Tämän postaukset julkaiseminen on vähän venähtänyt. Valmennus oli jo reilu kaksi viikkoa sitten ja postauskin on lojunut luonnoksissa kirjoitettuna jo melkein saman aikaa.

Lauantaina oli jälleen estevalmennus. Nyt valmennuksia on ollut vähän harvakseltaan, sillä Terhin oma kisakausi on alkanut ja hän on lauantaina usein kisoissa, eikä sitten hyppää ennen kisoja omia hypättäviään. Nythän ongelma ei onneksi ole niin suuri, sillä ollaan päästy kotonakin hyppäämään. Terhi kyselikin meidän kuulumisia alussa ja todettiin, että voidaan tehdä ihan täysin normaali treeni, kun olen kuitenkin hypännyt kahtena edellisenä viikkona vaikkei valmennusta ole ollutkaan. Tällä kertaa tehtiin enemmän kisaverryttelyn tyylinen alku eli hypättiin vain kahta estettä, jolloin muut esteet ja tehtävät tulivat täysin uusina sitten itse radalla.

Voitto oli alusta asti jo tosi tahmea. Ratsastin sitä koko ajan parhaani mukaan pohkeen eteen, mutta oli työn ja tuskan takana saada se liikkumaan hyvin. Yleensä se kuitenkin tulee hetken työstämisen jälkeen kuitenkin melko aktiiviseksi, eikä sitten tarvitse kuin ylläpitää laukkaa. Uskon pienen väsymyksen johtuvan siitä, että viikko on ollut melko raskas. Edellisenä päivänä kunnon koulutreeni ja muutenkin koko viikko on painettu menemään kunnon treeniä vapaapäivää luukunottamatta. Mutta eiköhän se kunto tästä nouse, nyt kun pääsee ratsastamaan kotona kunnolla. Viimeiset kuukaudet kun on menty about kaksi kertaa viikossa kunnolla ja loput päivät on köpötelty maastossa tai kotona huonoilla pohjilla kevyesti.

Sileän jälkeen tultiin oikeaan kierrokseen puomi. Lähestyminen kaarevalta, mutta puomin jälkeen suoraan. Voitto suoristui melko hyvin eikä vaihdellut laukkoja turhaan, se on ollut joskus ongelma jo puomeilla. Sitten siirryttiin yksitellen kavaletille vasempaan kierrokseen. Ensimmäiset etäisyydet tuli kaikki vähän kaukaa ja sainkin ohjeen korjata vähän lähemmäksi seuraavan, sen jälkeen paikat olivat paljon parempia. Ei pitäisi itse tyytyä huonoon etäisyyteen, kun sen noin helposti saa paremmaksi. Näiden jälkeen tultiin oikeassa kierroksessa ristikkoa, jonka yli vaihdettiin sitten suunta vasempaan. Näihin molempiin sain tosi kivan lähestymisen. Voittokin alkoi heräillä unestaan ja eteni itse paljon paremmin. Ristikko nostettiin pystyksi ja tultiin sama pystynä. Viimeisenä vasempaan kierrokseen muutama hyppy okserille.

Sen jälkeen opeteltiin rata, joka oli korkeudeltaan varmaan noin 80cm. Korkeus oli mukavan helppo näin alkuun. Rata alkoi heti okserilta pystylle neljällä laukalla. Tiesin sen olevan meille pitkä, joten etenin välissä, mutten tarpeeksi. Yli kuitenkin mentiin, mutta sain käskyn aloittaa alusta. Sujuin paremmin jo okserille ja nyt väli oli helppo neljä. Seuraavalle kaarevalle otin kahdeksan laukkaa, joka oli ok. Ohje oli ottaa 7-8 laukkaa, kahdeksan oli vähän liian ahdas lopusta, mutta ei huono. Seuraavana oli kolmoissarja, joka sujui hyvin. Sitten pitkä lähestyminen yksittäiselle pystylle. Sille jouduin ratsastamaan vähän eteen. Seuraavaksi tultiin sama kaareva mikä alussa, mutta toisesta suunnasta. Otin nytkin kahdeksan laukkaa. Viimeinen neljän laukan suora jäi vähän pitkäksi. Terhi sanoikin, että kun normaalit linjat on noin vaikeita, pitäisi yrittää ratsastaa vähän enemmän laukkaa. Vaikka ei se nyt mikään älyttömän huono ollut, mutta noissa väleissä se kuitenkin sitten näkyi. Sain ohjeeksi seuraavalle radalle, tulla harjoituksen vuoksi kaarevat kahdeksan sijaan seitsemällä.

Toiselle radalle esteet oli nostettu noin 90cm korkeuteen. Tultiin uudestaan ihan sama rata mikä ekallakin kierroksella ja jälleen oli ongelmia ekan linjan kanssa. Voitto oli vaikea ratsastaa oikealle käännyttäessä, joten en saanut hyvää läheisyyttä ensimmäiselle. Oltiin vähän lähellä ja  vinossa ja sitten en osannut reagoida heti eteen, jolloin pystylle tuli kielto. Toisella kerralla onnistuin sitten tälläkin kertaa korjaamaan, vaikka tulin okserille vielä lähemmäksi. Kaareva oli paljon parempi seitsemällä laukalla. Kolmoissarjalle oli vaikeuksia kääntää, syy miksi oikealle käännökset olivat noin hankalia selvisikin sitten varusteita purkaessa.. Ihan hävettää tunnustaa, mutta turpahihna meni toiselta puolelta kuolaimen yli. En ollut katsonut laittaessa kun yhdeltä puolelta ja just tällä kertaa en poikkeuksellisesti laittanut valmennuspaikalla itse ohjia ja äiti ei tuollaista juttua huomaa. Ei siis ihme, että oikealle kääntäminen oli paljon normaalia vaikeampaa... Typerä, typerä minä. Onko teille käynyt joskus vastaavia mokia?

