Pitkästä aikaa estevalmennuksessa

lauantai 28. maaliskuuta 2015 • ,


Moikka! Vihdoin viime lauantaina päästiin hyppäämään. Taukoa ehtikin kertyä jo se melkein kaksi kuukautta, ilman sen kummempaa syytä. Kisakausi starttasi valmentajalla käyntiin, joten parit treenit menivät sen takia ohi ja sitten meillä oli muuta menoa aina lauantaisin. Nyt yritetään kuitenkin saada rytmistä taas kiinni, vaikka tämäkin valmennus oli lähellä peruuntua... 

Torstaina lähdettiin Pinjan kanssa maastoon, koska muuallakaan ei pehmeitä pohjia ole. Ensimmäisellä ravipätkällä Voitto sitten säikähti jotain, steppaili ja hypähti paikallaan. Kuului selvästi kengän kilahdus, mutta monestihan ne kengät kilahtelee yhteen ihan normi menossakin. Jatkettiin siis ravia, kunnes parin metrin päässä tunnen Voiton ravaavan hiukan epäpuhtaasti. Pysähdyttiin sitten heti ja tsekattiin tilanne, etukenkä oli tipahtanut säikähdyksen aikana. Hyppäsin alas selästä ja aloin etsiä kenkää, se löytyikin sitten naulat pystyssä ajourasta. Onneksi huomasin kengän tippuneen niin Voiton kun naapureidenkin vuoksi. Ei olisi ollut kivaa, että oltaisi jatkettu matkaa ja joku olisi löytänyt sen kengän autonsa renkaasta...:D

Heti sitten viestiä kengittäjälle, joka tulee niin kaukaa, ettei pääse lyömään seuraavaksi päiväksi kenkää jalkaan. Meillä oli siis perjantaina kouluvalmennus, koska kotona ei juuri pysty ratsastamaan niin pitää saada kunnon ratsastus ennen hyppäämistä alle ja tietysti kouluvalmennuksissa on hyvä käydä muutenkin. Lopulta päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että iskä lyö kengän jalkaan perjantaina ennen kun menen kouluun. Saatiin kenkä hyvin jalkaan ja kouluvalmentajakin vielä tarkisti sen illalla valmennuksessa. On kyllä hyvä, että meidän perheestä löytyy ihminen, joka osaa irtokengän laittaa! Voitto varsinkin on sen verran herkkä, että alkaa helposti arkomaan yhtäkkistä ilman kenkää liikkumista.


 Sitten itse valmennukseen. Rakennettiin porukalla rataa ensin valmiiksi, jonka jälkeen erhi lähti talliin laittamaan omaa ratsuaan valmiiksi ja me mentiin parkkipaikalle purkamaan hepat traikusta ja laittamaan ne siellä kuntoon. Voitto oli alkukäyntien aikana melko villi, sillä päädyssä juoksutettava hevonen otti välillä vähän spurttia ja siitäkös Voitto riemastui. Se on viime aikoina varmaan kevyen kotitreenin takia ollut melko virkeänä ja varsinkin muiden hevosten riehuminen saa sen villiintymään.

Verkattiin yhdessä melko pitkään. Jo pelkkään ravityöskentelyyn meni niin kauan, että ei pahemmin otettu verkkalaukkoja tai valmennus olisi vierähtänyt varmaan parin tunnin mittaiseksi. Annoin Voiton aluksi edetä melko letkeää ja rentoa ravia, se sai vähän availla paikkoja ennen varsinaista työtä. Minusta se on reilua hevosta kohtaan, varsinkin tässä tilanteessa kun treenaaminen ei voi olla pohjien takia säännöllistä.

Tämän jälkeen Terhi käski laittaa takajalkoihin vähän vauhtia, sillä ne kuulemma laahasivat kahta uraa meidän peräämme ja sen voin kyllä uskoakin..:D Kun ravi oli saatu paremmaksi, aloitettiin tekemään väistöjä pituushalkaisijalta kohti uraa. Sain tähän lainaksi kouluraippaa, sillä takajalat meinasivat jälleen unohtua. Huomaa kyllä eron siinä onko kädessä koulu- vai esteraippa, ei tarvinut edes käyttää kouluraippaa, kun se vain oli väistättävän pohkeen puolella. Menen normaalisti aina sileällä kouluraipalla, joten en ole edes huomannut minkälaisen vaikutuksen se antaa, vaikka harvoin sitä tuleekaan käytettyä varsinaisesti. Minun piti aina väistöjen jälkeen keventää tosi reilusti eteen ja pikkuhiljaa Voitto alkoi liikkua ainakin kivan tuntuisesti selkään.


Ravityöskentelyn jälkeen tultiin laukassa kavalettejä, kuten ihan videon alussa näkyykin kerran. Eli laukattiin kavaletin yli ja vaihdettiin tiukasta kaarteesta suuntaa. Tämä onnistui melko hyvin ja Voitto pyrki poikkeuksellisesti kaarteissa itse eteen melko hyvin, yleensä sitä saa patistaa melko lailla kun se tykkää himmailla kaarteen läpi. Toistettiin tämä useamman kerran molempiin suuntiin ja sen jälkeen tultiin pari lyhyttä rataa ristikoilla. Videossa näkyy muutama pätkä näiltä radoilta. Mulla oli tässä vaiheessa tosi hyvä fiilis, sillä paikat näkyivät kivasti ja hevonen liikkui hyvin eteen.

Lyhyiden ratojen jälkeen tultiin varsinainen rata, vielä kylläkin ristikkokorkeudella. Tämäkin sujui aika hyvin, tosin otin ensimmäiselle kaarevalle seitsemän laukan sijaan kuusi ja viimeisellä suoralla linjalla vähän lähti lapasesta ja otettiin viisi laukkaa kuuden sijaan. Kaarevan kuusi laukkaa seitsemän sijaan oli ihan siisti, mutta viimeisellä linjalla olisin kyllä saanut ratsastaa enkä vaan matkustaa! Tulinkin linjan heti uudestaan ja se onnistui sitten paremmin.

Seuraavaksi esteet nostettiin 90cm ja okserit laitettiin 90cm leveiksi, muutama okseri näytti vähän isolle tälläisen tauon jälkeen, mutta yhdelle näistä "isoista" oksereista otettiin verkkahyppy ja sen jälkeen korkeus alkoi tuntua ihan mukavalle ja helpolle. Verkkahyppy tuli vähän lähelle ja itse vähän syöksyin, olisi pitänyt odottaa enemmän ja polkaista vähän vauhtia esteen jälkeen ettei vauhti aivan pysähdy huonoon hyppyyn. Ensimmäinen rata oli siis sama kun yllä olevassa videossa pidempi ristikkorata. Pinja otti kuvia, joten videota ei nyt valitettavasti näistä isommista radoista tällä kertaa ole. Olisi ollut itsekkin kiva nähdä!

