Varma kesän merkki on hevosten laidunkauden aloittaminen. Meidän pellot alkavat olla jo sen verran syötyjä ja köyhiä, että tänä vuonna saatiin odottaa laitumelle päästöä normaali pidempään ja laidunkin tehtiin kauimmaiselle pellolle, vaikka yleensä ollaan aloitettu lähinnä pihaa olevasta. Ajateltiin tänä vuonna kokeilla laitumen jakamista pienempiin lohkoihin, ehkä hevoset söisivät silloin huolellisemmin joka paikasta eikä koko laidun kuluisi sitten niin paljoa. Ainakin kauempi pelto jaetaan nyt siis kahtia, katsotaan sitten lähemmän kanssa kun sen aitaamisen aika tulee.

Hevosia oli syötelty paljon ennen laitumelle päästämistä, mutta silti ne alottivat rauhassa. Ensin tunnin, sitten kaksi ja pikku hiljaa lisäten tänään ne olivat jo neljä tuntia. Voitto muuten onnistui heti toisena päivänä heittämään etukenkänsä jonnekkin. Nyt se sitten saakin laiduntaa bootsit etusissa loppukesän. Ei kiitos irtokenkiä enää yhtää enempää tänä kesänä, varsinkaan sellaisia joita ei löydy mistään. Etsin laitumen läpi varmaan neljä kertaa, kiersin laitumen ulkopuoleltakin jos se olisi lentänyt sinne, mutta ei löytynyt. Tämän takia jouduttiin kutsumaan kengittäjä laittamaan uusi kenkä, sillä meillä ei ollut kesäkenkiä varastasso, muutenhan iskä olisi sen voinut laittaa paikalleen. Koska kengittäjä pääsee tulemaan vasta tänään, laittoi iskä pari päivää sitten vanhan talvikengän jalkaan. Eihän se ihan oikean muotoinen ollut, mutta silti parempi kun ilman kenkää. 

Joko teidän hevoset ovat päässeet laitumelle?

Moikka! Moni kauhisteli viimeisimmissä postauksissa, kuinka talvista meillä täällä vielä on. Ne kuvat oli tosiaan otettu viikkoja sitten, ei täällä enää lunta sentään ole! Juuri tänään ajattelin, että pitäisi ottaa keväisiä kuvia banneria varten, sillä yleisilme ulkona alkaa olemaan kivan vihreä jo. Meidän laitumet ei ole tänä keväänä oikein kasvaneet ja hevoset ei pääse yhtä aikaisin kun normaalisti laitumelle. Alkavat varmaan jo menettämään voimaansa, eihän niitä ole mitenkään huollettu nimittäin. Ollaan ahkerasti kuitenkin kerätty sekä syötelty vihreää ja voi että hepat tykkää! Ne on molemmat niin onnellisia ja innoissaan. Sääliksi käy niitä raukkoja jotka ei edes narun päässä pääse maistelemaan vihreää.

Meillä oli menoa lauantaina, joten luulin tämän viikon hyppyjen jäävän väliin. Poikkeuksellisesti Terhi kuitenkin hyppäsi myös sunnuntaina, joten päästiinkin treenaamaan. Olin aikaisemmin viikolla mennyt itsenäisesti puomeja ja tarkoitus oli vielä hyppiäkin itsenäisesti, mutta nyt ne hypyt korvautuivat valmennuksessa ja hyvä niin. Kerrankin muuten reaaliajassa postausta!


Pinja ei jaksanut lähteä mukaan, joten oltiin äidin kanssa ihan kahdestaan kahden hepan kanssa. Lilli sai onneksi mennä tarhaan valmennuksen ajaksi, joten saitte edes videomatskua ja onhan se itsekin aina kiva nähdä miltä meno näytti ulkopuolisen silmin. Tosi opettavaista, suosittelen teitäkin kuvaamaan mahdollisimman paljon omaa treeniä, vaikkette mitään blogia pitäisikään. Meillä on videoitu paljon jo ennen blogejakin.

Sää oli vähän uhkaava koko valmennuksen ajan, välillä paistoi aurinko ja sitten taas näkyi tummia pilviä ja satoi vähän. Pahin sadekuuro alkoi onneksi vasta valmennuksen loputtua, kun oltiin lastaamassa hevosia ja sitten kotona paistoikin jo aurinko.

Verkatessa Voitto oli melko laiska, kuten se oli kyllä koko valmennuksen ajan. Nykyään vaan saan ratsastettua sen ihan meneväksi, vaikkei se niin reipas omasta tahdostakaan olisi. Ihan eri fiilis oli mitä kisoissa, jossa se on menossa ihan omalla moottorilla eteen. Vaikka eihän se nytkään missään tapauksessa ollut huono ja hyppäsi kauempaakin ja sujui välitkin ihan oikein, mutta silti jouduin tekemään töitä sen laukan ylläpitämiseksi.


Aloitettiin hyppäämällä jumpan viimeinen kavaletti vinosti. Sen jälkeen tehtiin pysähdys ja jatkettiin toiselle lävistäjälle ja hypättiin jumpan ensimmäinen kavaletti vinosti ja sen jälkeen taas pysähdys. Voitto pysähtyi käyntiin hyvin, mutta siinä sitten hiimailtiin hetki ennen kun oltiin ihan pysähdyksissä. Toinen kierros mentiin sitten samalla tavalla, mutta ilman pysähdyksiä. Seuraavaksi tultiin pari lyhyttä tehtävää, joihin sisältyi tämä jumppa sekä matalaksi laskettu pysty ja viimeisellä kiekalla matalaksi laskettu okseri. Tehtävät sujuivat ihan hyvin. Voittoa sai patistaa laukkaamaan paremmin ja itse olisi pitänyt ratsastaa suoraan huolellisemmin, mutta muuten kaikki sujui ihan hyvin.

