Kotitreeniä

 Moikka! Viikonloppuna olisi ollut Sannan treenit, mutta valitettavasti ei nyt päästy paikan päälle. Jospa sitten ensi kerralla! Päätettiin kuitenkin käyttää päivä johonkin hyödylliseen ja otettiin blogia varten vähän valokuvia. Olette toivoneet paljon kotitreenipostauksia, joten nyt olisi luvassa taas sellainen kera aika monen samanlaisen kuvan. Mutta ehkä nää nyt menee, kun ei tosiaan ole tullut paljoo talven aikana kuvattua.

Kenttä alkaa olemaan nyt jälleen ihan hyvä. Vähän se on sataneesta lumesta huolimatta kova, mutta pakko se on jossain pystyä ratsastamaan. Eikä tuo nyt missään nimessä huono ole, mutta nivelvammaisille hevosille olisi se pehmeämpi alusta tietysti parempi vaihtoehto. Olen kuitenkin aina ratsastuksen jälkeen kylmännyt jalat ja käyttänyt BOTteja. Aloin tänään muuten laskemaan, että kohta olisi taas rutiinipiikityksen aika. Eläinlääkäri viimeksi kuitenkin mainitsi, että ei välttämättä tarvisi enää piikittää säännöllisesti. Pitää nyt vähän kuulostella ja kysellä vaikka klinikalta, sillä leikkauksen jälkeisenä hoitona puolen vuoden välein nivelten piikitys on toiminut hyvin... Sitä ei sitten tiedä olisiko saatu sama tulos ilman näitä piikityksiä vai olisiko tilanne mennyt jälleen pahaksi.

Tässä kuvassa näkyy hyvin kuinka käännän kaulan aivan linkkuun. Hankalan näköistä maastakäsin katsottunakin...

 Huomaa kyllä, että ei ole tullut ratsastettua kunnolla pitkään aikaan. Onneksi Terhi katsoo aina ennen estevalmennusta meitä vähän sileälläkin, mutta kouluvalmennukseenkin tekisi kyllä tosi hyvää päästä taas pitkästä aikaa. Lauantain ratsastus sujui nimittäin suorastaan surkeasti, jos verrataan jokin aika sitten meidän sileän työskentelyyn. Pitkän työskentelyn jälkeen sain hevosen sellaiseksi mitä se on usein ollut ratsastuksen alussa. Nyt onneksi päästään taas menemään kunnolla, sillä onhan se selvää, että homma ei suju pitkän köpsyttelyjakson jälkeen kummaltakaan osapuolelta.

Mulla meinasi jo mennä hermot, kun mikään ei onnistu, mutta onneksi Pinja tuli sitten apuun. Saisi useamminkin olla kentän laidalla huutelemassa neuvoja. Pinja on kuitenkin niin monet mun valmennukset katsonut ja kuunnellut, että tietää mikä on pielessä ja miten valmentajatkin sitä pyytää korjaamaan. Ylipäätänsä silmäpari maan tasalla auttaa hommassa.

Heitin jalkkaritkin pois ravissa, sillä harjotusravissa istuminen on vain niin paljon helpompaa ilman jalustimia ja sitten taas keventäessä könötän niin paljon, että jo sekin vaikeuttaa hommaa. Ilman jalustimia pystyn istumaan oikeastaan yllättävän ryhdikkäästi ja nämä kuvat nähtyäni olin suorastaan hämmästynyt etten lösöttänyt niin pahasti mitä jokin aika sitten!

Tein ihan tavallisia juttuja pyrkien vain saamaan Voiton rennoksi ja hyväksi molempiin suuntiin. Vasempaan kierrokseen Voitto painoi todella paljon kädelle, mutta oikeaan se oli huomattavasti parempi, vaikka itse istuinkin jälleen liikaa kääntyneenä. Isoin ongelma oli kuitenkin ulkopohje, joka ei meinannut mennä millään läpi. Kun ulkopohje ei mene läpi korjaan kääntämällä aivan liikaa sisäohjasta. Näistä virheistähän Sannakin on mulle jauhanut ties kuinka kauan, joten pakko yrittää tehdä asialle jotain. Mun on kuitenkin vaikea huomata tai muistaa tätä asiaa selkään, joten maastakatsova silmäpari olisi ainakin nyt alkuun suureksi avuksi. Kyllähän mä tämän virheen saan korjattua, heti kuin vain tiedostan sen. Sellaiset virheet, jotka saa korjattua kun vain muistaa korjata onkin kivoja ja suhteellisen helppoja!

 Jalassa mulla oli kaappiin unohtuneet Ridmeriltä saadut Martha Ridewearin Anna Jeans -housut. Kerroin tässä postauksessa vastaavista kokopaikkaisista, mutta niitä ei ole kyllä ole rehellisesti sanottuna tullut juuri käytettyä, sillä kokopaikkaiset on minun mielestä liian jäykät ja tahmeat. Näitä kuvissa olevia sovitin silloin kun sain, mutta tuntuivat niin jäykille nämäkin, että en ratsastanut kuin pari kertaa. Viime viikonloppuna kuitenkin sovitin housuja uudestaan ja huomasin, että olen tainut laihtua pari kiloa sillä housut istuivat paljon paremmin ja olivat sitten sopivammat minulle. Taisivat siis aikaisemmin olla vain liian pienet ja sitä myötä kankeat. Housuilla oli hyvä ratsastaa ja voin sanoa, että mulle ei ihan mitkä tahansa housut enää Animoiden jälkeen kelpaa. Olen kuitenkin mennyt nyt lauantaista asti näillä joka päivä! Farkku on ehkä vähän tavallisia housuja lämpimämpääkin.

ps. Neulepusero(linkki) on muuten saatu Oasapilta, hintaakin vain 22euroa! Taidankin näppäillä teille seuraavaksi postauksen edullisista ratsastusvaatteista, sillä viime aikoina vaatejutut on olleet melko hinnakkaita!