En tosiaan saanut suoristettu ja käännettyä hyvin kolmoissarjalle, mutta selvittiin siitä silti hyvin. Jälleen jouduin vähän ratsastamaan pitkällä lähestymisellä olevalle pystylle eteen, mutta nyt sain tehtyä sen aikaisemmin kun edellisellä kerralla. Juuri ennen estettähän ei pitäisi enää puskea eteen vaan ennemminkin tukea. Varsinkin Voitolla, joka kieltää helposti sellaisessa paikassa - tai ainakin kielsi ennen, nythän se on ollut paljon reippaampi <3 Kaareva tuli toiseen suuntaan hyvin seitsemällä, vaikka olinkin vähän lähellä okseria. Jälleen kääntäminen ja suoristaminen oli vaikeaa oikealle, mutta viimeinen neljän laukan linja sujui silti suhteellisen hyvin.

Valmennuskesta jäi kyllä ihan hyvä fiilis!  Vaikka Voitto ei ollutkaan mikään reipas omasta takaa, sain sen ratsastettua ensimmäistä linjaa luukunottamatta tarpeeksi eteen. Voitossa (ja varmaan myös omassa ratsastuksessa) on kyllä tapahtunut selvä muutos, toivotaan että heppa hyppää samalla asenteella myös jatkossakin! Kisojakin olen vähän suunnitellut, mutta niistä taidan kirjoittaa oman postauksen.

Animon satulahuopia olen kuolaillut jo jonkun aikaa. Aluksi meinasin ostaa tummansinisen, mutta lopulta päädyin mustaan. Meillä kun ei vielä yhtään mustaa huopaa ole ja tämä sopii uuden hupparin kanssa sitten hyvin yhteen. Musta näyttää Voiton päällä varmasti vielä paremmalle kesällä, kun sen karva on silloin yleensä vieläkin vaaleampaa. Huopa pysyi kohtuullisen hyvin epäilyksistäni huolimatta paikoillaan, vaikkei siinä ollutkaan niitä etuosassa olevia lenkkejä.

Mun ehdoton lempihuppari on Kingslandin pari mallistoa vanha vähän tätä vastaavan näköinen, mutta tummansininen ja hupullinen huppari. Oon tykännyt siitä tosi paljon niin mallin kuin istuvuudenkin vuoksi, joten nyt en voinut vastustaa kiusausta. Tämä on myös siinä mielessä kivempi, että Kingsland ei lue niin isolla joka paikassa kun siinä edeltäjässä! Huputtomuudesta iso miinus, sillä varsinkin turvaliivin kanssa hupullinen näyttää vaan niin paljon paremmalle kun huputon malli.. Katsotaan millainen lemppari tästä muodostuu ajan saatossa ;)

Kaikki bloggaajat saivat kotiin lähtiessä matkaan "Goodie Bagin", jonne jokaiselle oli ilmeisesti laitettu samoja juttuja. Kaiken sisällön esittelen videolla, mutta alla on pari kuvaa niille, jotka eivät videota jaksa katsoa.

Hyödyllisimpiä ja muutenkin mun lemppareita saamamme kassin sisällöstä olivat hevosnamit, joista molemmat hepat kovasti tykkäsivätkin, Kingslandin kisanumero sekä kalenteri. Heinäkasseille ja harjalle tulee varmasti myös käyttöä. Chia de Gracian lisäravinteen otan myös jossain vaiheessa testaukseen, mutta nyt vielä en sitä viitsi syöttää kun mulla on jo pari lisäravinnetta testissä/tulossa testiin. Niistä lisää myöhemmin.

Ja alekoodilla TiiaHR15 saa Keravan Horse & Rideristä 7 päivän ajan -15% alennusta! Alennuskoodi toimii sekä verkkokaupassa, että itse liikkeessä. 

linkki videoon

Mitä piditte ostoksista? 
Aiotteko hyödyntää alekoodia? 
Tykkäättekö enemmän videosta vai kuvista ostosten esittelyssä?

Moikka! Eilen käytiin heittämässä äidin kanssa koko päivän reissu Keravalle. Lähdettiin aamulla kymmenen jälkeen ja ajeltiin reilu neljä tuntia perille Keravan Horse & Rideriin (liike myös Facebookissa), jossa oli järjestetty meille bloggaajille ihana ilta. Monelle Keravan Horse & Rider  onkin varmaan tuttu, vaikkei paikkakuntalainen olisikaan, sillä he kiertävät monissa hevostapahtumissa. Seuraavaksi heidän osaston pystyi bongaamaan Finnderbystä, jonne tänä vuonna varmaan itsekin suuntaan taas pitkästä aikaa!

Ilta vierähtikin nopeasti blogi- ja varustejuttuja jutellen sekä liikettä kierrellen. Mukana oli mulle muutama jo ennestään tuttu bloggaaja, mutta oli tosi kiva tavata muitakin. Kaikkien blogit tosin lukulistalta löytyvät, mutta en ole heihin päässyt blogien ulkopuolella tutustumaan. Muut jatkoivat illan päätteeksi vielä syömään, mutta meillä oli monen tunnin kotimatka vielä edessä, joten en harmillisesti voinut jäädä. Pitääkin tavata joskus uudelleen paremmalla ajalla!