Minä tulin ensimmäisenä noin 90cm korkuisen radan. Rata alkoi hyvin yksittäisellä pystyllä ja sitten jatkui siitä pitkälle kaarevalle okserilta pystylle. Tähän väliin ei ollut mitään annettua laukkamäärää, mutta kahdeksalla väli oli oikeastaan tosi hyvä. Seuraavalle viiden laukan linjalle sain sujua vähän eteen, jonka jälkeen tuli pidempi lähestyminen yhden laukan sarjalle. Siitä sitten takaisin ensimmäiselle pystylle, jolle tuli oikein hyvä etäisyys. Viiden laukan linja tultiin sen jälkeen toisesta suunnasta ja nyt ajauduin vähän lähelle okseria ja sujuin vähän liikaa välissä, mutta silti selvittiin linjasta hyvin. Viimeisenä olikin todella tiukka kaarre pystylle, josta sitten kaartaen okserille. Sain ratsastettua ihan hyvän etäisyyden pystylle, mutta ei kyllä tultu yhtään suorassa. Sitten jätin yhden laukan vielä pois ennen okseria, joten tultiin väli seitsemällä.

Eniten sain huomautuksia laukasta, aktiivisesti, mutta ei pitkäksi. Lisäksi tiukka kaarre pystylle pitäisi tehdä vähän lyhyemmässä laukassa takajalat hyvin alla. Seuraavalle radalle tuli myös ohjeeksi ottaa kahdeksan laukkaa viimeiseen linjaan.


Esteitä nostettiin pari reikää, jolloin ne olivat noin metrissä. Täytyy sanoa, että kotitreenissä metri on kyllä niin paljon isomman tuntuinen mitä kisoissa. Kisoissa metri on tähän mennessä näyttänyt pienelle, kun taas nyt varsinkin okserit näyttivät kisoihin verrattuina isoille ja pitkille. Toivotaan, että tällainen tunne jatkuu kisoissa jatkossakin ;)

 Rata alkoi taas ihan ok. Kahdeksan laukan kaareva oli oikein hyvä, kuten viiden laukan linjakin. Tällä kertaa paljon tasaisempi mitä 90cm radalla. Sarjalle tulin vähän huonosti, mutta siitä selvittiin silti yli. Suunnanvaihto pystylle lähdettiin vähän kaukaa, vaikkei videosta ehkä näekään. Vitsi mä meinaan menettää isojen hyppyjen jälkeen alastulossa tasapainon ja kaadun aina kaulalle, tätä pitää nyt treenata. Ei varmaan vaatisi muuta kun ajatuksen jo alastulossa siitä että pystyyn, ei kaulalla retkahdusta.

Viiden laukan linja jäi tähän suuntaan hiukan ahtaaksi jälleen, eikä tiukka kaarre pystyllekkään sujunut Voiton pukin takia kovin hyvin, vaikkakin suorempaan pääsin tulemaan mitä aikaisemmalla kerralla. Pitää nyt kyllä ihan tosissaan treenata kavaleteilla ja puomeilla kotona noita tiukoista kaarteista suoristamisia. Viimeiselle kaarevalle sain otettua nyt sen kahdeksan laukkaa, vaikka vähän paremmin olisin vieläkin voinut tasapainottaa.

linkki videoon

Pakko sanoa, että ihan huippua kun homma toimii! Musta tuntuu, että silmälasien päähän laitto ja Sorsasalossa pikkuluokista hankittu itsevarmuus ovat nyt kaiken treenin päälle olleet apuna. Oli kiva saada kommenttia meidän kanssa paljon samaa aikaa treeneissä olevaltakin kommenttia, että kehitystä on tapahtunut. Mua vaan koko ajan epäilyttää, että millon tämä fiilis katoaa... Terhin kanssa suunniteltiin kisoja ja olikin puhetta, että kannattaa nyt mennä vielä sitä 90cm ja 100cm vähän pidempään mitä ehkä normaalissa tapauksessa. Suunniteltiinkin melkein koko kesälle nyt kisat, joihin tosin luokkakorkeudet valitaan sitten ihan kisakohtaisesti edellisten kisojen ja treenien mukaan.

Joku kyseli meidän itse tehdyn kenttälanan ohjeita, tuskin kovin monella on tälle tarvetta, mutta ajattelin nyt kuitenkin kertoa miten tälläisen tekeminen onnistuu helposti kotona. Tätä versiota on nyt testattu vain suhteellisen tiiviiseen ja talven jäljiltä märkään kenttään, joten joitain muutoksia saatetaan kesän myötä tehdä. Eihän tämä ole yhtä toimiva ja tehokas kun valmislanat, mutta ainakaan tämä ei ole yhtä hintava! Tätä on siis tarkoitus vetää mönkkärillä.

Tarvikkeet:

1. Verkkoterään tai johonkin muuhun painavaan ja reiälliseen alustaan kiinnitetään köysi. Meillä köysi on noin 1-2metrin päässä mönkkäristä. Pituutta kannattaa säätää oman version mukaan, sillä on muuten yllättävän suuri merkitys onko lana lähellä vai kaukana mönkkäriä!

2. Pultit (meillä 12x50mm) kiinnitetään prikkojen ja muttereiden avulla verkkoon. Me laitettiin lyhyin välimatkoin etureuna täyteen niitä. Tässä voi kokeilla myös erilaisia asetelmia tai laittaa pultteja enemmän. Kuitenkin ainakin etureunaan kannattaa laittaa pultit, sillä muuten lana ei oikein toimi. Kokeiltiin monia eri versioita, mutta tällaisella asetelmalla tuli tällä pulttimäärällä paras lanausjälki.

