Voiton pikaiset kuulumiset

Moikka! Mä olen ollut kipeänä, joten Voiton hoidosta ja liikutuksesta on pääasiassa vastannut viime viikon Pinja. Maanantaina käytiin maastoilemassa porukalla, mutta sen jälkeen Pinja on ratsastanut Voittoa kentällä ja heppa on saanut viettää pari vapaata. Tänään aion raahautua kentän laidalle, joten saatte vähän kuvamatskuakin tuleviin postauksiin. Näistä juuri äsken ottamista kuvista ei kummoisia tullut, sillä Lilli ramppasi koko ajan kameran edessä kerjäämässä ruokaa tai sitten hätyytti Voittoa korvat luimussa kauemmaksi. Otappa siinä sitten kuvia toisesta.

Voitto on liikkunut nyt suhteellisen hyvin, en kuitenkaan menisi vieläkään vannomaan, että se on täysin puhdas... No, katsotaan kun pääsen itse selkään mitkä on fiilikset silloin. Vähän alkaa jo huolestuttamaan, luulisi alkujäykkyyden jo pikkuhiljaa nimittäin katoavan. Eläinlääkärihän varoitti, että aluksi meno voi olla jäykkää ja hevonen jopa ep ihan muista syistä kun itse jalan vammasta johtuvista. Kunhan pääsen itse selkään niin ollaan sitten yhteydessä lääkäriin ja katsotaan vähän jatkoa.

Voitto saa tällä hetkellä kauraa ihan minimaalisen vähän, sillä se kerää liikutuksesta huolimatta järkyttävästi virtaa. Saikulla ollessaan se antoi aina kiinni tarhasta, mutta nyt ei ole ollut yhtään päivää milloin se olisi mulle kiinni antanut... Saan aina seistä tarhassa sen viitisen minuuttia odotellen, että herra lopettaa vinkumisen ja juoksemisen. Yhtenä päivänä juoksuttaessakin se oli ihan intopinkeenä. Hyppi paikallaan, nakkeli niskojaan ja vinkui muutenkin innostuneesti. Ratsastaessa se on tähän asti kuitenkin ollut ihan kiltti eikä riehunut. En sitten tiedä voiko hevonen esimerkiksi tuolla, ettei anna kiinni ennen ratsastusta niin viestiä siitä, että ratsastaminen on ikävää ja kivuliasta. Jotenkin se nimittäin aavistaa milloin mennään syömään ja millon ratsastamaan, sillä eihän se toki karkuun juokse jos tiedossa on karsinaan ruokien kimppuun pääseminen ;)

Nyt lähden uusinta kierrokselle talliin kuvaamaan Pinjan ja Sinin ratsastusta, jos ne nyt vaan saisivat itsensä hilattua pois tietokoneiden ääreltä...