Aluksi istuskeltiin ja syötiin porukalla. Yrittäjä kertoi meille vähän taustaansa ja ylipäätänsä liikkeen pyörittämisestä, paikalla oli myös mm. Kingslandia ja Esperadoa edustava Sari, Chia de Gracian Mirva sekä upeita hevosvalokuvia mm. Ystäväni hevonen -blogiin ottava Emmi Kähkönen. Harmi kun en kirjannut ylös meille kerrottuja juttuja, sillä en nyt uskalla alkaa tässä kirjoittamaan (huonon) muistini perusteella, ettei tule sanottua ihan vääriä juttuja. Mutta erityisen mielenkiintoista oli kuulla ja parhaiten mulle jäikin mieleen, se miten Kingsland on kasvanut pienestä yrityksestä todella suureksi ja arvostetuksi merkiksi.

linkki videopostaukseen

Vaikka Kuopiossakin on ihan hyvä tarjonta ratsastustarvikeliikkeistä, niin olisipa kyllä kiva kun kaupungista löytyisi näin iso ja monipuolinen kauppa... Videolta näette varmaan paremmin, mutta tilaa oli oikeasti paljon ja näin ollen myös valikoima oli laaja. Kuopiossahan rehuja ei myydä ratsastustarvikekaupoissa, joka on siinä mielessä harmi, sillä eihän missään Agrimarketissa saati Puuilossa ole asiantuntevia myyjiä, jotka oikeasti tietäisi hevosen ruokinnasta. Mun ostoslistalla olin Voitolle rautaa, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Erityisen kateellinen olen kyllä laajalle Animon valikoimalle.. Ihania kisatakkeja, housuja ja huopia. Vitsi kun en muuten tajunnut ottaa niistä upeista blingeillä koristelluista kisatakeista kuvia.. Mä en varmaan enää muita housuja ostakaan kun Animon, olenkin tässä miettinyt että voisin myydä ne punaiset Spooksin housut, sillä ne ei vaan istu mulle niin hyvin mitä ne mun Animot ja sen takia jääneet vähän vähemmälle käytölle.

Ja tosiaan mun ei pitänyt mitään isoa ostaa, mutta toisin kävi. Vaikka saatiinkin shoppailla alennuksella, niin tili näyttää surullisen tyhjälle näin seuraavana päivänä katsottuna... Ostokset esittelen seuraavassa postauksessa ja te saatte silloin myös alekoodin kyseiseen kauppaan! Ostoskassi toimikoon pienenä vihjeenä minkä merkkinen juttu ainakin tarttui mukaan ;)

Pitkästä aikaa puhelimen tyhjennystä! Muokkailin ja kokosin nämä kuvat kollaasiksi puhelimella, kävi muuten paljon helpommin ja nopeammin kun koneella. Osa kuvista on otettu mun vanhalla puhelimella ja kaiken lisäksi nämä ovat vähän sekalaisessa järjestyksessä, no mutta ei anneta sen häiritä!

Ollaan nyt käyty jopa ahkerammin koulu- kun estevalmennuksissa, joka tietysti on hyvä sillä kouluhan on esteratsastuksen pohja ja perusta. Viime perjantaina Pinja ratsasti mun onnettomuuden takia Voiton, mutta nyt perjantaina pääsin jo itsekkin selkään. Pinja ratsasti myös valmennuksessa, mutta jälleen valmentajan hepalla, joten mitään kunnon matskua ei tälläkään kertaa tule. Pitää nyt yrittää saada joku kuvaamaan kunhan päästään ulkokentälle. Mun ehdotus mennä ulkona ei saanut oikein kannatusta tällä kertaa, joten mentiin sitten maneesissa. Mä vaan tykkään niin paljon enemmän mennä ulkona, jos vain on hyvä ilma!

Olen nyt päässyt ratsastamaan kotona joka päivä kunnolla. Yhtenä päivänä juoksutin muuten sitten viime syksyn. Yleensä laitan loimivyöhön sivuohjat kiinni, kun meillä ei oikeaa juoksutusvyötä ole. Nyt kuitenkin laitoin ihan satulan ja huomasi kyllä eron! Siis nyt juoksuttamisesta on ihan oikeasti hyötyä, tuo juoksutusvyö jousti niin paljon, että melkein kun ei olisi mitään apuohjia ollut. Sain itsekin siinä samalla lenkin, sillä kengittäjien ja eläinlääkäreiden ohjeiden mukaan juoksutus tapahtuu mahdollisimman isolla ympyryllä. Kävelin sitten itse koko ajan ympyrää, jolloin Voitto meni noin puolen kentän kokoista ympyrää koko ajan. Välillä kun halusin isompaa ja aktiivisempaa ravia, tulin lähemmäksi ja sain oikeasti jo kipittää kovasti sillä munkin ympyrä oli niin iso.. Ravit sujui ihan super hyvin, laukassa mentiin sitten vähän riemukkaasti, mutta liinassa on ihan hyvä irrotella hallitusti, joten pikku pukkilaukat ei haitanneet ;)

linkki videoon

Sitten itse asiaan, johon olin menossa siitä, että nyt on ratsastettu kunnolla päivittäin. Voitto oli siihen nähden melko huono, tai siis eihän se huono ollut, mutta oletin kaiken olevan nyt helpompaa kun olen päässyt treenaamaan. No, tulipa palautus ainakin maanpinnalle, että ei ole mitään oikotietä onneen... 