 3. Meidän kenttä on vielä mukavan kostea ja tiivis, eikä siis niinkään tarvitse tamppausta vaan enneminkin pöyhintää, joten kettinki lanan perässä ei ainakaan vielä oikein toiminut. Uskon sen kuitenkin olevan hyvä sitten kesällä, kun kenttä ei ole niin tiivis. Kannattaa kuitenkin kokeilla, oikeissakin lanoissa olen nähnyt nimittäin kettinkejä perässä!

 Toivottavasti tästä oli apua jollekkin! Miten te huollatte teidän kenttiä?

Pieni kuvasarja, joka on unohtunut luonnoksiin lojumaan. Kaverukset pääsivät hokkien irrotuksen jälkeen samaan tarhaan taas talven jälkeen.

Kaikki nurkat ja lantakasat piti ensin käydä tarkistamassa Myös se oma puoli, jossa koko talvi on vietetty...

 Välillä haettiin vähän evästä sivustaseuraajien taskuista.

 Lilliä lähestyttiin varauksella puun takana piileskellen ja kenkää sieltä silti tuli kun lähemmäksi päästiin, ei ollut tamma hyvällä tuulella sinä päivänä.

 Koska Lillistä ei ollut leikkikaveriksi piti leikkiin haastaa tarhan siivoojien kanssa. Täyskäännös...

 ...ja sitten hölkkää toiseen päähän.

Seuraavaksi haaveillaan jo laitumelle pääsystä...

Haluaisin vinkata teille parista pian päättyvästä yhteistyökumppanini Horse Shown lipputarjouksesta. Tapahtuma lähestyy koko ajan ja kesän jälkeen pääsemmekin taas nauttimaan niin maailman kun Suomenkin huippujen ratsastuksesta. Ohjelmassa on tietysti vauhdikkaita ja jännittäviä esteluokkia, mutta myös kouluratsastusta, show-ohjelmaa sekä erillisenä 4YourHORSE-päivänä luentoja ja esityksiä hevosten hyvinvoinnista. Lisää tästä foorumista ja sen ohjelmasta voit lukea täältä.

SRL:n ja Horse Shown "Hyvässä seurassa"- kampanja tarjoaa jäsenseuroille ja talleille 25 prosentin alennuksen normaalihintaisista lipuista. Kampanjalippuja voi tilata 4.5. – 1.9. välisenä aikana. 31.5. mennessä tilattujen ja lunastettujen lippupakettien tilaajat saavat nopean tilaajan edun eli viisi bonuslippua kaupan päälle 4YourHORSE-foorumiin, josta kerroinkin jo aikaisemmassa postauksessa.

"Hyvässä Seurassa tarjoaa liput 25 prosentin alennuksella. Seura voi joko myydä liput jäsenilleen alennettuun hintaan tai hankkia varoja seuralle myymällä liput täydellä hinnalla. Alennuksen voi myös jakaa lipun ostajan ja seuran välillä parhaaksi katsomallaan tavalla", kertoo tapahtuman markkinointipäällikkö Anna-Maija Bernard.

Kannattaa vinkata Hyvässä Seurassa kampanjasta siis omalle seuralle tai tallille, mutta itse voit käyttää hyväksesi toukokuun tarjousta, sunnuntain 25.10. maailmancupin näytöslippu on nyt vain 69 euroa (normaalisti 85 euroa). Hyvä lahjaidea vaikka kevään valmistujaisiin tai kesän rippijuhliin?

Loppuun pakko vielä mainita, että Horse Show on lahjoittanut 2000 euroa Suomen Ratsastajainliiton hyväntekeväisyyshankkeelle vähävaraisten lasten ja nuorten ratsastusharrastuksen tukemiseksi. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee kokeilemaan tätä ihanaa lajia tämän myötä!

Joko olette ostaneet liput? Mitä odotatte eniten tulevalta tapahtumalta?

Kilpailukausi starttasi viime viikonloppuna hyvin käyntiin meidän varsinaista kilpailutasoa pykälän alemmissa luokissa ja sama meininki jatkui lauantaina Kiuruvedellä, tosin nyt jo ihan meidän tasoisissa luokissa. Ei voi kyllä olla hehkuttamatta! Tänä kautena, kaksissa kisoissa, ollaan kerätty jo melkein saman verran hyväksyttyjä ratoja kun koko viime kautena. Kisoissa tuntuu, että mulla on alla aivan uusi hevonen, hevonen joka tekee töitä munkin puolesta!

Sorsasalon jälkeen ilmoittauduin hiukan vastahakoisesti 90cm ja 100cm luokkaan. Mietin pitäisikö nyt ihan varmuuden vuoksi mennä vielä sillä pykälää varmemmalla korkeudella, mutta koska pienempiä luokkia ei Kiuruvedellä ollut, ilmoittauduin "pakon edessä" sitten vähän itseäni arveluttavaan korkeuteen. Ja hyvä, että ilmoittauduin, sillä oikeastaan jo ennen kisoja oloni varmistui ja varsinkin 90cm luokan kilpailupaikalla nähtyäni tiesin tämän olevan ihan oikea päätös. 

Kävelin radan Pinjan kanssa, jonka jälkeen juteltiin kaikki kohdat vielä Terhin kanssa läpi. Rata oli yllättävän helppo, ajattelin että harppaus 1/2-tason kisoista olisi suurempi 2/3-tason kilpailuihin. Olihan siinä eroa, mutta ei se missään nimessä vielä vaikea ollut. Oli paljon pitkiä noin 30 metrin kaarevia, pari hiukan vaikeampaa lähestymistä sekä yksi suhteutettu. Mittasin suhteutetulle itse 23 metriä, moni muu oli mitannut pari metriä enemmän, joten Terhin kanssa sitten puhuttiin, että se on varmaan reipas kuusi, mutta mun mittaus taisikin pitää paikkaansa, sillä väli oli melko normaali kuusi laukkaa eli todennäköisesti juurikin tuon 23m. Pitää nyt kotona tarkistaa mun jalkamitta, niin ei tarvitse sitten miettiä ketä uskoa kun voi uskoa omia jalkojaan sataprosenttisesti. Olin suunnitellut tekeväni pidemmän tien sarjalle, mutta Terhin kanssa puhuttuani suunnitelma muuttui ja käänsinkin vähän tiukemmasta välistä sitten toisessa vaiheessa. Muuten mun suunnitelma täsmäsikin Terhin ajatuksien kanssa!