Rata sujui kuitenkin melko hyvin, mitään isompia ongelmia ei tullut vaikka eihän se ehkä sitä meidän parasta menoa ollut. Sain ratsastettua kaikille linjoille oikeat askelmäärät, vaikkakin toiselle kaarevalle ajauduin vähän lähelle. Tämän jälkeen tultiin sama rata, mutta aloitettiin edellisen viimeisestä esteestä jne. Tämäkin rata sujui ihan mallikkaasti sarjalle asti. Nyt sarja tultiin toisesta suunnasta, jolloin siihen oli melko pitkä lähestyminen. Laukka rullasi vielä kaarteessa hyvin, mutta esteen lähestyessä nypin sitä pois näkemättä etäisyyttä. Stoppihan siinä tuli ja ihan aiheesta. Uusi lähestyminen ja nyt ratsastin niin pitkään kohti estettä reippaasti kunnes näin jotain, sitten vasta toimin kuten parhaaksi näin. Ja onnistuneesti yli sarjasta ja loppurata puhtaasti. Mulla on paha tapa mennä paniikkiin jossen nää etäisyyttä heti, ajan eteen tai nypin taakse. Pitäisi vaan oppia luottamaan, että kyllä se sieltä tulee, kunhan ollaan tarpeeksi lähellä.

Otettiin sitten vielä yksi lyhyempi kierros loppuun. Yksittäisen aloituksen jälkeen tultiin viiden laukan linja, johon tulin ekalle esteelle pienesti ja pohjaan. Jouduin ratsastamaan välissä tosi paljon eteen ja mentiin toisesta vähän lentäen yli. Voitto kuitenkin teki juuri kuten sanoin, vaikka olisi ihan hyvin voinut kieltää. Aikaisemmin se kielsi usein tälläisissä tilanteissa. En ehtinyt ihan tasapainottaa tilannetta ennen seuraavaa estettä, joten ajauduttiin jälleen huonoon paikkaan. Tosin tällä kertaa sitten lähelle. Tämän okserin jälkeen sain tilanteen tasapainotettua ja otettu normaalit kuusi laukkaa seuraavalle pystylle. 


Kuten Terhikin sanoi, Voitossa tauko ei näy ainakaan mitenkään negatiivisesti, mutta minun ratsastuksessa se vähän näkyy. Meno ei ole yhtä tasaista kun aikaisemmin, mutta eiköhän se tästä parilla kerralla tasoitu. Oli kyllä ilo hypätä, kun Voitto taisteli mun kanssa. Sellaista osaa nykyään arvostaa, kun jossain vaiheessa tuli aina stoppia vaikeammasta paikasta. Olen muutenkin melko iloinen tästä valmennuksesta, odotin jotain paljon pahempaa (ja ainakin enemmän kieltoja) kahden kuukauden tauon jälkeen. Tosin alussa puhuttiin, että vanhalle hevoselle voi tehdä hyppyloma hyvääkin.

Nyt vaan ahkerasti treenaamaan, ehkä me vielä tänä vuonna päästään myös sinne kisakentille. En ole vielä edes lupia maksanut, sillä kisoihin mennään vasta sitten kun homma toimii kotona sen verran järkevästi, että kannattaa kisoihin lähteä. Valitettavasti nyt seuraavat viikot joudun hyppäämään itsenäisesti, sillä Terhi kisaa ja sitten on Sannan valmennukset. Sinne voitaisi tietysti mennä, mutta nyt kun on ollut näin paljon taukoa tuntuu turhalle maksaa kalliista valmennuksesta, kun on niin paljon ihan perusongelmia ja homma tauon jälkeen vähän hakusessa. Mutta kunhan nyt päästään rytmistä taas kiinni niin toivotaan, että Sanna tulee käymään jälleen!
Lue kokonaan

Videopostaus kouluvalmennuksesta

torstai 26. maaliskuuta 2015 • , ,

Moikka! Mulla painaa koeviikko parhaillaan päälle ja tämän postauksen julkaistuessa ajastuksella istun varmaan parhaillani ensimmäisessä matikan kokeessa, heti huomenna olisi sitten ohjelmassa toinen matikan koe. Viikonlopun jälkeen vielä pari koetta ja sitten saakin taas hengähtää ja uhrata ehkä pari ajatusta enemmän tälle blogillekkin.

Tämä videopostaus on kuvattu varmaan pari viikkoa sitten, mutta kokoamisen ja nettiin lataamisen kanssa kesti varmaan ongelmien vuoksi yhteensä pari päivää. Valitettavasti video on vähän sekava ja joudutte rämppäämään ääntä, sillä puhelimella kuvatuissa pätkissä äänen laatu on huonompi.

Lue kokonaan

Mikä on nyt IN hevosblogimaailmassa ?

tiistai 24. maaliskuuta 2015 • ,

Olen jo pitkään kehitellyt mielessäni tälläistä postausta, mutta nyt vihdoin keksin kahden selvimmän "muoti-ilmön" rinnalle lisää juttuja. Olisi nimittäin ollut vähän tylsä julkaista postaus, jossa olisi ollut vain kaksi asiaa. Mulle käy oikeastaan usein niin, että keksin hyvän idean postaukseen, mutta sitten en keksikkään sen yhden jutun lisäksi muuta asiaa ja näin postaus jää lojumaan luonnoksiin. Tämä postaus on ihan mun mielipiteiden perusteella tehty, joten toivon ettei kukaan ota liian vakavasti tai henkilökohtaisesti.

Studiokuvat 
Tähän ilmiöön törmää tällä hetkellä oikeasti lähes jokaisessa vähänkin valokuvaukseen painottuvassa hevosblogissa! Villitys taisi lähteä liikkelle Tuulian kuvausblogista, jossa itsekkin ensimmäistä kertaa törmäsin ohjeisiin ja kuviin. Pakko tunnustaa, että vaikka kuvat ovatkin monessa blogissa olleet tosi hienoja ja itsekkin näitä kokeilin niin vähän alkaa jo kymmenien ja taas kymmenien kuvien jälkeen tympimään. Kuvista tulee kuitenkin nimittäin kohteesta riippumatta melko samanlaisia.

Bloggaajapassit ja yhteistyöt
Yhä useampi blogi saa nykyään yhteistyökumppaneita tai sivupalkkiin komeilemaan jonkun mainostajan logon. Myös hevostapahtumiin pystyy hakemaan bloggaajapassia, jolloin bloggaajat pääsevät ilmaisiksi näihin tapahtumiin. Nyt uutena ilmiönä on myös bloggaajatapaamisia jonkun sponsorin liikkeessä.

Ennen, kun vain parilla bloggaajalla oli yhteistyökumppaneita, oli lukijoiden ja monen kanssabloggaajankin mielipide se, että heti kun blogi saa sponsorin tulee siitä huono ja että kirjoittaja kirjoittaa vain rahan ja sponsorien takia, yhteistyöpostauksia ei saa tulla kun kerran vuodessa enkä minä ainakaan koskaan halua blogilleni yhtään sponsoria. Nyt ilmapiiri on ihan muuttunut, moni bloggaaja on muuttanut vakaamustaan mainoksista ja yhteistyöjutuista blogissaan, eivätkä lukijatkaan enää valita yhteistyöpostauksista ainakaan täällä minun blogissa.

Minusta se, että yhä useammalla on mahdollisuus saada sponsori tai pääsy johonkin tapahtumaan on hienoa. Mutta kuten Ruotsissa supersuosittu hevosbloggaaja Tyrakin on muistuttanut, muistakaa että monet mainostajat haluavat ja luulevat bloggaajien olevan ilmainen paikka mainostaa. Ei blogeissa oleva mainostila ole yhtään sen huonompaa kun lehdissäkään ja lehteen et saa mainosta antamalla toimitukselle parin kympin messulipun, harjan tai goodie bagin.