Verryteltiin itsenäisen alkuverkan jälkeen erikokoisilla volteilla, mun piti hakea Voiton kanssa rentoa laukkaa ja ravia sekä muoto "eteen-alas", kun sain hevosen rennoksi piti sitten ratsastaa laukkaa isommaksi edelleen säilyttäen tällaisen työskentelymuodon. Sainkin ohjeeksi vaihdella kotona enemmän tällaisen letkeän rennon ja sitten vähän ryhdikkäämmän ja nopeamman menon välillä. Voitto oli kyllä melko laiska, varsinkin kun olen nyt tottunut vähän reippaampaan menoon ulkokentällä kotona. Sain olla koko ajan patistamassa eteen. Ohjat sentään pysyivät tällä kerralla kädessä, tosin asiaan auttoi ilman hanskoja meno. Hyvät ohjat ja paljas käsi on mun mielestä ihan paras ja pitävin yhdistelmä.

Volttien jälkeen alettiin sitten suoristamaan hevosia ja siitähän ei tullut mitään. Laitoin tuohon videolle niitä huonojakin pätkiä mitä äiti oli kuvannut, kaikki huonot eivät tuossa edes olleet. Ekat pari kertaa sain tehtyä suoraan ratsastuksen pituushalkaisijalla hyvin, tein keskelle voltin ja sain jatkettua ihan hyvin myös sen jälkeen. Mutta laukassa voltin jälkeinen osuus meni ihan pipariksi. Videoltakin näette miten se on aivan mutkalla ja vinksallaan, vaikka minusta meidän meno tuntui välillä ihan suoralle. Ensi viikon teema onkin kotona sitten suoraan ratsastaminen, se kun tuntuu jotenkin aina jäävän, sillä se on huomattavasti helpompaa kun taivuttaminen volteilla ja ympyröillä. Voitto nimittäin on sellainen mato, että se oikeasti taipuu ja kääntyy joka suuntaan, jolloin mun on tosi vaikea suoristaa se, jos ja kun en pysty istumaan siellä täysin balanssissa. Tässä kuitenkin auttoi lopulta ajatus tunnelista, kun ohjat ovat yhtä kireällä ja pohkeet yhtä kiinni syntyy tunneli, jota pitkin Voiton oli helpompi kulkea. Ajatus toimi ravissa, mutta laukassa ei mennytkään ihan niin putkeen..

Loppuun tein vielä parit vaihdot, jotka onnistuivat molemmat hyvin! Ellu sanoikin, että huomattavasti parempia kun aikaisemmilla kerroilla. Treeni on tuottanut tulosta, sillä viime valmennuksessa vaihdot olivat tosi hankalia ja olenkin niitä nyt treenannut kotona normaalia enemmän.

Loppuun vielä paljon toivottu hetken mielijohteesta puhelimella kuvattu ja editoitu my day. Tämä on kuvattu jo melkein pari viikkoa sitten, joten höpöttelen juttuja jotka jo tiedätte tai jotka muuten vaan on vanhoja.

Millaisia kouluvalmennuspostauksia te haluaisitte lukea jatkossa, kun ei ole mahdollista saada muunlaista materiaalia valmennuksesta? Onko puhelimella kuvatut videot ihan turhia?

Kyllästyin aikoja sitten jo edelliseen tummaan ulkoasuun, vaikka mielestäni se olikin erittäin onnistunut kokonaisuus. Jossain vaiheessa vaan kyllästyy tuijottamaan mieluisaakin ulkoasua.

Olette toivoneet viime aikoina monikuvaisia bannereita, sellaisia kun mulla ennen oli. No, koitin tehdä nytkin sellaista, mutta en vaan saa kuvia yhdistettyä kivasti. Sellaisten tekeminen onnistuu kyllä muille, mutta omista kuvista omaan blogiin ei. Kuviakaan ei tosin ollut paljoo, pitää koittaa udemman kerran sitten kun mistä valita. Viime vuonna tähän aikaan otetut kuvat ovat liian vanhoja ja sitten lähiaikoina otetut kuvista suurin osa on liian talvisia. 

Lopulta rupesin rakentamaan banneria jälleen yhden kuvan ympärille, mutta sentään vähän eri tyylillä mitä aikaisemmin. En ole ihan varma vedinkö noiden brushien kanssa överiksi, mutta itse ainakin tykkään! Värimaailmakin oli aika yllättävä mulle, onkohan violettia nähty koskaan mun blogissa? 

Hot or not? Mitä tykkäätte?

Mä olen pitkään pyöritellyt mielessäni postausta kypärän käytöstä. Olen ollut muutamaan eri tahoonkin yhteydessä, olisi ollut kiva saada tähän yhteyteen esimerkiksi arvontoja palkintona mitä muukaan kuin kypärä! Vaikka en vastauksia ehdotukseeni saanut, halusin teille aiheesta kirjoittaa, varsinkin nyt kun somessa on menossa Ystäväni hevonen -blogin aloittama #järkipäässä -kampanja. Muutama bloggaaja onkin siihen ottanut jo osaa ja instagramista löytyy paljon kuvia tällä hashtagilla.