©Ansku Kauppinen/ak.galleria.fi

Voitto oli verryttelyssä jälleen vähän huono. En saanut siihen oikein otetta, eivätkä hypyt okserille onnistuneet varsinkaan sen jälkeen kun melkein tipahdin. Joku kääntyi meidän alle suoraan okserin laskeutumisessa, Voitto sitten tietysti väisti sivulle, vaikka itse en vielä ollut tilannetta tajunnutkaan. Onneksi pysyin selässä, sillä ei olisi ollut kiva tipahtaa :D En hyppyyttänyt yhden ok hypyn jälkeen kuitenkaan enemmän, koska luotin että tilanne kyllä korjautuu sitten radalla, kuten Sorsasalossakin. Terhi kehotti mua käymään ennen omaa vuoroa ravailemassa valmistautuessani toisen pään esteläjän ja kontin lähellä, sillä moni hevonen kuulemma katsoo sitä ja mun pitäisi radalla sitten mennä hyvin läheltä tätä sivua, jotta pääsen hyvin kaarteesta tulevalle okserille.

Rata alkoi ihan ok, ensimmäiselle vähän lähelle, mutta siitä pitkä kaareva pystylle oli jo parempi. Sitten okseri pituushalkaisijalla, jolle tuli kyllä nypittyä ehkä vähän liian lähelle, mutta sain silti jatkettua hyvin kahdeksalla laukalla sarjalle. Hiukan vaikeammasta kaarteesta okserille, joka onnistui hyvin. Okserilta jälleen kaartaen pitkällä sivulla olevalle pystylle, josta kaartaen toiselle okserille vähän sujuen. Tässä vaiheessa lähestyttiin perusradan viimeistä estettä, ehdin jo hetken panikoida, että nyt en voi mokata tätä. Pientä viimeisen esteen panikointia, ollut joskus isompikin ongelma :D

Ensimmäinen ja toinen vaihe vaihtuivat keskellä 6 laukan linjaa, joka olikin todellisuudessa normaali kuusi laukkaa. Hyvä, että katsottuani muutaman radan uskoin enemmän omiin mittauksiini, enkä sujunutkaan välissä niin paljoa mitä oli aluksi puhetta, kun kuvittelin linjan olevan pidempi. Tämän jälkeen alkoi siis toinen vaihe, jossa ratsastin vähän aikaakin. Toinen vaihe oli paljon sujuvampi ja parempi, vaikkakin olisin voinut antaa Voiton laukata paljon paremmin. Itse olisin tosiaan tehnyt pidemmän tien sarjalle, mutta Terhin kannustuksesta käänsinkin vähän tiukemmin, joka oli hyvä ajatus, sillä tie oli hyvin ulkoavuilla ratsastettuna helpohko.

©Ansku Kauppinen/ak.galleria.fi

Mullehan kävi muuten radan kävelyssä moka. Luulin, että 1-okseri oli myös radan viimeinen este, vaikka se olikin todellisuudessa sen okserin vieressä oleva pysty. Onneksi huomasin tämän mokan, kun ihmettelin kaverin ratsastavan väärää rataa... En siis päässyt katsomaan siihen hyvää tietä radan kävelyssä ja olisinkin voinut kääntyä huoletta vähän tiukemmin mitä nyt. Radan jälkeen oli kyllä varmaan meillä kaikilla hymy korvissa tai ainakin mulla - ja Voitollakin sokerilahjusten takia.

Seurattiin tuloksia loppukäyntien ajan ja tipahdin ensimmäiseksi ei-sijoittuneeksi, jossa pysyinkin luokan loppuun saakka. Käytiin luokkine välissä vähän tankkaamassa kärryllä ja sitten siirryttiinkin takaisin kisakentän laidalle odottamaan metrin alkua.

Mun olisi metrin kävelyssä tehnyt ihan hirveästi mieli kääntää lyhyet tiet, sillä siinä oli tosi monta sellaista paikkaa, missä olisi saanut jopa Voitolla käännettyä. En nyt kuitenkaan halunnut tässä vaiheessa vetää liian riskillä, vaikka metrin rata ei isolta näyttänytkään. Terhi antoi ohjeeksi laukata vähän enemmän kaarteissa, kuten itsekin olin ajattellut edellisen radan jälkeen tehdä. Lisäksi suunnittelin kääntäväni sarjan jälkeen vitoselle vähän tiukemman tien, koska oli vain kaksi vaihtoehtoa, kiertää esteet tai mennä niiden edestä. Olisin mieluiten mennyt siitä puolesta välistä.

Katsoin pari ensimmäistä rataa, jonka jälkeen kipusin Voiton selkään ja suuntasin verkkaan. Ei oltu laitettu Voittoa tässä välissä ollenkaan pois, sillä se ei oikein viihtynyt kärryssä yksin. Tulomatkalla sillä oli onneksi Keskimäeltä mukaan poimittu Hevi, mutta Hevi jäisi yöksi kisoihin, joten loppupäivänä ei ollut kaveria. Verryttely ei hyppyjen osalta ollut nytkään mikään loistava, mutta oli se kuitenkin parempi mitä edellinen. Pitää nyt pystyä kokoamaan ajatukset paremmin myös siellä verkassa, ettei tulisi noin huonoja etäisyyksiä juuri ennen rataa.