Blogiportaalit
Ensin oli Hippola, sitten tuli meidän Blogitalli ja vähän sen jälkeen syntyi "amatööriportaaleja" kuin sieniä sateella. Ja kolmas ammattimaisempi portaali on huhujen mukaan tulossa. Portaalien perustamisen lisäksi niiden toimintaan jollain tavalla kuuluminen on myös IN. Mikä on minun mielestä hieno juttu!

Täytyy tässä oikaista vielä monien väärä tieto siitä, että joku hevosbloggaaja olisi keksinyt blogiportaalin idean kokonaan itse ja kaikki sen jälkeen tulevat matkineet. Blogiportaalejahan on ollut Suomessakin jo vuosia, on muoti-, urheilu- ja ruokaportaaleja, vielä useampaa sorttia kutakin kategoriaa ja ainakin naapurimaastamme Ruotsista löytyi ennen Suomea niitä hevosblogiportaalejakin.


Puolikaaribanneri
Jos jossain vaiheessa joka kolmannesta blogista löytyi puoliksi taustakuvan ja puoliksi blogipohjan päällä oleva banneri, niin nyt blogeissa komeilee yläreunastaan kaareva banneri. Minäkin olen viime aikoina saanut paljon tilauksia, jossa toiveena on ollut juuri tälläinen banneri. Oikein kiva idea, mutta ehkä käy vähän tylsäksi kun tosi monesta blogista tälläinen löytyy.

Oletteko te huomanneet tai jopa sortuneet näihin muoti-ilmiöhin? Mitä muita menneitä tai tällä hetkellä olevia juttuja olette huomanneet monissa hevosblogeissa?
Lue kokonaan

Testissä Hamppukuivike!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015 • , , , ,


Tammikuun alkupuolella sain uudelta yhteistyökumppaniltani HempRefineltä ison lähetyksen kotiin kuljetettuna. Reilu 30 kpl 150 litran paalia hamppukuiviketta toimitettiin päivässä meidän tallin pihaan tiiviiksi torniksi pakattuna. Saatiin Pinjan kanssa kahdestaan kannettua paalit talliin ja puruvarastoon. Muoviin pakatut paalit ovat juuri sen kokoisia ja painoisia, että yksi ihminen pystyy niitä liikuttelemaan helposti. Ja koko tornikin oltaisi saatu Bobcatilla liikkumaan paikasta toiseen.

Meillä on kuivikkeena ollut tähän asti aina purua. Päädyimme puruun hyvien kokemuksiemme perusteella, silloin pari vuotta sitten tosin oltiin nähty vain puru-, turve- ja olkikarsinoita. Joten oli nyt tosi mielenkiintoista päästä testaamaan ihan vierasta ja uutta kuiviketta, josta ei ollut minkäänlaista aikaisempaa kokemusta.

Olen nyt saanut yli kolmen kuukauden aikana muodostettua pidempi aikaisen mielipiteen joka päiväisen käyttökokemuksen perusteella, joten ihan ensikosketuksen perusteella tehty esittely tämä ei ole. Toivottavasti tästä on monelle apua :)

Itse en ainakaan ollut koskaan edes kuullut ennen tätä yhteistyötä hampusta. Joten aloitan esittelemällä, mitä se hamppukuivike sitten oikein edes on. Tätä eläimille tarkoitettua kuiviketta valmistetaan kuituhampun puumaisesta pehmeästä osasta, päistäreestä. HempRefinen hamppu viljellään tällä hetkellä Länsi-Suomen ja Pohjois-Karjalan alueilla, lisää sopimusviljelystä voit lukea täältä. Hamppukuivike imee hyvin kosteutta itseensä, on ekologista, vaaleaa, antibakteerista, pehmeää, riittoisaa, helppoa käsitellä eikä sotke. Nämä kaikki asiat mainitaan mainospuheissa ja voin kyllä itsekkin ne allekirjoittaa kokemuksieni perusteella.

Hamppukuiviketta käytetään monien muidenkin eläinten alustana, Sampo-kuivikepelletti sopii kissoille, kaneille ja muille pieneläimille kun taas meillä käytössä ollut hamppukuivike sopii hevosten lisäksi mm. kanoille ja jyrsijöille.

Sitten käyttökokemuksiin. Ensimmäisenä voisin mainita suurimman ja parhaimman ominaisuuden muihin kuivikkeisiin verrattuna: Hampusta tulee pienelläkin määrällä todella tiivis ja pehmeä patja. Tämän huomasi heti ensimmäisillä askeleilla karsinassa kävellessä. Määrällisesti tavaraa oli karsinassa vähemmän, mutta silti alusta oli pehmeämpi kun purun kanssa. Kuvistakin katsottuna Voiton karsina näyttää usein tosi vähä hamppuisille, mutta kun siellä käy kävelemässä on määrä todella hyvä. Piehtaroidessakaan ei betoni tule yleensä esille.

Kuivikketa ei enää siis kulu niin paljoo mitä aikaisemmin. Uuden paalin joudun nykyään lisäämään noin kerran viikossa. Kuiviketta on kulunut laskujen mukaan 9 viikon aikana about 15 paalia, eli aika tarkalleen paali / viikko, sillä karsinan perustamiseen meni noin 5 paalia.

 Siivottavuus on aika samanlainen mitä purunkin kanssa. Tosin minun mielestä purukin on tosi helppo siivota, joten siivottavuudestakin plussaa. Aluksi tuntui, että hamppu pölysi jonkin verran. Tätä ns. "alkupölyä" ei kuitenkaan myöhemmin enää esiintynyt, tiedä sitten mistä se johtui. Parin ensimmäisen päivän jälkeen en enää huomannut mitään pölyä, joten mainospuheet pitivät hyvin paikkaansa. Pölyä ei tullut näkyvästi edes siivotessa tai piehtaroinnin jälkeen, tosi hyvä juttu sillä meidän puru pölisi melko paljon ja Voitto varmaan välillä sen takia olikin vähän tukkoinen.


Ollaan nyt mietitty hamppuun pysyvästi siirtymistä, vielä on purua varastossa vähän, mutta katsotaan sen jälkeen! Sen verran tyytyväisiä ollaan kyllä oltu, että vaihtamista harkitaan ihan vakavasti. Ja tyytyväisempiä tullaan varmaan vielä jatkossa olemaan, sillä hamppua kehitellään koko ajan yhä paremmaksi palautteen mukaan. Jos kiinnostuit kannattaa hyödyntää tarjous, jossa yli 9 paalin tilauksiin saa ilmaisen kotiin kuljetuksen!

Oletteko te kuulleet tai kokeilleet jo hamppua?
Mitä kuiviketta te käytätte ja miksi juuri se?

Lue kokonaan

Hupsista..

lauantai 21. maaliskuuta 2015 •

Hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu, vaikka olisi kuinka huolellinen ja tarkka. Varsinkin alkuaikoina meille sattui jos jonkinmoisia pikku kommelluksia, ennen kuin opittiin tarkemmiksi. Monet asiat on opittu kantapään kautta, mutta tällä kertaa päätin koota vähän hauskempia heppamokia tähän. Ehkä joskus sitten ne, joista on oikeasti oppinut säikähdyksen kautta...