Voin alkuun tunnustaa, että vaikka olen vannoutunut turvavarusteiden käyttäjä. Olen pari kertaa mennyt ilman kypärää hetkellisesti. Rippikuvia ottaessa olen istunut hevosen selässä ilman kypärää ja kerran noussut valmennuksessa "yleisöstä" näyttämään yhden hevosen selästä käsin, jotta ratsastajakin näkisi miten hevonen liikkuu. Ravasin hevosella pari kierrosta molempiin suuntiin, minulle sanottiin että kypärää en tarvitse, koska automaattisesti sitä tietty kysyin ennen selkään menoa. Hevonen on kuulemma niin kiltti ja niinhän se tosiaan oli. Kokenut kisahevonen tuskin säikähtää valmennuksessa sen kummempia, mutta ainahan voi tapahtua jotain yllättävää, jos ei muuta niin hevonen voi vaikka kompastua.

Varsinkin aprillipäivänä sattunut onnettomuus vahvisti mielipiteeni - kypärä pidetään päässä, aina! Tipuin kaikki turvavarusteet päällä maastossa. En päässyt hetkeen ylös maasta, koska päätäni särki niin paljon. Se kipu oli ihan kamalaa, mutta onneksi vain hetkellisesti niin hirveää. Selvisin lopulta vain aivotärähdyksellä ja niskojen retkahduksella. Mutta ilman kypärää.. Olisinkohan edes selvinnyt ollenkaan?

Kypärän lisäksi käytän turvaliiviä ja turvajalustimia

Mun mielestä on melko ristiriitaista, että koulukilpailuissa saa mennä ilman kypärää korkeissa luokissa. Nykyään kypärä ei sentään ole kielletty ja monet huippukouluratsastajatkin ovat vetäneet kypärän päähänsä! Esimerkillistä ja hienoa. Mielestäni se kypärä voisi tulla korkeallakin tasolla pakolliseksi, joskus niitä perinteitäkin on muutettava. Eikä silinteri nyt niin paljoa hienoa kypärää tyylikkäämpi edes ole, vai mitä mieltä olette? Tällainen muutos voisi saada monen kouluratsastajan laittamaan sen kypärän päähän useammin kotonakin, kun kisoissakin olisi sillä mentävä.

Ehdottomasti tärkeintä kuitenkin on nuorille ja lapsille näytettävä esimerkki, sillä valitettavasti mm. paria hepparyhmää Facebookissa seuratessani saan aina järkyttyä... Tuntuu, että siellä olevat lapset ja nuoret ihan oikeasti luulevat kypärättä ratsastamisen olevan siistiä?! Sitten vielä ihmetellään ja melkeinpä suututaan, jos joku mainitsee asiasta. Näitä kypärättä ratsastavia saattavat vielä muut ryhmäläiset puolustella. 

Vaikka blogit eivät ole mitään opaskirjoja, niin olen ihan varma, että jos näkee suuresti ihaileman ja fanittaman bloggaajan menevät ilman kypärää, tulee itsellekin suuri houkutus jättää se kypärä talliin.  Jokainen meistä näyttää esimerkkiä muille. Sitä esimerkkiä voi näyttää tallilla pienemmälle yleisölle tai sitä voi näyttää blogissa suuremmalle yleisölle. Sen oman valmentajan suhtautuminen kypärän käyttöön on myös melko iso vaikuttaja nuoreen valmennettavaan. Jos valmentaja ratsastaa ilman kypärää, miksi minun pitäisi sitä käyttää? Myös se miten ratsastuksen ammattilaiset, huiput joita ihailemme, näyttäytyvät vaikuttaa paljon ajatuksiimme. Julkaistaanko Facebookissa, kotisivuilla tai vaikka Instagramissa kypärättömiä kuvia? Mennäänkö kotonakin kypärä päässä vai laitetaanko se kypärä vain kisoihin?

Itse haluan näyttää varsinkin nuoremmille lukijoilleni hyvää esimerkkiä tämän asian suhteen, esimerkkiä jonka olen oppinut kotoa ja hevospiireistäni jo lapsesta saakka. Käytin turvaliiviä vielä joka ikisellä ratsastuskerralla silloin kun Lilli tuli meille, nykyään käytän sitä aina maastossa, hypätessä ja ilman satulaa mennessä. Kypärä on automaattisesti aina päässä, pienempänä se oli päässä ihan joka hetkellä kun puuhailtiin hevosten kanssa. Turvajalustimetkin ovat olleet visusti jalassa siitä asti kun tuli kerran roikuttua jalustimessa ratsastuskoulussa. Joskus tälläiset jutut oppii vasta kantapään kautta, onneksi ei käynyt isompaa vahinkoa.

Moikka! Nyt uusinta yritys, julkaisin tämän postauksen nimittäin ajatukssisani jo eilen, vaikka oli tarkoitus ajastaa se tälle päivälle... Jotkut ovat varmaan jo siis tämän lukeneet sillä tajsuin mokan vasta vähän myöhässä.

Viime postaus sai melko inhottavan negatiivisen vastaanoton, iso kiitos niille jotka jaksavat tsempata ja kertoa asiansa asiallisesti. Tosin niinhän kaikki uusi (hevos)blogimaailmassa tunnutaan haukuttavan ja lytättävän heti kättelyssä. Siinä monelle pieni asennemuutoksen paikka, uusi ei ole aina pahasta ;)

Meidän kenttä on nyt oikeastaan ihan priima, ulkona on valoisaa ja sen myötä on enemmän voimia kirjoitella blogiakin tai oikeastaan ennen kaikkea kuvata, sillä talvellahan postaustahti hidastui uusien kuvien puutteen vuoksi. Oltaisi saatu kuvattua viikonlopusta ihan tosi hyvä ja mielenkiintoinen videopostaus, mutta arvatkaa tajuttiinko se vasta sunnuntai iltana... Tehtiin nimittäin molempina päivinä normaalia enemmän tallijuttuja. Rakennettiin uusi kentän lana iskän kanssa, irrotettiin hepoilta hokit ja laitettiin ne samaan tarhaan, hypättiin ja puuhasteltiin muutenkin kevätjuttuja tallissa.