Rata alkoi samalla tavalla kun edellinenkin luokka. Okserilta kaartaen pystylle ja sitten okserilta sarjalle. Tämä rata alkoi paljon paremmin mitä edellinen ja käänsinkin kakkosen jälkeen vähän tiukemmin mitä olin suunnitellut radan kävelyssä. Ehkä tuollaiset hetken päähänpistot ei aina toimi, mutta nyt sain kyllä ratsastettua silti oikein hyvin okserille ja aikaakin tuli vähän säästettyä. Linja sarjalle oli hyvä kahdeksan ja käännös vähän tiukemmin viitosellekin onnistui. Koska ajauduttiin melko lähelle vitosta mietin ihan hetken ennen estettä, että kääntyisinkö tiukasti jo ennen sarjan a-osaa seuraavalle esteelle. Se olisi kyllä varmaan onnistunut, mutta päädyin kuitenkin pysymään suunnitelmassani. Kutoselle laukatessani muistin Terhin ohjeen sujua ja laukkasinkin vähän isommin seuraavalle pystylle. Pitkä kaareva pystyltä okserille sujui hyvin, kuten koko loppurata. Saatiin kuitenkin lopulta yksi aikavirhe. Ensimmäinen kerta kun saan aikavirheen ja on tullut monta kertaa aikaisemmin himmailtua paljon enemmän! Mutta aikavirhe ei kyllä haittannut yhtään, sillä rata oli muuten hyvä ja sujuva eikä tavoite ollutkaan saada ruusukkeita.

Nälkä kasvaa syödessä. Nyt kun mene hyvin alkaa vähän jo harmittelemaan miksei tullut käännettyä tiukemmin, kun olisi ollut siihen mahdollisuudet. No, katsotaan miten kisakausi tästä jatkuu. Ehkä me ihan tosissaan vielä jossain vaiheessa ratsastetaan kelloa vastaan, kun alkaa olemaan meno ihan erilaista kun viime kaudella, jolloin lähinnä yritettiin selviytyä jokaisesta esteestä yli. Nyt täytyy olla vain tyytyväinen ja onnellinen tämän hetkiseen tilanteeseen ja toivoa, ettei tämä ole mikään hetkellinen tila.

Kyllä maastoilu on kivaa keväisin! Ei ole ötököitä häiritsemässä, hiekkatiet eivät ole kuivuneet vielä kivikoviksi ja ilmakin on pääasiassa ihana. Palattiin varsinkin Lillille tuttuihin maastoihin. Mäillä teillä tuli päästeltyä hoitohevosemme Liljan sekä myöhemmin Lillin kanssa silloin kun nämä hepat asuivat vielä Keskimäellä. 

Ja se jyrkkä ylämäki on aina yhtä jyrkkä! Harmillisesti sitä jyrkkyyttä ei saa kameraan oikein ikuistettua, mutta se on oikeasti jyrkkä varsinkin sitten alaspäin tullessa. Harmillisesti varmaan sadevedet on kuluttaneet pehmeän hiekan ja jäljellä on isoja kiviä, sillä ennen päästeltiin tuota mäkeä huoletta laukassa ihan ylös asti. Alla olevissa kuvissa näkyy vain jyrkkä nousu, mutta sen jälkeen noustaan vielä lisää. Siinä hyytyi kovemmankin menijän vauhti! Tällä kertaa tyydyttiin tosiaan vain kävelemään, vaikka Lilli meinasin aluksi vetäistä mäen laukalla ylös kuten "ennen vanhaa".

 Ei olla kunnoilla maastoiltu onnettomuuden jälkeen, ollaan lähinnä käyty kevyen päivän maastokävelyillä, joilla on korkeintaan vähän ravailtu. No heti ensimmäisellä ravipätkällä Lilli teki edessämme täsmälleen samalla tavalla kun silloin kun tipahdin. Vaihtoi suuntaa salamannopeasti ja jatkoi matkaa takaisin laukalla. Tällä kertaa en kuitenkaan tipahtanut, vaikka se lähellä olikin. Olin vielä sanonut Pinjalle, että Lilli ei nyt mene edellä, koska ei Voitto omin päin säikähdä ja käänny noin nopeasti. Nytkin ehdin pysäyttää sen nopeasti, sillä näin Lillin kääntyvän ennen kuin Voitto teki yhtään mitään. Säikähdykselle oli tällä kertaa sentään ihan kunnollinen syy, polun vieressä ollut pieni "vesiputous". 

 Kun ostimme Voiton, ilmoitettiin meille samalla, että sillä on luonnostaan alhainen hemoglobiini. Sitä on ilmeisesti aikoinaan tutkittu enemmänkin, sillä ohjeeksi tuli syöttää rautaa säännöllisin väliajoin. Voitto on reagoinut rautakuuriin melko voimakkaasti, joka kertoo siitä, että sillä on ollut puutosta siitä. Nykyään se ei enää reagoi yhtä villisti rautakuuriin, joten se voisi maalaisjärjellä ajateltuna kieliä siitä, että sillä on rautaa nyt paremmin elimistössä.

Vauhdikkaaseen maastoon liittyen sain Chia de Gracialta testaukseen kotimaista nokkosta, kun edellinen teollisesti valmistettu rauta loppui. Isossa pussissa on 100% kuivattua ja jauhettua nokkosta. Nokkosen luvataan auttavan moneen vaivaan: "Nokkonen sopii hyvin hevosten hivenaine- ja kivennäistäydennykseksi.  Nokkonen on diureettinen kasvi, joka voi tukea myös suoliston toimintaa. Nokkonen sopii hyvin nivel- ja jännevammaisten tukihoitoon."

Voitto on syönyt nokkosta nyt pari viikkoa 2rkl päivässä. Ihme ja kumma, se ei yhtään kakonut tätä ensimmäistä kertaa maistellessa. Olin nimittäin ihan varma, että se ei ensimmäisellä kerralla suostu tällaista melko voimakkaalle tuoksuvaa ja isoa nokkossilppua syömään. Olin kuitenkin väärässä! 

