#406 Puhelimen tyhjennystä
torstai 29. marraskuuta 2012 • hevoseton elämä, iPhone, kuvapostaus, lifestyle
Taas aika tyhjentää puhelimen julkaisukelpoiset kuvat teille. Onko teistä muuten ihan turha postaus vai onko näitä ihan kiva katella?Pitäskö vähän rajottaa et laittelen vaan parhaimmat tai heppakuvat?
Iskä laitto hepoille hokit kiinni. Nyt pitäis pysyy pystyssä vaikka tulee mimmoset kelit. Hokit tarkotata myös sitä, että jouduttiin laittaa ne eri tarhoihin. Turha ottaa riskejä että potkivat hokkikengillä toisiaan.
Äiti oli ostanu hepoille niin hyviä omenoita, että syötiin Pinjan kanssa niistä aina puolet ja sitten loput annettiin hevosille. Voitosta ainakin ihan tyhmä jako järjestelmä!
Blogin Facebook ryhmäläiset tietääkin jo tästä. Joku oli siis tehnyt identeetti varkauden, kopioinut kuviamme luvatta ja perustanut blogin...
Ärsyttää kun sumu näkyy aina paljon sumuisempana silmillä, mitä kamerassa! OIkeesti oli siis vieläkin sumuisempaa, rappuselta tuskin näky heppoja.
Kolme ylläolevaa kuvaa ovat joulukalenterin kuvauksista, ei sitten niistä sen enenpää;)
Alkuvuosi lähti käyntiin vähän huonoin numeroin, nyt olen panostanut ja tulihan ne ysit ihan helpolla:D Vois oikeesti jaksaa lukee kokeisiin, ku ei tarvis paljoo. Kokeisiin luku onnistuu paljo paremmin syömällä jota!
Värjäsin ja leikkasin hiukset. Nyt eri kampaajalla, edellinen kun pilas mun hiukset.. Tähän liittyy pikku sponsori juttu, siitä lisää myöhemmin;)
Minun, Janitan ja Hennan tekemä kalevala sarjakuva johonkin Kalevala kilpailuun :D
Veeran kanssa kävelemässä kouluun.
50metrin juoksu liikuntatunnilla. Ilmeellä taas menään:D
Tässä mä näytän oikeesti läskille!! Käykääpäs kaikki Hennan blogissa.
Toi keep calm sovellus puhelimeen on kiva :D Ja Instagramissa saavutettiin tasalukuja.
1. Otin ällöttävän paljon voita, joten oli aluksi pakko leikkiä vähän niillä ylimääräsillä.
2. Jätski on hyvää! Kesällä meidän pakastin ei toiminu nii ei syöty tarpeeks jätskii, nyt pitää täydentää vajaamukset.
3. Sini on ollut nyt taas reippaana meidän kaa tallilla.
4. Kuten Armikin. Melkonen tallirottaa!
1. Matopeli paras peli!
3. Kotsan joku ihme ruoka tulossa :DD
kahta alempaa kuvaa ei tarvikkaa enenpää selitellä
#405 Minähän EN tipahda!
tiistai 27. marraskuuta 2012 • ilman satulaa, lilli
Aivan ensimmäisenä pakko sanoa KIITOS! Ihan uskomatonta, että nyt teitä lukijoita onjo vähän päälle 2000. Kaverini kanssa lueskeltiin vanhoja postauksia, jossa kirjoitin näin: "En olisi ikinä
uskonut, että blogini saisi 50 lukijaa. Jotenkin ihan mieletöntä, että
50 ihmistä seuraa meidän tekemisiä ja tapahtumia." En tosiaankaan uskonut saavuttavani näin isoa suosiota. En edes uneksinut siitä, en pitänyt sitä mahdollisena ja tässä sitä nyt ollaan! Maaginen tuhat rikottiin muistaakseni kesä-elokuusa ja nyt sitten 2000.