Kannoin jo lauantaina kavaletteja ja pari puomia kentälle. Ajattelin tehdä kuten "ennen vanhaa" aluevalmennuksissa, että menen ekana päivänä estekoulua ja toisena sitten hyppään kunnolla. Rakensin yhteen kulmaan kaarevalle kolmen esteen jumpan, mentiin tätä tehtävää jokin aika sitten Sannan valmennuksessa ja Sanna kehui sitä tosi hyväksi tehtäväksi. Tämä tehtävä sujui yhtä hyvin kun silloin valmennuksessakin. Varsinkin oikeaan kierrokseen saatiin tehtyä tosi tasaisia kierroksia, vasempaan jouduin sitten vähän enemmän korjaamaan, sillä Voitto laskeutui vähän liikaa vasempaan reunaan ja näin ei oltu keskellä, vaan ajauduttiin vasemmalle. 

Korjasin ensin tuota ongelmaa sisäpohkeella, mutta se ei tuntunut toimivan, sillä Voitto tuli vain hätäisemmäksi. Sitten kokeilin korjata johtavalla ohjalla ulos ja tämä toimi hyvin. Voiton kaula oli suorempi ja se oli muutenkin kropastaan suorempi, jolloin laskeuduttiin enemmän oikeaan paikkaan. Tällainen virhehän lähtee varmasti pohjimmiltaan mun istunnasta.

Sunnuntaina ohjelmassa oli sitten radan hyppäämistä tai ehkä pitäisi sanoa tehtävän, koska meidän kymmenellä tolpalla ei mitään pitkää rataa rakenneta. Olen kokenut hyväksi tavaksi verrytellä Terhin valmennuksissa käytettävän systeemin. Menen vanhaan tyyliini verrattuna tosi pitkän kaavan mukaan sileää ensin ravissa ja sitten laukassa, aluksi rennosti ja myöhemmin vaatien aktiivista ja reipasta ravia. Tein mm. siirtymisiä ravista laukkaan ja loivaa kiemurauraa. Sileän jälkeen Voitto saa hengähtää hetken ja sitten aloitetaan varsinainen hyppääminen.

Aloitin tulemalla ristikoita kahdeksikolla, sen jälkeen tulin linjat pariin kertaan ristikkoina. Mittasin linjat tällä kertaa ihan mittanauhalla, sillä viimeksi itsenäisesti hypätessä taisi mennä välit vähän pieleen.. Molemmat olivat 17m, olisin halunnut toisesta 21m, mutta nyt kun kentän toisessa päässä on vielä lumikasat ei linja oikein järkevästi tuohon mahtunut. Tulin ristikkokorkeudella molemmat välit viidellä joka oli todella normaali.

Linjojen jälkeen tulin sitten ensimmäisen radan. Esteet olivat tässäkin vaiheessa ihan pieniä, okserin yläpuomit laskettu ja muut esteet pikkupystyinä tai risteinä. Rata sujui hyvin, en saanut mitenkään tosi hyvää laukkaa, mutta ihan menevää kuitenkin. Voitto otti muuten tosi hassuja hyppyjä tohon okserille, olin ekalla kerralla ihan hukassa kun se hyppy jotenkin heitti siellä ilmassakin.. 

Ristikkoradan jälkeen esteet nostettiin johonkin 80cm korkeuteen ja tulin uudestaan hyvin samantyylistä rataa. Ylhäällä näkyykin siitä piirustus, tulin välillä nuo linjat toiste päin eli ensin suoran ja sitten kaarevan, mutta muuten menin alkuun tätä samaa rataa pari kertaa. Kun esteitä oli nostettu sinne 80cm kävi viisi askelta liian ahtaaksi, vaikka olin varautunut ottamalla välissä hyvin kiinni. Tulin sitten neljällä, joka oli paljon parempi ja sujuvampi. Ekalla kerralla jouduin vähän sujumaan ja sen jälkeen Voittokin alkoi innostumaan. Kyllä hyppääminen on vaan niin paljon helpompaa kun hevonen laukkaa itse eteen aktiivisesti, kateeksi käy niitä joiden hepat on jo heti valmiiksi tuollaisia kun Voitto vähän syttyessään.

Nostettiin esteitä vielä kaksi kertaa, niin että rata oli noin 80-100cm, okseri taisi jäädä 80cm korkuiseksi, mutta pystyt olivat metrin luokkaa. Sain kyllä tosi hyvän fiiliksen päälle, oli ilo hypätä! Tein virheitä, mutta korjasin ne ilman kieltoja yhtä kertaa lukuun ottamatta. Alla näkyy ratapiirros, olin lähestymässä viimeistä estettä eli okseria pitkällä lähestymisellä. En nähnyt paikkaa, joten otin kiinni, en nähnyt vieläkään otin vielä vähän kiinni ja Voittohan tuli kiinni, sillä tässä vaiheessa se oli jo sen verran kiihtynyt, että jäi tyhjäksi jo kulmasta. Kieltohan sieltä tuli, tosi ärsyttävää mokasin viimeksi valmennuksessakin yhden pitkän lähestymisen täsmälleen samalla tavalla!