Nyt se ei ole reagoinut mitenkään erityisen voimakkaasti käytöksellään, mutta se voi hyvin johtua myös siitä, että rauta-arvot on nyt paremmat muutenkin. Voitto ei ainakaan ole ollut mitenkään apaattinen ja väsynyt vaan pikemminkin virkeä ja oikein motivoitunut tekemään töitä!

Joko te olette pääseet nauttimaan kevätmaastoista? 

Oletteko syöttäneet hevosillenne nokkosta tai muita luonnollisia lisäravinteita?

Olipa ihana kaivaa nämä kuvat muistikortin uumenista ja huomata, että täällähän alkaa oikeasti olla kevät! Jos nämä kuvat ovat tympeän harmaita niin seuraavat kotitreenistä otetut kuvat ovat jo varmasti vähän pirteämmän vihreitä! Mulla on kerrankin blogin kanssa positiivinen ongelma; liikaa postauksia ja materiaalia. Haluaisin pitää blogin reaaliajassa, jonka lisäksi julkaista myös erikoispostauksia. Se yhtälö ei vaan toimi, kun haluan vielä jakaa postauksia tasaisesti pidemmällä tähtäimellä eli postata vain joka toinen päivä. Blogi alkaa laahata paljon oikeaa elämää jäljessä, teistä lukijoista se ei varmaan ole kovin häiritsevää, kun yleensä ei kuitenkaan ole kyse  kun korkeintaan viikon vanhasta materiaalista, mutta itse tykkäisin julkaista uuden jutun heti kun se on tapahtunut!

 Aivan ihanaa kun on päässyt treenaamaan kotona kunnolla! Vaikka kentän pohja on tällä hetkellä hiukan liian napakka ja sitä joutuu näin ollen möyhimään uudella lanalla (jonka teko-ohjeet muuten tulossa sitten joskus kun aikaa julkaista se postaus..) melko usein. Uskon, että pohja kuitenkin paranee kunhan nyt kuivuisi kerran ihan läpeensä. Vähän se on myös aaltoileva, mutta niin tuntuu melko moni muukin kenttä olevan talven jäljiltä!

Olen tehnyt noin kerran viikossa töitä ilman jalustimia. Estevalmennuksessa Terhi siteerasi George Morriksen oppeja "15 minutes without sirrups every day", ihan sitä en ole vielä toteuttanut, mutta olen kuitenkin mennyt paljon ilman jalustimia. Ehkä tässä joku viikko innostuessani kokeilen mennä oikeasti joka päivä sen vartin ilman jalustimia. Huomaa muuten seuraavana päivänä, että on tehty muutakin kun vähän vain ratsasteltu ;) Mun ryhtikin on ilman jalustimia huomattavasti parempi ja jalat saa mukavan pitkälle kylkiin ja näin ollen vaikuttaminenkin on helpompaa.

Ilman jalustimia menon lisäksi olen tehnyt paljon loivia kiemurauria. Meidän pitkät sivut ovat ehkä ne kentän huonoimmat kohdat, toinen aaltoileva ja toinen kovahko, joten senkin takia loivat kiemurat pitkillä sivuilla ovat olleet sopiva tehtävä. Varsinkin alkuverryttelyssä tykkään tehdä tätä tehtävää. Hevonen voi rauhassa hölkkäillä isoilla teillä, mutta kuitenkin taipuen molempiin suuntiin. Ollaan tehty loivia kiemurauria paljon kouluvalmennuksissa, joten senkin myötä on ollut kiva työstää niitä kotona.

 Voitto on ollut nyt melko kiva ratsastaa. Ei ole ollut mitään superhyviä päiviä, muttei yhtään sellaista, ettei mikään onnistuisi. Talven satunnaisen sileän treenin aikana kun mentiin ihan ääripäästä ääripäähän. Sannan ohjeiden mukaan olen koittanut kiinnittää erityisen paljon huomiota varsinkin ympyrällä ratsastaessa siihen, että Voitto ei taivu liikaa sisälle kaulasta vaan on hyvin ulkoavuilla. Tämä onkin vaikea juttu välillä, kun ulkopohje ei ole tarpeeksi hyvin läpi.

Olen käyttänyt nyt hyvin paljon erilaisia kannuksia ja mennyt myös noin joka toinen päivä ilman kannuksia. Minusta on tärkeä mennä myös niillä erilaisilla kannuksilla kuin ihan ilman kannuksia. Kannuksethan ovat kuitenkin apuväline ja hepan pitäisi toimia myös ilman niitä, ja Voitto kyllä toimii suhteellisen hyvin. Hyppään ja menen oikeastaan aina sileän valmennuksissa impuls-kannuksilla, jotka taitaa olla about 25mm, mutta melko hitaat ja pehmeät. Kotona olen sitten satunnaisesti käyttänyt myös teräviä ponikannuksia, joilla saa mukavasti tarpeen vaatiessa nopean reaktion, mutta joita saa tosi hyvin hallittua lyhyyden takia. Pohkeen antaminen hyvin napakastikin onnistuu ilman, että kannus osuu kylkeen. Pari kertaa olen mennyt ennen hyppäämistä myös terävillä hevosmittaisilla kannuksilla, joiden hyödyn kyllä on oikeasti huomannut seuraavan päivän hypyissä, joka on tietysti tarkoituskin. Apuvälineiden pitäisi olla hyödyksi myös sen itse käyttökerran jälkeen.

Hepat on muuten päässeet maistelemaan ekoja vihreitäkin. Ne on aivan innoissaan, eivätkä millään haluaisi muuta tehdäkään kun syödä. Voittokin ryntäilee pihalla ihan päättömänä heinätupsulta toiselle. Pitää pian ottaa kesäisiä yhteiskuviakin, niin saa ulkoasun vähän keväisempään muotoon. Tästäkin kyllä pidän kovasti, mutta ehkä kivojen kuvien myötä innostuisin silti vaihtamaan ilmettä.