Sitten itse asiaan eli eilisiin heppailuihin. Voiton sijaan estradille asteleekin pieni valkea karvapallomme, Lilli. Pinjan blogista (tästä postauksesta) voitte lukea tarkemmin miksi Pinja ei voi itse ratsastaa. Siivoilin molempien heppojen karsinat, sillä välin kun Pinja vähän harjaili molempia. Yritettiin ottaa hienoa kuvaa Pinjan tekemästä porkkana joulukuusesta ja siinä rytäkässä kävi Pinjan sormelle vähän huonosti, jotenkin se vain eksyi vahingossa Voiton syyhyn. Voitto hokikin sitten koko illan: "se en ollut minä tai ainakin se oli vahinko!"
Oli jo tosi pimeetä ja kamera kun tosiaan on rikki, sillä tavalla ettei siitä näytöstä näe mitään. Oli ihan oma taiteenlajinsa säädellä kamera niin että kuvien ois edes mahdollista onnistua. Ihan hyvinhän noi onnistu, vähän photoshoppausta ja meidät voi jopa erottaa!
Minä sitten menin Pinjalle väittämään, että ei en varmasti tipahda täältä. Kaikki voivatkin jo arvata mitä sitten kävi. Ravasin pitkin ohjin suoraa uraa, kun Lilli nostaa pään ylös ja ottaa kolme vähän reippaampaa raviaskelta. Seuraavaksi minä makaankin Lillin jalkojen eessä. öö. Naurettiin Pinjan kanssa vähän! Kuka voi olla niin tunari, että tippuu kun hevonen ravaa suoraan. Ilmeisesti ainakin minä.
Aluksi oli vähän ongelmia. Ratsastin Lilliä samalla tavalla kun Voittoa. Voitolla on vielä ns. hidas kuolain, jolloin teen asetukset ja kaikki ihan eritavalla. Voin sanoa, että ois kyllä itku tullu jos Pinja ei ois kertonu miten ton karvapallon saa toimimaan. Sen jälkeen sujuikin ihan hyvin ja poni myötäs kivasti ja aina välillä muisti totella pohjettakin. Ihan oikeasti huima ero kyllä Lillissä ja Voitossa. Ja tekee hyvää itsellekkin mennä muilla hevosilla, kun tottunut vaan tohon omaan. Tietää just miten se reagoi mihinkin, miten sen saa toimimaan parhaiten, missä menee sen rajat jne. Voiton selässä tunnen osaavanikin jotain, mutta Lilli palautti minut taas maan pinnalle.
Hups, en oo menny kohta kolmeen kuukauteen satulalla. Mitähän mun istunta on tuumannut tästä satulattomuudesta? Tasapaino varmaan (toivottavasti) kehittynyt.
Sitten itse asiaan eli eilisiin heppailuihin. Voiton sijaan estradille asteleekin pieni valkea karvapallomme, Lilli. Pinjan blogista (tästä postauksesta) voitte lukea tarkemmin miksi Pinja ei voi itse ratsastaa. Siivoilin molempien heppojen karsinat, sillä välin kun Pinja vähän harjaili molempia. Yritettiin ottaa hienoa kuvaa Pinjan tekemästä porkkana joulukuusesta ja siinä rytäkässä kävi Pinjan sormelle vähän huonosti, jotenkin se vain eksyi vahingossa Voiton syyhyn. Voitto hokikin sitten koko illan: "se en ollut minä tai ainakin se oli vahinko!"
Oli jo tosi pimeetä ja kamera kun tosiaan on rikki, sillä tavalla ettei siitä näytöstä näe mitään. Oli ihan oma taiteenlajinsa säädellä kamera niin että kuvien ois edes mahdollista onnistua. Ihan hyvinhän noi onnistu, vähän photoshoppausta ja meidät voi jopa erottaa!
Minä sitten menin Pinjalle väittämään, että ei en varmasti tipahda täältä. Kaikki voivatkin jo arvata mitä sitten kävi. Ravasin pitkin ohjin suoraa uraa, kun Lilli nostaa pään ylös ja ottaa kolme vähän reippaampaa raviaskelta. Seuraavaksi minä makaankin Lillin jalkojen eessä. öö. Naurettiin Pinjan kanssa vähän! Kuka voi olla niin tunari, että tippuu kun hevonen ravaa suoraan. Ilmeisesti ainakin minä.
