Luukku 13: Infopaketti klippauksesta

Hevospalvelut Salolahden Minna, joka on myös hieronut meidän hevosia kävi klippaamassa Voiton keskiviikkona.  Hevospalvelut Salolahti on kuopiolainen mm. hevosten hierontaa, klippausta ja lomituspalveluita tarjoava yritys jonka toiminta-alueena on koko Pohjois-Savo. Minna lupautui toimimaan vierailevana kirjoittajana myös täällä meiän blogissa, joten nyt tulisi juttu klippauksesta:

 Minä luulin mustan karvan alta paljastuvan jotain harmahtavaa, mutta sieltä tulikin jännän ruskeaa!

Hevosen klippaamisella tarkoitetaan koneella tehtävää karvojen lyhentämistä. Kilparatsuja on klipattu Suomessa maneesitalleilla jo vuosikymmenien ajan ja klippaaminen yleistyy jatkuvasti nykyään myös harrastehevosilla ja ravureilla.

Mitä hyötyä?
Aktiivisessa käytössä oleva hevonen hikoilee ja väsyy helposti paksussa talvikarvassa treenatessa. Klippaamalla tämä ongelma poistuu: hevonen hikoilee vähemmän ja kuivuu nopeammin. Tästä on selkeää terveydellistäkin etua esim. talvisissa kuljetuksissa, vilustumisriski pienenee. Lisäksi klipattu hevonen on siistin näköinen, helppo harjata ja pitää puhtaana. Joillakin poneilla ja kylmäverisillä sekä iäkkäillä hevosilla voi myös kesäkarva olla niin paksua, että klippaaminen helteillä voi olla hyvinkin armelias teko hevosen hyvinvointia ajatellen.

Miinuspuolet?
Klipattu hevonen tarvitsee talvella jatkuvan loimituksen, niin tallissa kuin tarhassakin. Asiallisesti tehty loimitus vähentää vilustumisriskiä. Loimitus on mietittävä sään ja tallin lämpötilan mukaan ja saattaa välillä tuottaa pientä päänvaivaa. Tosin loimittaminen on yleensä muutenkin tuttua aktiivisessa käytössä olevien hevosten kanssa toimiessa. Klipattu hevonen tarvitsee kuitenkin isomman varaston eripaksuisia loimia säiden vaihteluja varten.
Klippausta suunnitellessa kannattaa muistaa, että monet hevoset pelkäävät konetta. Ääritapauksissa voi olla tarpeen jopa rauhoittaa hevonen.



Ajankohta
Hevosen voi klipata periaatteessa milloin vain, poislukien kovimmat pakkasjaksot. Leudolla säällä klipattu hevonen ehtii tottua lyhyeen karvaan ennen kylmiä kelejä. Suurin ja pitkäkestoisin hyöty klippauksesta saadaan, jos se tehdään karvan vaihtumisen jälkeen. Jos haluaa hevosen pysyvän lyhyessä karvassa koko talven ajan, on järkevintä klipata hevonen loka-marraskuussa. Toki karvan kasvu on hyvin yksilöllistä ja toisinaan voi joutua uusimaan klippauksen alkuvuodesta. Keväällä karvanvaihdon jälkeen klipattu hevonen usein näyttää klipatulle koko kesän.

Minäkin koitin!

Loimitus
 Alkusyksystä klipattu hevonen pärjää yleensä ilman talliloimea, ulos riittää kaulakappaleellinen sadeloimi. Säiden viilentymisen mukaan lisätään pukeutumiseen ohut talliloimi, joka jää ulkoloimen alle. Kovilla pakkasilla käytetään tallitoppaloimea jonka päälle lisätään kaulakappaleellinen ulkotoppaloimi. Hyvin lämpimässä tallissa saattaa fleecevuorinen talliloimi riittää eikä hevonen tarvitse välttämättä tallitoppaloimea. Loimittamisen tarve riippuu siis sekä ulko- että sisälämpötiloista että myös klippausmallista ja kyseisen hevosen herkkyydestä. Onkin syytä tarkkailla klipattua ja loimitettua hevosta: hikoileeko tai paleleeko se?

 Pienellä ja hiljaisella klipperillä Voitto antoi klipata nätisti myös ihan korvan juuresta.