Miten teidän maneesittomien treenit on käynnistyneet? Menettekö paljon ilman jalustimia? Joko siellä on kesäisen näköistä?

Melkein kaksi viikkoa sitten, kisoja edeltävänä maanantaina, suunnattiin pitkästä aikaa TK:lle ja vieläpä Sannan valmennukseen. Pari valmennusta jäi talvella väliin, kun en ollut päässyt hyppäämään, mutta nyt taas kun ollaan päästy kunnolla treeniin niin heti tietysti ilmoittauduin tähän jo menneeseen sekä tulevaan valmennukseen.

Täytyy sanoa, että mua jännitti valmennus melko paljon etukäteen. Onneksi jännitys sitten TK:lle saavuttuamme ja normaalit valmennusrutiinit aloitettuamme väheni ja kun ensimmäiset tehtävät oli hypätty onnistuneesti jännitys kaikkosi kokonaan. Melkolailla tasan vuosi sitten nimittäin Sannan valmennuksessa, vielä ihan samaisella ulkokentällä, vedettiin koko treeni ihan päin metsiä. Silloin käytiin kyllä ihan oikeasti ihan pohjalla, mutta sieltä sitten Terhin avustuksella ollaan noustu. Sanna kyselikin meidän kuulumisia ja kun kerroin, että meillä on mennyt viime aikoina oikeastaan melko kivasti, totesi Sanna, että Terhi onkin niin taitava, joka on kyllä ihan totta. 

Vielä hieman itse valmennuksesta poiketen. Minun mielestä on kotivalmentajien lisäksi hyvä käydä muilla valmentajilla, jotka näkevät vähän harvemmin meidän menoa. Aluksi käytiin Sannan aluevalmennuksissa, jolloin treenejä oli useammin. Nykyään Sanna ei ole enää aluevalmentaja vaan juuri julkaistun tiedon mukaan maajoukkoevalmentaja, mutta käy silti Kuopiossakin asti valmentamassa. Kotivalmentajani Terhi on myös Sannan oppilas, joten senkin puolesta molemmat valmentajat palvelevat hyvin toisiian, kun heillä on niin samanalainen tyyli. Joskus muilla valmentajilla käyminen voi olla erilaisten tyylien takia tosi hankalaa ja vaikeaa. Ihanaa kun minulla on nyt ympärillä huippuvalmentajia, joiden kanssa on oikeasti saatu jotain aikaiseksi!

Oltiin ensimmäinen ryhmä, joten saatiin verrytellä ulkokentällä hyvän aikaa ja aloitettiinkin tällä kertaa suoraan estekoululla, kun usein ollaan tehty ihan puhtaasti sileää ennen hyppyjä. Voitto oli verryttelyssä muuten suhteellisen menevä, ei tarvinnut potkia tai patistaa eteen vaan se liikkui varsinkin laukassa hyvin omalla moottorilla. Tosin pientä ongelmaa meidän hienohelmalle aiheutti vesilätäkkö, jolle se suorastaan kielsi ensimmäisellä kerralla yli laukatessani. Koska Voitto ei suostunut lätäkköön nätisti menemään laukassa, kävelin sen yli pari kertaa ja se sai riittää, sillä turha kiusata hevosta tuollaisella juuri ennen valmennusta.

Linkki videoon

Voitto toimi tässä tosi hyvin. Kerran jouduin ottamaan uusiksi raviin siirtymisen, mutta muuten meillä sujui tämä tehtävä hyvin. Korjattavaa tuli minulle käsien asennosta ja siitä ainaisesta sisäohjassa roikkumisesta. Sanna sanoikin, että tämä on ollut aina Tiian ongelma... Ja vaikka mä tiesin, että Sanna siitä varmasti sanoo ja näin ollen tietysti keskityin asiaan, tuli ongelma silti esille. Lisäksi käteni laskeutuivat välillä liian alas ja sain ohjeeksi korjata niitä tietysti sitten ylös.

Kun olimme kaikki tehneet kaveleteilla ja puomeilla tämän tehtävän teimme pidemmän tehtävän, joka on kyllä niin vaikea selittää, että saatte paremman käsityksen kun katsotte videolta. Mutta teimme edellisen tehtävän tyyliin kolmen laukan pätkiä, kavaletilta kaarevasti puomille ja siitä suoraan pystylle, sitten kavaletilta kaarevasti puomille ja suoran okserille ja sitten kavaletilta puomin kautta kavaletille kaarevasti ja lopuksi pystyltä suoraan puomin kautta okserille. Jokaiseen väliin otettiin kolme laukkaa, joka oli hiukan lyhyt, näin saatiin hevosen takaosat hyvin alle ja hommiin.

Seuraavaksi pyörittiin yksitellen ympyrällä, jonka kaarelle oli yhden askeleen välein sijoitettu puomi, pysty, jonka alla oli vesi ja sitten taas puomi. Tämä sujui ihan hyvin vasemmalle ja huomattavasti paremmin oikealle. Suurin moka sattui ensimmäisessä suunnan vaihdossa, kun piti kääntyä tiukasti suoraan jumpan jälkeen oikeaan kierrokseen. Kentässä oli pieni kohouma, johon Voitto sitten kompastui ja minulta lensi ohjat kädestä. Siitä toki selvittiin ja jatkoin tehtävää normaalisti.

Lopulta vuorossa olikin sitten varsinainen rata. Olin etukäteen vähän katsellut, että ei näytä helpolle radalle, oli niin paljon kaarevia ja sarjoja yms. Pieneksi helpotukseksi me tehtiin vähän helmponpi versio mitä olin esteet nähdessäni ajatellut, ja sitä vielä mun radan jälkeen helpotettiin vähän lisää.