Toisella kerralla Voitto jäi edelleen tyhjäksi ja paikalleen kaarteesta, oli oikeasti iso työ saada se laukkaamaan eteen kohti estettä. Päästiin yli vaikka paikka oli edelleen vähän huono. Tulin vielä kerran pelkästään okserin ja nyt sain ratsastettua kaarteen hyvin ja edettyä normaalissa laukassa kohti estettä. Jossain vaiheessa tuo kuumuminen ja sen myötä tyhjäksi ja paikalleen jääminen kaarteissa oli ongelma, toivotaan ettei se nyt tule ongelmaksi taas kesän myötä kun ulkona hyppääminen on paljon hauskempaa Voitostakin ;)

 On kiva hypätä itsenäisesti. Siinä oppii ihan eritavalla kun valmennuksissa. Vaikka viimeistään blogin myötä analysoin valmennuksissakin sattuneita virheitä, pitää omat ratkaisut käydä itsenäisesti hypätessä vielä tarkemmin läpi. Mokasin. Miksi, mitä tein väärin, miten olisi pitänyt tehdä, mitä pitää tehdä uudella yrityksellä onnistuakseni jnejne. Opettavaista aina välillä! Sanna antoi mulle vuosia sitten ohjeeksi, että menet yksin kentälle hyppäämään. Et ota edes siskoa tai äitiä katsomaan, hyppäät niitä esteitä ja mietit itse mitä teet ja korjaat itse omat virheesi. Osasin kyllä noudattaa silloin ohjeita, mutta kun itse tulin kiperään tilanteeseen mokasin. Siitä on tultu valovuosi eteenpäin, mutta edelleen ilman valmentajaa hyppääminen tekee hyvää.

 Voitto sai valmennuksen jälkeen kilon sokeria ja monet taputukset. Tulevana lauantaina päästään sitten varmaan hyppäämään jo Terhin kanssa, toivottavasti ulos! Olen kisojakin vähän katsonut, mutta pitää nyt ensin katsoa sujuuko meillä yhtä kivalla fiiliksellä vähän pidemmät ja vaikeammat radat valkuissakin. Kisoihin en nimittäin halua edelleenkään lähteä, jos treeneissä ei ole varma olo.

Joko te olette hypänneet ulkona? Millaisia ratoja te suunnittelette jos hyppäätte itsenäisesti?

Minä saan tänäkin vuonna kunnian tehdä yhteistyötä Horse Shown kanssa. Mun mielestä on ihan mielettömän hienoa, että tällaiset tahot haluavat tehdä yhteistyötä bloggaajien kanssa! Mukana on tänä viime vuoden kattausta enemmän bloggaajia, joten tulette varmaan lukemaan muistakin blogeista Horse Show juttuja jo näin hyvissä ajoin.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Suomessa vuoden ykköshevostapahtuma on Horse Show. Kilpailutasoltaanhan se onkin sitä ihan ehdottomasti, kysyi keneltä tahansa, mutta mielestäni sen kaikilta muiltakin osin ykkönen varsinkin tänä vuonna! Mukaan on nimittäin liitetty asiantuntijatapahtuma hevosten hyvinvoinnin ja hevosurheilun ympärillä, 4YourHORSE -tilaisuus. Luentoja ja live-esityksiä sisältävä tilaisuus pidetään Helsingin Jäähallissa 20.10., itse Horse Showhan on 22.-25.10. Siinä mielessä harmi, että tapahtuma on noin erillään, vaikka lähekkäin ovatkin. En nimittäin oikein houkuta viettää noin montaa yötä hotellissa, mutta katsotaan mitä keksitään!

Voisin sanoa, että Horse Show ehkä itsessään on enemmän kilparatsastajille ja kilparatsastuksesta kiinnostuneille. Siksi onkin huippua, että saman tapahtuman yhteydessä tarjotaan nyt jotain myös toisesta ääripäästä kiinnostuneille. Päivän päätähti on yksi maailman arvostetuimmista hevoskouluttajista, Dr. Andrew McLean Australiasta. Mukana ovat myös maamme hevoskouluttajista eläinnäyttelijöiden kouluttajana tunnettu Tuire Kaimio ja lännenratsastaja Kari Vepsä. Lipunmyynti tähän tapahtumaan alkaa 5.5. Lippupalvelussa ja jokaisesta myydystä lipusta menee euro myöhemmin valittavaan hevosen hyvinvointiprojektiin. Ihan huippua, eikö?

Palaan varmasti myöhemmin vielä itse Horse Showhun, mutta tässä postauksessa pakko mainita huhtikuun mega tarjouksesta: Sunnuntain kokopäivälippu vain 69 euroa! Shoppailemaan pääset tästä. Sunnuntainahan tosiaan hypätään mm. Longines FEI World Cup Jumping 160 cm. Siellä pääsee bongailemaan maailman parhaita esteratsastajia, ketkäköhän tulevat tänä vuonna?