1. Lilli oli juuri tullut meille ja oltiin lähdössä Pinjan ja isin kanssa maastoon. Minä tai Pinja ratsastettaisi ja muut sitten kävelisivät mukana. Me jäätiin Pinjan kanssa talliin tekemään vielä hetkeksi jotain, varmaan pukemaan omia varusteita päälle tai muuta sellaista. Pyydettiin isiä viemään Lilli pihalle jo valmiiksi. Ja isihän vei, mutta ei oltu ohjeistettu, että ponin kanssa pitää ulkona seistä. Isi tuli sitten itse sisälle ja poni seisoi Keskimäen pihalla yksikseen. Onneksi käsijarrun oli kuulemma muistanut laitettu päälle ;)

Kuva: Miia Ruuskanen
2. Toinenkin hassu kommellus liittyy Lilliin. Oltiin aika ensimmäisissä kisoissa Kimmon tallilla. Minä ja Pinja oltiin varmaan tutustumassa rataan, kun äiti talutteli Lilliä käsihevosalueella. Poni oli sitten halunnut mennä kovasti piehtaroimaan ja lopulta se oli ehtinyt mennä jo ihan makuuasentoon satula selässä. Onneksi äiti oli siinä vaiheessa saanut sen ylös..

3. Silver oli meillä kesälaitumilla ja poni oli juuri hommissa kentällä. Me oltiin käyty hakemassa meidän hevoset sisälle ja olin ilmeisesti sulkenut Voiton karsinan oven huolimattomasti, sillä kun tulin takaisin talliin löytyi Voitto Silverin karsinasta... Siellä se ihan hölmistyneenä seisoi ja ihmetteli miten on tänne päätynyt.

Tässä tosi vanha epäonnistumisvideo.
Pitäisi varmaan koota uusi, sillä tippumisia on saatu paljon videolle viime aikoina!


4. Ehkä kaikista hauskin ja noloin tipahtamiseni on Lillin kanssa. Menin pitkästä aikaa Lillillä tässä pari talvea sitten. Ravasin ilman satulaa suoraa uraa pitkin, kunnes poni otti ehkä yhden pienen pienen sivuaskeleen ja minä tipahdin. Miten voi tipahtaa tässä vaiheessa "ratsastusuraa" ponin ravatessa tasaista mummoravia suoraan eteenpäin.

5. Toisesta hauskasta tippumisesta on jo jonkin aikaa. Oltiin maastossa, minä Voitolla ilman satulaa ja kaverimme Emmi Lillillä, onneksi ihan satulalla. Emmi on ratsastanut vaan ihan muutamia kertoja meidän luona. Hevoset sitten päättivät säikähtää. Ohjasin Voiton risteyksessä olevaan lumipenkkaan, koska en sitä muuten saanut pysäytettyä. Hevonen sitten tietysti pysähtyi ja minä lensin kuperkeikalla lumikasaan. Emmi tippui vähän ikävämmin vähän matkan päähän kovalle tielle, mutta hauskaa meillä silti oli. Ei päästy kumpikaan selkään naurultamme, joten kotimatka jatkui sitten kävellen.

Kertomalla omat heppamokasi voit voittaa liput Tampereen hevosmessuille. Osallistu täällä!

Onko teille käynyt samanlaisia sattumuksia kun meille? Kertokaa omia hauskoja heppamokianne myös kommenttikenttään!
Lue kokonaan

Viime päivien kohokohtia

torstai 19. maaliskuuta 2015


Torstaina kengittäjä löysi käytävältä kolmikenkäisen hevosen. Kenkä oli oikeasti kadonnut melko huolella, sillä sitä ei löytynyt mistään... Tämän hetken teorian mukaan se on jäänyt kovaan hankeen kiinni edellisenä iltana, toivottavasti löydetään se ennen laidunkautta sieltä laitumelta. Kesällä ei ole nimittäin kivaa löytää kolmijalkaista hevosta...

Perjantaina hevoset viettivät vapaapäivää tarhaillen aamusta iltamyöhään ihan tyytyväisinä. Päivien valostuessa ja ilmojen parantuessa ei tarhoista löydy enää päivän päätteeksi kahta hermoheikkoa,  kylmissään ja nälissään juoksevaa kaverusta, vaan kaksi tyytyväistä ja rauhallista heppaa.

Lauantaina Voitto luuli uppoavansa heikkoihin jäihin omalla kentällä. Kentän päällä oleva jääkerros narisi ja paukkui aivan kuten järven jääpeite, ei siis ihme ettei ruuna tiennyt minne suuntaan sännätä. Sinkoiltiin sitten hetken aikaa paikasta toiseen...


Sunnuntaina Voittokin sai jättää vihdoin loimen naulakkoon ja lähteä nauttimaan ihanasta kevätauringosta nakuna!

Maanantaina maastoiltiin pehmeillä hiekkateillä, ensimmäistä kertaa tänä keväänä! Laukan aikana molemmat hevose intoutuivat avaamaan paikkojaan jos jonkinmoisilla hypähdyksillä. Nekin nauttivat reippaasta laukkapätkästä auringossa!

Tiistaina ihailtiin hevosia sisälle viedessä upeita revontulia. Aluksi en uskonut Pinjan nähneen ulkona revontulia, joten saavuin paikalle liian myöhään, enkä ehtinyt ikuistaa kameralle yhtään kuvaa. Olisi kyllä tullut upeita!


Mitkä ovat olleet teidän viime päivien kohokohtia? Mitä piditte vähän erilaisesta postauksesta?
Lue kokonaan

Videopostaus Horse Fair päivästä

tiistai 17. maaliskuuta 2015 • , ,

Jostain syystä kuvittelin jakaneeni tämän videon jo teille, mutta empä näköjään ollutkaan. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan! Varsinainen postaus tapahtumasta löytyy täältä.



Millaisia videoita haluaisitte jatkossa? Valmennusvideopostaus on editointia vaille valmis, joten sellainen ainakin sitten seuraavaksi!
Lue kokonaan

2x Kouluvalmennus videolla

perjantai 13. maaliskuuta 2015 • ,


Moikka! Lomaviikolla treenattiin ahkerasti ja hyvä niin, sillä tällä viikolla ei kotona ole voinut mennä edes maastossa kuin käyntiä ja ihan vähän ravia. Sulaisipa kenttä nyt kunnolla, se näyttää tällä hetkellä jääkiekkokaukalolle. Siellä voisi oikeasti varmaan luistella!

Käytiin kahdesti kouluvalmennuksessa ja ensin vähän yli viikon takaiseen keskiviikkoon. Keskiviikon valmennus tuli vähän yllättäen, joten edellisenä päivänä oltiin käyty maastoilemassa, tosin reippaasti mutta silti. Yleensä pyrin ratsastamaan Voiton sileällä läpi ennen valmennuksia, mutta tällä kertaa en ainakaan huomannut edes, että edellisenä päivänä takana ei sitä sileän treeniä ollutkaan.