Aloitettiin tekemällä kaarevat kavaletilta pystylle, sitten takaisin kavaletilta oksrille. Ensimmäiseen väliin otin vähän huonon kuusi laukkaa, olisi pitänyt sujua viisi tai ottaa kuudes askel huolellisemmin, mutta toiseen sain sitten jo paremmin ratsastetun kuusi laukkaa. Sen jälkeen oli aikaa organisoitua ja tulla lävistäjällä oleva kahden askeleen sarja. Sen jälkeen vähän tiukempi lähestyminen sarjalle, joka sujui hyvin. Neljä laukkaa sarjalta okserille oli melko normaali, ehkä jopa vähän ahdas. Sitten tiukka käännös okserille, jolle ajauduin tosi lähelle. Mun vuoron jälkeen okserin paikkaa muutettiinkin, ettei siihen tulisi ihan noin tiukka kaarre. Sitten taas pidempi matka viimeiselle linjalle, joka sujuikin sujuvasti.

"Tiia tää on ihan jees, mutta..", alkoi Sannan palaute radan jälkeen kuten videoltakin kuuluu. Alun estekoulutehtävistä pienillä sain palautteeksi nättiä, mutta sitten kun rata alkaa niin homma edelleen vähän leviää. Ei toki niin kuten ennen, mutta silti. Se ei olekaan enää nättiä ja sievää, mitä se vielä ekoilla tehtävillä oli, vaan vähän epätasaista ja nypin Voittoa liian lähelle. Joku valmentaja joskus sanoi, että ensin korjataan virhe toiseen ääripäähän ennen kun päästään siihen kultaiselle keskitielle. Ja näin on meillekin nyt vähän käynyt, jos ennen survoin yhtä askelta pois, otan nyt mieluummin sen yhden lisää. Tosin sehän on toki meille parempi, sillä Voitto kyllä hyppää läheltä, mutta kaukaa ei.

Seuraavalle radalle esteitä nostettiin hieman. Rata alkoi nyt suoralla linjalla okserilta pystylle, sieltä sitten yksittäiselle okserille, jonka paikkaa oli nyt muutettu. Tässä nypin turhan lähelle taas ja Voitto ottikin puomin. Linjalla okserilta sarjalle jouduin vähän sujumaan, jolloin sarja jäi hiukan ahtaaksi. Yhden askeleen välissä on niin vaikea regoida, joten tasapainotus vähän jäi. Ei siinä kuitenkaan mitään suurempaa ongelmaa ollut. Sitten kahden laukan sarjalle, jonne oli melko vaikea ja tiukka lähestyminen, varsinkin kun ulkoavut eivät ole ihan kunnolla läpi. Lopuksi vielä yksittäinen okseri, jolle oli tulossa tosi hyvä paikka, mutta Voitto lähti imemään itse melko paljon, jolloin oltiin hiukan lähellä. Olin tullut aikaisemmilla kerroilla niin lähelle, että se varmaan sen takia reagoi tuolla tavoin juuri tuolla esteellä.

Loppuu sain vielä palautetta, että positiivistä on se, että nyt kun laukka on kunnossa onnistuu homma vaikka nyppisinkin vähän liian lähelle ja että Voitto ei ole tuhma, vaan hyppää kiltisti. Normaalisti valmennuksissa ei tule ehkä ihan noin paljoa huonoja etäisyyksiä, mutta faktahan on silti se, että usein meno  on vähän epätasaista. Sannakin sanoi ohjeeksi mennä nyt helppoja luokkia, eikä ahnehtia liian isoa, koska helposti käy sitten niin, että palataan takaisin siihen vanhaan.

Täytyy sanoa, että olin melko tyytyväinen valmennuksen jälkeen. Se että alun tehtävät sujuivat noin hyvin, enkä saanut kertaakaan palautetta liian huonosta laukasta on edistystä. Yksi meidän isoimmista virheistä alkaa nyt olla korjattu ja ihan oikeasti se hyvä laukka pelastaa monta tilannetta, johon sen ei edes luulisi vaikuttavan! Seuraava tavoite taitaakin olla ne ulkoavut ja sen myötä sitten se sisäohjassa roikkumisen lopettaminen.

Nyt estepostaukset sikseen, onhan niitä tullutkin jo aika monta peräkkäin. Joko tulee korvista ulos? Seuraavaksi hmm... minkähän postauksen sitä luonnoksista julkaisisikaan. Siellä on jos jonkinlaista postausta nimittäin kerrankin odottamassa on jalkojen hoitoa, kenttälanan teko-ohjetta, maastoilukuvia, lisäravinteiden testausta jne.

Aloitettiin tosiaan tänä vuonna kaksipäiväisillä kisoilla. Lauantain kisaraportin voit lukea täältä, silloin oli tosiaan 1-tason kilpailut ja radat olivatkin kivan helpot, joten odotin kovasti millaista olisi nyt toisena päivänä, kun kisat käytiin 2-tasolla. 

Rata oli asteen vaikeampi, mutta silti oikein mukava ja helppo. Lauantaina oli vähän enemmän yksittäisiä esteitä ja pitkiä linjoja, nyt sunnuntaina oli sitten jo kaksi suhteutettua, joissa saikin jo vähän miettiä montako laukkaa ottaa. Nappasin kuvan ratapiirroksesta, jotta voisin opetella sen, mutta se menee nyt myös teille selkeytykseksi. Pitäisi muistaa ottaa useammin ratapiirroksesta kuva!

Oli kyllä kiva lopetus kisaviikonlopulle ja ennen kaikkea kiva aloitus kisakaudelle. Vuoteen ensimmäinen kisareissu, jolta kotiin tuomisina ei ollut yhtään hylättyä eikä edes yhtään kieltoa! Toivotaan, että loppukausi sujuukin samalla tavalla ;)