Aluksi oli vähän ongelmia. Ratsastin Lilliä samalla tavalla kun Voittoa. Voitolla on vielä ns. hidas kuolain, jolloin teen asetukset ja kaikki ihan eritavalla. Voin sanoa, että ois kyllä itku tullu jos Pinja ei ois kertonu miten ton karvapallon saa toimimaan. Sen jälkeen sujuikin ihan hyvin ja poni myötäs kivasti ja aina välillä muisti totella pohjettakin. Ihan oikeasti huima ero kyllä Lillissä ja Voitossa. Ja tekee hyvää itsellekkin mennä muilla hevosilla, kun tottunut vaan tohon omaan. Tietää just miten se reagoi mihinkin, miten sen saa toimimaan parhaiten, missä menee sen rajat jne. Voiton selässä tunnen osaavanikin jotain, mutta Lilli palautti minut taas maan pinnalle.
Hups, en oo menny kohta kolmeen kuukauteen satulalla. Mitähän mun istunta on tuumannut tästä satulattomuudesta? Tasapaino varmaan (toivottavasti) kehittynyt.
#404 paljooon kuvia eilisestä maastosta
sunnuntai 25. marraskuuta 2012 • ilman satulaa, kuvapostaus, maasto, valokuvaus
Moi! Eilen kuvailtiin Pinjan kanssa taas aika paljon. Käytiin maastossakin vartavasten eriaikaa, että toinen voisi aina kuvata. Ja iskä tutki vähän kameraa ja tuli siihen tulokseen että näytön taustavalo olisi sammunut. Toivottavasti saadaan nopeesti huollosa, jos ja kun vika on diagnosoitu oikeen jo valmiiksi.
Siivoiltiin karsinat ja oli muuten siistiä, kun normaalisti siivotaan vasta illalla jolloin hepat on olleet sisällä ns. kaksi kertaa. Sovittiin Pinjan kanssa niin, että minä lähden ekana maastoon ja Pinja kuvailee. Laittelinkin Voten valmiiksi pihalla, kun äitin ja iskän kehotuksista huolimatta menin ilman satulaa.
Voitto oli alkumatkasta hirmu reipas ja Pinja joutu pistelemään ihan kunnolla, että pysyi perässä. Mutta mitä kauemaksi Lillistä (ja tallista) mentiin sitä hitaammaksi kävi sen vauhti. Voitto ei olisi millään jaksanut poseerata paikallaan, loppumatkasta se sitten alkoi kuopimaan vimmatusti jos joutui seisomaan hetkeäkään paikallaan. Käveltiin koko matka niin ei paljoo ole kerrottavaa, antaa kuvien kertoa sitten lisää!
Sitten olikin Pinjan ja Lillin maastoilun vuoro. Sillä välin kun Pinja laitto sisällä Lilliä valmiiksi siivosin minä molempien heppojen tarhat. Just kun oltiin lähdössä huusi äiti ovelta, että tulkaa käymään täällä. Me saatiin vastaleivotut pullat evääksi ja Lilli sokeria.
Pinja meinasi välillä hermostua kun kuvailin vaan kaikkea muuta kun sitä:D
Voitto oli alkumatkasta hirmu reipas ja Pinja joutu pistelemään ihan kunnolla, että pysyi perässä. Mutta mitä kauemaksi Lillistä (ja tallista) mentiin sitä hitaammaksi kävi sen vauhti. Voitto ei olisi millään jaksanut poseerata paikallaan, loppumatkasta se sitten alkoi kuopimaan vimmatusti jos joutui seisomaan hetkeäkään paikallaan. Käveltiin koko matka niin ei paljoo ole kerrottavaa, antaa kuvien kertoa sitten lisää!
Pinja meinasi välillä hermostua kun kuvailin vaan kaikkea muuta kun sitä:D
Ainiin jokaiselle lukijalleni pikku tehtävä, lukekaapas tämä Kaktun kirjoittama teksti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