Tuntui ihan hassulle, kun tunnilla oli niin paljon porukkaa ja ihan vieraitakin ihmisiä. Terhin kanssa hypätään yleensä aina samalla porukalla ja kouluvalkuissa ollaan viime aikoina oltu ihan yksityistunnilla. Voittokin oli vähän ihmeissään kun hevosia meni alkuverkan aikana maneesin ovista sisään ja ulos tasaiseen tahtiin. Ihan kun ison tallin hevonen ei olisi tuollaiseen edellisessä elämässä tottunut ;)

Itsenäisen verkan jälkeen aloitettiin käynnissä tekemällä avoa, sulkua, pari volttia sekä loiva kiemuraura. Videolta näette tehtävästä pätkiä. Laitoin oikeastaan kaikki Pinjan kuvaamat pätkät siihen mukaan, joten näette niitä onnistuneita ja vähän epäonnistuneempiakin pätkiä. Yhtään pitkää videota Pinja ei ollut ottanut, mutta tehtävä varmaan hahmottuu silti parhaiten videon kautta. Selitän sen nyt kuitenkin lyhyesti. Heti pitkän sivun alkuun tehtiin voltti, josta jatkettiin avoa sivun puoleen väliin, sitten tehtiin uusi voltti ja jatkettiin pitkä sivu sulkua loppuun. Lyhyen sivun puolessa välissä siirryttiin raviin, toiselle pitkälle sivulle tehtiin loiva kiemuraura ja sen keskeltä käännettiin voltti uralle päin. Sitten kiemuraura loppuun ja toisen lyhyen sivun puolessa välissä käyntiin. Samaa tehtävää tehtiin lopussa sitten laukassain, tosin laukassa ei tehty volttia loivalle kiemurauralle.

Piiiitkät ohjat! Vaikka ne pysyy nykään paremmin kädessä, ne edelleen valahtaa välillä tälläisiksi.

Pakko tunnustaa, että en ole tehnyt Voiton kanssa koskaan sulkuja tai no, tavallaan olen, mutta silloin en yhtään tajunnut niitä tekeväni. Sannan valmennuksissa ollaan ympyrällä tehty jos jonkinmoisia taivutuksia, mutta koskaan en ole suoralla uralla kyseistä "liikettä" tehnyt. Aina joppii jotain uutta, siis ihan näinkin isoja asioita ja uusia juttuj! Ratsastuskoulussa tehtiin kyllä joskus sulkuja, mutta silloin mulle ei oikein auennut tehtävän idea... Nyt kuitenkin tajusin mistä siinä on kyse ja olipa oikeasti aika haastaavaa, tuntui ettei mulla kädet ja jalat riitä saamaan hevosta tälläiselle kiemuralle. Pikkuhiljaa kun tajusin mitä tässä halutaan, alkoi tehtäväkin onnistua, mutta ehkä seuraavalla kerralla onnistuu paremmin, kun olen sulatellut oppimaani. Avot onnistuivat ihan hyvin, niitä olenkin tehnyt paljon enemmän.

Voitto oli vähän tahmatassu ja jouduin sitä varsinkin volteilla huomauttamaan ulkopohkeella, sillä se luikerteli ihan sitä vasten. Myös suluissa sain pari kertaa hipsaista raipalla pyllyä ennen kuin takapuoli sirtyi kunnolla uran sisäpuolelle. Olin kuitenkin ihan yllättynyt miten hyvin meillä meni näin pitkän tauon jälkeen! Olin odottanut jotain paljon pahempaa. Ei meno hyvää ollut, mutta Ellukin totesi että ollaan samassa pisteessä mitä viimeksi kouluvalkussakin käydessämme. Muoto ja tuntuma oli hyvä ja mä jaksoin kantaa mun yläkroppaa lähes koko tunnin. Tunti tuntui muuten ihan hirveän lyhyelle ajalle, olen tottunut että estevalmennukset venyy alkuverkojen kanssa yleensä ihan reilusti yli tunnin mittaiseksi. Mä olin vasta alottelemassa sillon kun käskettiin hölkätä loppuravit!

Kotiläksyksi tuli jälleen mennä siellä mukavuusalueen ulkopuolella, eikä lillutella siellä missä on mukavaa molemmilla. Nyt se tosin on vähän hankalaa, sillä jos kentällä pystyy ravaamaan saatikka laukkaamaan niin pitää mennä hiljaa ja varovasti. Onneksi kohta on kesä ja pääsee omalle kentälle treenaamaan, ihan parasta! Voitto sai muuten noottia hieman pyöristyneestä mahasta. Heinää ei tarvitse lähteä vähentämään, ohjeeksi tuli vaan treenailla enemmän ja sitten tietysti treenailenkin kun pystyn.


Loman lopussa, perjantai aamuna, oltiin maanesilla jälleen samoissa merkeissä. Tällä kertaa tosin "yksityistunnilla" Pinjan kanssa kahdestaan. Videota on nyt vähän enemmän tai ainakin se on pidemmissä pätkissä kuvattua, vaikka Lilli koittaakin kaikki pätkät parhaansa mukaan pilata... 

Verryteltiin alussa vapaasti, mutta valvovan silmän alla kaikissa askellajeissa. Tämän jälkeen aloitettiin oikeassa kierroksessa kolmikaarinen, jonka ensimmäisen ja viimeisen kaaren keskelle tehtiin voltit. Tötteröt olivat jälleen apuna, jolloin oli pakko ratsastaa huolelliset reitit eikä päässyt yhtään luistamaan esimerkiksi volteilla. Jouduttiinkin pari kertaa kääntämään tötteröiden sisäpuolelle se voltti, kun tapamme mukaan valuttiin ulos. Pitää kotonakin alkaa käyttämään noita tötsiä, koska ne oikeasti ovat mulle isoksi avuksi! Olen vähän sellainen tohelo, ettei mun reitit aina ole ne kaikista parhaat.

Erityisen tyytyväinen olin vastalaukkaan, se onnistui todella hyvin aikaisempii kertoihin verrattuna! Ei yhtään ainotta vaihtoa ilman minun lupaani, vaikka kaari ei mikään ihan helpoin ollutkaan. Aikaisemmin meillä on ollut vastalaukassa varsinkin toiseen suuntaan ongelmia, mutta nyt molemmat suunnat olivat yhtä "helppoja". Vastalaukan jälkeen tehtiin keskimmäiselle kaarelle myös vaihdot, oikeasta vasempaan vaihtaminen onnistui helposti muistaakseni ihan joka kerta, mutta vasemmasta oikeaan ei ihan niin hyvin. Mun on itse jotenkin vaikea asettaa apuni vasemmasta oikeaan vaihdettaessa ja siksi varmaan usein ajotan avut väärälle hetkelle tai sitten en muuten saa annettua niitä yhtä selkeästi kun toiseen suuntaan. Lisäksi Voitolle voi tietysti itselleenkin olla vaikeampi vaihtaa toiseen suuntaan. Vaihdot kyllä tulivat, mutta kuten videolta näette ne eivät olleet aina puhtaita.

Jos keskiviikon valmennus tuntui kevyelle ja lyhyelle niin tämän valmennuksen jälkeen oli muuten oikeasti jo hiki niin kuskilla kun hevosellakin. Keskiviikon valmennus oli pientä alkuhumppailua molemmille ja nyt piti sitten tehdä ihan oikeasti töitä!


Lue kokonaan

Horse Fair

maanantai 9. maaliskuuta 2015 • , , ,


Moikka! Kirjoittelin jo Blogitallin puolelle vierailusta Horse Fair messuilla, sen jutun voitte lukea täältä. Tein siihen mukaan pienen messuvideon, mutta varsinainen videopostaus messuista on vielä tulossa tänne mun blogin puolelle. Nyt kuitenkin aluksi ihan tekstin muodossa messufiiliksiä.

