka joku aikaisemmassa postauksessa näin kovasti väitti.

Järjestetään muuten Pinjan kanssa Meet & Greet Horse Showssa lauantaina PS of Swedenin osastolla klo 18.30-19.30. Meet & Greet on expo paviljongissa PS of Swedenin osastolla. Juuri klo 18.30 näytös vaihtuu, mutta voit tulla milloin vain sinä päivänä jolle sinulla on lippu expoon. Eli jos omistaa lauantaille johonkin näytökseen lipun niin voi expoon mennä lauantaina koska vaan. Nähdään siellä, tulkaa ihmeessä moikkaamaan ja juttelemaan!

Nyt mielipiteitä ja kokemuksia kommenttiboksiin!