Klippausmallit
Hevonen voidaan klipata kokonaan korvista kavionrajoihin tai jättää osa karvasta ajelematta. Kokoklippausta keskitalvella tulisi mielestäni välttää tai ainakin klippaus on tehtävä jo hyvissä ajoin ennen pakkasta että hevonen ehtii tottua karvattomuuteen. Kansainvälisissä kisoissa kiertävät hevoset ovat yleensä klipattu kokonaan ja ovat näin ollen hyvin huolitellun näköisiä. Toki pitää muistaa että ne eivät myöskään seiso koko päivää pakkasessa tarhassa.

Luultavasti yleisin klippausmalli Suomessa on jättää pää ja jalat ajelematta, jolloin ajeltu vartalon alue voidaan peittää loimilla. Lisäksi usein tehdään erilaisia osaklippauksia, esim. ns. trace-, aisa- ja loimiklippaukset, jotka ovat käteviä vähän viileämmissä talleissa asuville ja ilman maneesia treenaaville hevosille. Tällöin yleensä ajellaan eniten hikoilevat alueet kaulasta ja kyljistä.

Klippausmalleja kehitellessä vain mielikuvitus ja hyvä maku ovat rajana. Esim. pieni sydänkuvio ponin pepussa voi olla hyvinkin söötti, mutta vaikkapa kansallisissa kilpailuissa starttaavalla kouluratsulla kannattaa suosia perinteisiä yksinkertaisia klippausmalleja. Hevosen luontaista kauneutta pitää mielestäni kunnioittaa ja siksipä kilpailuissa ja valmennuksissa (sekä kotona ratsastaessa) hevonen esitetään hyvin hoidettuna, huoliteltuna ja siistinä, tämä koskee myös klippausjälkeä. 

Käytännön niksit klippaukseen
Klippauspaikan tulee olla tilava, rauhallinen ja lattian kuiva. Varmista tallin omistajalta, saako pesupaikkaa käyttää klippaustyöhön (viemärin tukkeutumisvaara) ja mihin irtokarvat laitettaan klippauksen jälkeen. Mieti tarvitsetko avustajan. Lisäksi on syytä pohtia huulipuristimen, korvatulppien tai rauhoittavien aineiden tarve, sillä suurin osa hevosista pelkää klipperiä, jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Klippaajan on työtä tehdessä oltava koko ajan valppaana hevosen äkkireaktioiden varalta.

Klippauskoneita on kahdenlaisia: akku- ja verkkovirtakäyttöisiä, joissa on myös koko- ja tehoeroja. Akkukone tulee ladata ennen käyttöä ja verkkovirtakoneen kanssa työskennellessä tarvitaan yleensä myös jatkojohto. Klipperin terien tulee olla riittävän terävät ja koneelle on pidettävä jäähdytys- ja rasvaustaukoja. Tutustu klipperin käyttöohjekirjaan!

Siistein lopputulos klippaukseen saadaan, kun hevonen on huolellisesti harjattu ennen karvan ajelua ja jos mahdollista, pesty edellisenä päivänä. Turkin tulee olla siis ehdottoman puhdas ja kuiva. Ajelu tehdään aina vastakarvaan kevyesti ihon pintaa vasten koneella painaen. Ajelurajat huolitellaan tasaiseksi ja vältetään viivasuoria linjoja esim. jalkojen yläosissa. Siisteimmät rajat saadaan muotoilemalla ne hevosen vartalon, lihasten ja luiden ääriviivojen mukaan. Ohuen, poimuisen nahkan (kainalot, nivuset, kurkku) alueella täytyy olla erittäin varovainen, ettei kone nipistä nahkaan haavaa. Esim. etujalkojen väliä ajaessa on helpointa käyttää avustajaa, joka nostaa toisen jalan ilmaan. Koneen huoltotaukojen yhteydessä kannattaa harjata hevonen aina läpi, jolloin saadaan irtokarvat pois tieltä, voidaan tarkastella työn jälkeä ja ajella uudelleen kohdat jotka kaipaavat siistimistä.

Hevosen klippaaminen ei ole rakettitiedettä, huolellisuudella pääsee jo pitkälle. Mutta jos työn itse tekeminen arveluttaa tai käytössä ei ole omaa/vuokrattua klipperiä, kannattaa ottaa yhteyttä ammattilaiseen. Kuopion alueella klippaukset tekee vuosien kokemuksella Hevospalvelut Salolahti.