Kaverini Juulian kanssa saatiin idea lähteä Helsingin Horse Fair messuille vasta ihan vähän ennen itse tapahtumaa. Saatiin kuitenkin kaikki järjestelyt hoidettua hyvin, vaikka aikaa ei paljoo ollut. Bloggaajapassia ehdin hakea juuri ennen hakuajan sulkeutumista ja onnekseni sen sitten sainkin, yöpaikka järjestyi Juulian siskolta ja saatiin halvalla hommattua bussiliputkin. Tosin molemmat matkat melkein yöllä, mutta kaverin kanssa matkustaessa ei sekään ollut ongelma. Lähdettiin matkaan perjantaina klo 18 ja perillä oltiin sitten vähän ennen puolta yötä. Yllättävän hyvin nukuttujen yöunien jälkeen suunnattiin ratikalla messukeskukseen heti sen auettua. Haluttiin nimittäin käyttää koko päivä hyödyksi, sillä lähdettäisi jo illalla kotiin päin.


Paikan päällä kierreltiin myyjien ständejä ja katseltiin hetki Dressage meets western -näyttöstä, joka osottautuikin tosi mielenkiintoiseksi kun ratsastajat vaihtoivat ratsuja. Kouluratsastajalla alla oli pieni westernhevonen ja westernratsastaja sai alleen suuren kouluhevosen. Jos ratsastajat eivät olleet tutustuneet ratsuihinsa ennakkoon, niin molemmilla meni kyllä aivan mielettömän hienosti, tosin uskon että he olivat vähän harjoitelleet ;)

Tämän jälkeen taidettiin käydä kiertelemässä kamera ja kuva -messujen puolella. Minua nimittäin kysyttiin sähköpostitse ennen messuja Olympuksen järjestämään Olympus OM-D E-M1 Studio-/henkilökuvaus-workshoppiin. Jossa saatiin tunnin ajaksi käyttöön OM-D E-M1 -kamera ja oli kyllä aivan ihana kamera...! Hirveästi en uusia vinkkejä saannut, kun oikeassa studiossa kuvaaminen valojen yms. kanssa on ihan vierasta mulle, mutta silti oli hieno ja opettavainen kokemus. Eniten mulle jäi mieleen se, että aukkona kuvissa oli huimat f/11. En ole koskaan käyttänyt tuollaista aukkoa, tosin eipä ole koskaan ollut tuollaista valaistustakaan käytössä. Mallia valaistiin salamavalolla sivustapäin, kameraan kiinnitettiin sellainen laite, että salama välähti sivussa juuri oikeaan aikaan kun painoin laukaisimen pohjaan.


Kaikki kurssilaiset pääsivät vuorotellen kuvaamaan Missfinalisti Emilia Seppästä. Saatiin kuvat sitten itsellemme muistikortilla, joten näette tässä vähän kyseisellä lainakameralla otettuja kuvia. Oli kyllä ihana ja samalla niin masentava kuvata henkilöä, joka osasi poseerata niin nätisti kuvissa. Milloinkohan sitä itse oppisi näyttämään edes siedettävälle ;) 

Mulle iski koulutuksen jälkeen ihan kamala kamerakuume, sillä olin ihan epätoivoinen kun Canonilla otetut kuvat eivät messuilta meinanneet onnistua sitten millään... Eivät ne sitten onneksi lopulta niin pahoja olleetkaan, mutta katsotaan, ehkä tuo Olympus pitää ainakin testaukseen saada... Tosin se vikahan on todennäköisesti käyttäjässä, ehkä pitää vain harjoitella! Olympukseen olen kuitenkin tykästynyt nyt kovasti, ammattilaisarjan kamerakin oli niin pieni ja kevyt! Oli muuten hartiat kipeänä illalla, kun olin koko päivän kantanut Canoniani mukana. Sen verran vielä tuosta Olympuksesta, että se on peilitön kun taas suurin osa muista järkkäreistä on peilillisiä. Tosi helppo kuvata, kun näkee etsimestä millainen kuvasta tulee. Peilillisessähän lopputuloksen näkee vasta näytöltä, ei vielä sieltä etsimestä.


Vaikka en etukäteen maininnut messuille tulosta, tuli pari teistä mua moikkaamaan. Kiva kun uskalsitte tulla! Toisaalta oli kiva olla välillä hevostapahtumassa vähän enemmän rauhassa ja keskittyä omiin juttuihin. Nimenomaan hevostapahtumissa saa ihan oikeasti tuntea, että mun blogia lukee melko moni.. Onneksi en sentään ole sen luokan julkkis, että tavan arjessa keräisi katseita ja supattelua ;) Rispektit niille, jotka joutuu sellaista kestämään. Vaikka se on kivaa, niin onse melko rankkaakin!


Syy miksi varsinaisesti messuille päätin tänä vuonna lähteä oli kansainväliset esteluokat, aikaisemmin niitä ei ole Horse Fairissa ollut ja olenkin pitänyt tapahtumaa vähän sellaisena "käydään katsomassa poneja" -tapahtumana. Lopulta me ei sitten kuitenkaan jaksettu edes katsoa sitä pääluokkaa kunnolla. Jalkoihin koski niin paljon, kuvatkaan eivät onnistuneet ja muutakin mielenkiintoista ohjelmaa oli samaa aikaa. Tosin psykologin pitämä Tietoisesti taitava ratsastaja -info ei oikein uponnut siinä väsymyksen tilassa. En oikeasti tajunnut koko jutusta hölkäsen pöläystä..:D Joten siirryttiin sitten kiertelmään jälleen ständejä ja kuuntelemaan Hevosen lajinomainen elämä ja kilparatsastus - voiko nämä yhdistää? -infoa. Siitä kirjoitan teille tai Blogitalliin varmasti myöhemmin, oli nimittäin tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä juttu!

Ensimmäistä kertaa näin Suomessa isoissakin luokissa nämä Voitollakin olevat PS of Swedenin suitset!


Täytyy kyllä antaa pieni miinus areenan katsomoista. Niiden takia meilläkin jäi toinen luokka katsomatta. Aidan viereen oli kerääntynyt hirveästi porukkaa, kun siinä sai luvallisesti olla. Tampereen hevosmessuilla se oli kielletty ja vain pressi sai siinä oleskella, mielestäni hyvä niin. Hevosillekkin olisi varmasti ollut kivempaa, jos yleisö ei olisi reunalla saanut olla vaan tilalle olisi rakennettu kunnon katsomo. Katsomo kyllä oli mutta se oli todella korkealla tai sitten vastaavasti ihan areenan sivussa. Korkealta olisi varmaan ollut kiva katsoa, mutta kuvaaminen tuskin olisi onnistunut, joten Juulian kanssa seisottiin ja kuvailtiin se aika mikä jaksettiin aidalla. Päästiin onneksi hyvälle paikalle nurkkaan, josta hevoset eivät menneet läheltä eikä näin ollen oltu ainakaan häiriöksi.

Muuten itse tapahtuma oli kyllä ihan kiva. Ihmisiä oli ainakin kivan vähän tai sitten ne vain olivat jakautuneet paremmin ympäri messukeskusta.Tapahtuma oli ihan kiva, mutta toista kertaa en ehkä lähitisi. Katsomot olivat huonot ja ohjelma ehkä vähän laimea, tosin plussaa siitä, että tilaa oli paljon ja samaan tapahtumaan oli yhdistetty muitakin messuja ja näin ollen katsottavaa oli enemmän!


Vikellyskilpailu oli mielenkiintoinen! Hienon ja vaikean näköistä touhua, tosin ratsastajana minua vähän hirvitti, kun selässä seistiin ja taiteiltiin jos jonkinlaisia temppuja ilman kypärää. Eihän noihin jumppa-asuihin oikein kypärä sovi, mutta silti. Loppuhuipennuksena Hockus pistettiin yhden hevosen selkään. Harmi kun hänellä ei ollut mikkiä, olisi ollut kiva kuulla livekommentointia hevosen selästä ;)


Kävin kiertämässä pari hyväksi todettua messuständiä läpi, mutta kun varsinaista ostettavaa ei ollut en läheskään kaikkia kolunnut läpi. Yleensä tälläiste tapahtumien kohokohta on shoppailu, mutta nyt ei ollut oikeasti mitään ostettavaa, joten en hirveästi jaksanut katsellakkaan. Yhden ihanan huovan kyllä löysin, mutta se oli liian pieni, joten en sitten sitäkään (onneksi..:D) ostanut. Lisäksi metsästin vähän kesähanskoja, mutta taidan vaan tyytyä menemään tulevankin kesän ilman hanskoja, kun hyviä ei oikein meinannut löytyä. Yksiin sukkiin iskin kuitenkin silmäni heti ensimmäisellä ständillä...


Ja vähän ennen lähtöä sitten päätin käydä sukat ostamassa, mutta iloiseksi yllätykseksi Cavallo Pro Shopilta antoi minulle nämä ihanat Equilinen sukat, joissa lukee ulkosivulla isolla Equiline. Kuvista ei ehkä näy, mutta teksti on kimaltelevan hopeinen eli juuri sopivasti blingiä! En ole näitä vielä testannut, mutta pitää laittaa jalkaan heti seuraavalla valmennuskerralla. Kuvasa poiketen nämä on muuten ihan tummansiniset eivätkä näin kirkkaat. Cavallo Pro Shoppiin voi voittaa lahjakortin muuten täällä.

Olitteko te Horse Fairissa? Mitä piditte? Mitä ostitte?

Lue kokonaan

Seitsemän suosikkiblogia

perjantai 6. maaliskuuta 2015 • ,

Montakohan kertaa olen jo blogihistoriani aikana listaillut suosikkiblogejani teille, aika monta! Tämä on kuitenkin sellainen postausaihe, jonka mielestäni voi toteuttaa uudelleen aina aika ajoin. Omat lemppariblogini ainakin vaihtelevat. Moni aikaisemmin listaama suosikkini on lopettanut, hiljentynyt tai ei vain enää jostain syystä miellytä minua niin paljoo kuin aikaisemmin. Lisäksi löydän jatkuvasti uusia blogeja lukulistalleni, itseasiassa olen löytänyt nyt lyhyen ajan sisällä pari tosi kivaa hevosblogia. Ennen näitä uusia tulokkaita, tuntui ettei kivoja hevosblogeja enää vain tule vastaan. Tulevassa listassa on mukana myös niitä vanhoja tuttuja, sellaisia blogeja joita olen lukenut vuosia ja jotka olen joka kerta listannut tälläisiin postauksiin. Onko teillä blogeja, jotka ovat pysyneet tosi pitkään lemppareinanne?

Millaisista blogeista sitten pidän. Mitkä ovat suosikkiblogini kriteerit. Yksi tärkeä juttu on ulkoasu. Sen ei tarvitse olla mestariteos, mutta sen pitää olla siisti. Usein myös kuvilla on suuri merkitys, mutta onpa alle listattu yksi suosikki, jossa kuvat eivät ole pääosassa vaan sisältö. Varsinkin hevosblogeissa ovat ratsastusvideot myös tärkeitä, ne tuovat ihan erilaista näkökulmaa blogin lukemiseen, varsinkin valmennusvideot äänien kera ovat huippuja! Olen itse aktiivinen blogien lukija, selaan Bloglovinia parin tunnin välein ja "ahmin" uudet postaukset hetkessä. Aktiivinen postaustahti on siis tietysti plussaa ja tykkään siitä, että postauksesissa on selkeästi yksi aihe eikä usean päivän tekemisiä sekalaisesti kerrottuna.

Nyt seitsemän suosikkiani pienten perustelujen kera. Blogien järjestyksellä ei ole mitään merkitystä sen kanssa mikä on eniten mieleeni, mutta lajittelin nämä kuitenkin erikseen hevos- ja lifestyleblogilistoiksi.

HEVOSBLOGIT

Q-havaintoja on yksi lukulistani uusimmista blogeista. Tämä blogi nousi kuitenkin heti mun suosiksi olemalla sopivasti erilainen. Postauksissa on juuri kiva määrä tekstiä, se on kivasti kirjoitettua, erikoispostauksia tulee mukavasti valmennuskertomusten väliin ja videoiden kautta pääsee ihan erilailla mukaan ratsukon treeneihin.

Jillan blogissa ensimmäistä kertaa vieraillessani ihastuin kuviin. Ja kuvat ovat oikeasti upeita, käykää katsomassa vaikka tämä postaus päiväkahvittelusta, ei ihan joka blogissa tuollaisia kuvia näekkään! Jillan kirjoittamat tekstit ovat myös sellaisia, jotka jopa minä jaksan lukea. Sopivan lyhyitä, mutta ihanasti kirjoitettuja.

 Aadan hevoselämää on kuulunut lemppariblogeihini niin kauan kun muistan. Olen seurannut blogia pitkään, lisäksi olen tutustunut Aadaan ja päässyt jopa ratsastamaan Champilla, joten blogin seuraaminen on entistäkin mukavampaa, kun on päässyt vähän lähemmäksi molempia. Blogista löytyy hienoja kuvia, analyyttisiä valmennuskertomuksia ja sopivasti myös erikoispostauksia.

Valokuvaus Tuulia N. on melko tuore blogi ja myös minulle tuore tuttavuus, mutta silti lukemisen arvoinen kaikille valokuvauksesta kiinnostuneille tai hienojen hevoskuvien katselusta pitäville! Olen itsekkin saanut blogista paljon vinkkejä ja ainakin rutkasti uutta inspiraatiota omiin kuviin. Tuulian blogista taisi lähteä liikkelle myös tämä "studiokuva"villitys ;)

LIFESTYLEBLOGIT
Saijis on minulle myös melko uusi tuttavuus. Blogissa on aivan ihania ja raikkaita kuvia. Perinteisten asukuvien lisäksi joukkoon mahtuu myös paljon erikoispostauksia, reseptejä, ostosten esittelyjä ja erilaisia vinkkejä jnejne.


The Next Episode blogia olen lukenut jo melko kauan ja silti aina hämmästyn kun tajuan bloggaajan olevan minun ikäinen ja pukeutuvan noin upeasti! Kuvat ovat todella hienoja ja ammattimaisia! Saan asukuvista aina inspiraatiota omaan pukeutumiseen.
Annika O. blogi onkin varmasti lähes kaikille tuttu. Pidän tästä lifestyleblogista erityisesti siksi, että Annika on tavallaan ihan tavallinen. Usein en pääse niin hyvin mukaan lifestyleblogeihin, kun tuntuu että he elävät ihan jossain muotilehtimaailmassa! Kuvat ovat ihania ja asut vielä ihanampia. Hänenkin pukeutumisesta saan paljon inspiraatiota omaan pukeutumiseen.

Kertomalla suosikkiblogisi blogissasi voit voittaa lahjakortin!  Osallistua voit täällä. Pitää itsekkin selailla kilpailupostaukset huolella läpi, jos sieltä löytäisi lisää blogeja omallekkin listalle.

Onko teillä samoja suosikkeja? 
Minkälaisita blogeista itse pidätte? 
Lue kokonaan

Puomitreeniä

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015 • , , , ,

Uusi huppari saatu täältä.

Maanantaina pakattiin hepat pitkästä aikaa traikkuun ja ajettiin Korholaan. Puomeja maneesiin kantaessa mietin viime aikojen valmennuksissa tehtyjä kavaletti- ja puomitehtäviä, mutta lopulta taisin päätyä melkein kolme vuotta vanhaan aluevalmennukseen, jossa Sanna teetti vastaavaa tehtävää. Heitin tehtävään pari puomia lisää, jonka lisäksi rakensin pienen jumpan ihan erilliseksi jutuksi. Tehtävä on sen verran monimutkainen selittää, että päätin (yrittää) taiteilla teille jonkinlaisia kuvia videon lisäksi. Ympyrät ei ole ihan ympyröitä eikä suorat linjat suoria, mutta oikeastaan tarkemmin ajatellen, tuoltahan ne meidän reitit varmaan todellisuudessa näytti ;)


Voitto otti alkukäyntien aikana parit hepulit katolta tippuvista lumista, loppukäyntien aikana ei enää ilmekään värähtänyt, vaikka lumia tippui edelleen. Joten pistetään tuollainen hepulointi pöllöenergian piikkiin. Meillä oli tunti aikaa ennen maneesivarausta, enkä yhtään osannut arvioida kauan minulla menee noiden puomien ja jumpan parissa, joten tein normaalin estevalmennusta edeltävän verkan. Mennään sitten vääntämään sitä koulua erikseen kouluvalmennukseen. 

Sileän verkan jälkeen kuitenkin jatkoin ravissa työskentelyä ottaen puomit avuksi. Tein piirustukseni ensimmäistä versiota. Suoristin pituushalkaisijalle ja pyöräytin pienet kahdeksikot puomien ympärille, suoristin jatkoin suoralla puomin yli, tein jälleen kahdeksikon puomien ympärille jnejne. Pitkällä sivulla tein muutamia siirtymisiä sekä avoja. Voitto oli yllättävän miellyttävä ratsastaa, vaikka kotona en ole sitä kunnolla kaikissa askellajeissa päässytkään vähään aikaan treenaamaan. Se oli vähän jännittynyt ja rauhaton, mutta pääasiassa hyvä. Voltit tosin venähtivät useita kertoja liian isoiksi, kun ulkopohje ei mennyt kunnolla läpi. Tähän pitää kiinnittää nyt tosi paljon huomiota, sillä tämähän meillä on esteilläkin ollut ongelmana, käännän liikaa sisäohjasta kun pitäisi käyttää paljon enemmän ulkoapuja.

Laukassa tulin piirroksen kakkos tehtävää. Piirroksessa voltit eivät näytä pyöreille, mutta oikeasti tehtävä oli rakennettu niin, että sain tehtyä ihan uralta kunnolliset voltit puomille. Tämä onnistui oikeastaan ilman mitään ongelmia, Voitto laukkasi kivasti ja paikat osuivat hyvin puomeille.

Seuraavaksi tulin videollakin näkyvää tehtävää, piirroksen viimeistä. Tätä tehtiin ilman noita suoralla linjalla olevia puomeja silloin aikoinaan aluevalmennuksissa. Videolta katsottuna huomaan vaikka mitä virheitä, joita ei ratsastaessa tullut edes ajatelleeksi. Puomeja ennen ja niiden jälkeen pitäisi mennä hetki suoraan ja kääntyä vasta sitten, nyt kuitenkin käännyn heti jo viimeisen puomin päällä uuteen suuntaan. Tietysti tämä helpottaa laukan vaihtumista oikeaan. Laukat muuten vaihtuivatkin hyvin yhtä kertaa lukuun ottamatta tällaisilla puomeilla, en tiedä onko Voitonkin helpompi vaihtaa laukka kun puomit on ns. jumppana vai saanko itse ajoitettua vaihtoavut paremmin tällaisessa tehtävässä kun yksittäisellä puomilla.

Jumppasarjalla laukat eivät sitten vaihtuneetkaan varmaan kertaakaan, ihan sama kummasta suunnasta tultiin niin laukka oli väärä. En tiedä heilunko mä niin paljon siellä selässä vai johtuuko tämä eri laukassa laskeutuminen esim. vanhoista jalkavammoista vai ihan sitten vain tehtävästä. Voitto on aikaisemmin jännännyt jumppia melko paljon ja sen takia en yleensä teekään pitkää jumppaa, jossa on pelkkiä saman korkuisia esteitä. Puomit tai erikokoiset esteet ovat auttaneet ja nyt viime aikoina ei mitään ongelmaa ole ollutkaan. 

Voitto oli suhteellisen menevä varsinkin päästyään hyppäämään jumppaa, joten välillä unohdin pitää pohkeet kiinni ja kerran yrittäessäni koota laukkaa rikkoi Voitto raville. Hyvä muistutus siitä, että pohkeet pitää olla koko ajan kiinni vaikka hevonen olisikin itse menossa! Huomasin videolta, että kootessani Voiton laukkaa suoralla puomilinjalla se meni ihan todella vinossa. Selkään ei tunnu mitään, mutta videolta katsottuna mennään ihan banaanilla...

Videolla näkyy lopussa kaksi vähän pidempää "rataa". Ensimmäinen meni vähän säheltämiseksi varsinkin tuon kaartelun suhteen, joten otin vielä lyhyen uusinta kierroksen ja korjasin virheitäni.  Keskityin itse paremmin, ratsastin, tein paremmat tiet ja homma ei tuntunut läheskään niin hutiloinnille mitä aikaisempi kierros. Mulla on ehkä yksin ratsastaessa tapana mennä vähän miten sattuu, pitää oikeasti keskittyä ja ratsastaa, vaikka ei valmentaja olisikaan katsomassa. Ehkä ensi kerralla sitten jo ekasta tehtävästä alkaen? Tähän oli kuitenkin hyvä lopettaa ja ensi kerralla on sitten hyvä Terhin kanssa jatkaa, kun alla on vähän hyppyjä eikä kahden kuukauden taukoa.

Lue kokonaan
Tilaa: Blogitekstit (Atom)

INFO


Voitto kotiin -blogissa pääset seuraamaan minun, 21-vuotiaan Kuopiolaisen, Tiian arkea ja elämää. Blogin nimi juontaa juurensa hevosestani Voitosta. Vuonna 2010 perustettu blogi käsittelikin pitkään meidän hevosten Lillin ja Voiton elämää, mutta sairasteluiden jälkeen hevosten laukattua vihreämmille laitumille on blogista tullut paikka, jonne kirjoitan lähinnä arjestani ja lääkikseen hakemisesta. Aktiivisempi olen youtuben ja instagramin puolella, joten kannattaa tsekata myös ne kanavat!




Rekisteröidyt lukijat

© Voitto kotiin by tiiavoitto. Design by FCD.