Moikka! Mä olen nyt vihdoin ratsastuskunnossa, joten nyt pientä koostetta Pinjan ratsasteluista. Pinja hoitikin Voiton oikeastaan ilman mun apua ekat päivät ja mä sitten pari päivää ennen omaa selkään nousua siivoilin kyllä jo karsinaa apuna. Olisi tehnyt ihan hirveästi mieli kuvailla joka päivä, mutta mun retkahtanut niska ei oikein noin kolme kiloa painavasta kamerasta tykännyt. Tuli huomattua sekin ekana päivänä kantapään kautta. Kuvailin illalla Pinjaa hyvän tovin ja yöllä niskan lihakset sitten ihan oikeasti kramppasivat niin pahasti etten pystynyt liikkumaan ollenkaan ilman jäätävää kipua. Sen jälkeen nukuin pari yötä istualtaan, sillä en halua toiste herätä tuollaiseen tilanteeseen..:D

Näistä kuvista tulette hyvin huomaamaan, miten nopeassa ajassa ratsastusolosuhteet muuttuivat. Pinja meni ensimmäiset päivät pellolla, jossa vielä silloin oli melko paljon lunta. Samana päivänä taisi isi aurata kentän päältä jääsohjon eikä kentän sulamiseen mennytkään kuin pari päivää! Oli muuten hyvä idea aurata kenttä, vaikka hiekkaa pakosti pinnasta lähtikin kauhan matkaan. Tajuttiin kuitenkin se ja aurattiin lumikasat kentän sisäpuolelle, jolloin hiekan voisi sitten levittää kentälle eikä se menisi tuhlaan.

Nerea ja Einar olivat taas Suomessa lomailemassa ja pari kertaa heppailtiinkin yhdessä. Molemmat taisivat tykästyä sen verran meidän Nipsuun, että hevostelu ei ollut enää yhtää houkutteleva vaihtoehto kun aikaisemmin ;) Nameja käytiin porukalla silti useasti antamassa, tallissa istuttiin heppojen selässä ja kerran tai kaksi käytiin ratsastamassa Lillillä kentälläkin.

Pinja kävi tosiaan kerran kouluvalmennuksessakin. Sieltä ei valitettavasti ole mitään matskua, kun mä en mukaan päässyt lähtemään. Valmennus oli kuitenkin mennyt ihan hyvin ja Pinja oli saanut ohjeeksi laittaa kotona gramaanit joku kerta päähän. Puhuttiin myös, että Ellu voisi ratsastaa Voiton läpi varsinkin jos mä en pääse hetkeen satulaan. No, pääsin onneksi melko nopeasti, mutta silti se olisi hyvä idea. Joten pistetään toteutukseen heti kun sopiva aika tulee. Minusta on tosi hyvä päästää välillä joku oikeasti kokenut sinne selkään. Terhi hyppäsi viime vuonna Voitolla pari kertaa ja Ellu on ratsastanut oikeastaan koko meillä olo ajan Voittoa epäsäännöllisen säännöllisesti.

Meillä olisi muuten nyt päätös tehtävänä. Voitto on irtopalaleikkauksen jälkeen piikitetty Houtun ohjeiden mukaan puolen vuoden välein, se on toiminut superisti. Viimeksi tehtiin kuitenkin isompi tarkastus ja eläinlääkäri sanoi, että ei ehkä tarvitsekkaan piikittää niin usein... Pitää vielä varmaan soittaa klinikalle, josta nämä molemmat ohjeet on saatu ja miettiä asiaa lääkäreiden kanssa. Piikittäminenkin on aina riski ja kai siitä jotain haittaa on pitkällä tähtäimellä(?!), mutta toisaalta miksi muuttaa hyväksi todettua systeemiä, jolla Voitto on pysynyt terveenä... 

Olen muuten tuskaillut meidän kameran kanssa jo jonkun aikaa. Tuntuu, ettei se millään ota tarkkoja kuvia. Kuvat ovat lähes tarkkoja, mutta silti eivät ihan tarkkoja. Olen perehtynyt asetuksiin, säätöihin ja erilaisiin kuvausjuttuihin tämän takia tosi paljon. Luin tietoa etsiessäni, että ilmeisesti juuri tuossa meidän kamerassa on tarkennusongelmia, jotka on saatu hyvin erikoisilla konsteilla ratkaistua. Mä sitten nollasin kameran ja postin akun tämän kirjoituksen ohjeiden mukaisesti. Ja se taisi oikeasti toimi! Ainakaan yksiäkään kuvia muokatessani tuon operaation jälkeen en ole tuskastellut puolitarkkojen kuvien kanssa. 

Tosin tällä hetkellä tuskatumista aiheuttaa eriasetuksilla olevat tietsikan näytöt ja Lightroom. Nämä mun näytöt näyttää aivan erilailla värit ja varjot, en saa niitä mitenkään asetuksista täsmäämään ja siksi kuvanmuokkaus onkin hankalaa. Kumpaa uskoa? Lightroomissa mulla täytyy taas olla jossain asetuksissa häikkää, sillä kuva näyttää ihan erille Lighroomissa ja tallennettuna.

Pakko laittaa tähän loppuun pari mun mielestä tosi onnistunutta kuvaa Pinjasta ja Lillistä auringon laskussa. Että sitä voi vieläkin löytää pihasta uusi kuvauspaikkoja, vieläpä niinkin läheltä tallia... Pientä vaihtelua teille lukijoillekkin, eikös? Tämä kuvauspaikka tosiaan löytyi niinkin kaukaa kun 5m tallin ovesta lantalan takaa, mutta karua metsää ei ole tullut ennen ihanaa auringonlaskua ajateltua kauniina kuvauspaikkana. Pitää raahata Voittokin joskus tuonne!

Kenttä on nyt tosiaan melkein täysin kuiva, joten viritellään viikonloppuna jokunen estekkin sinne. Tätä on kyllä odotettu ihan koko talvi! Tämä talvi olikin erityisen huono, päästiin ihan oikeasti ratsastamaan hyvällä lumipohjalla kunnolla max kymmenen kertaa... Onneksi maastot ja pellot pelastavat meidän maneesittomien treenit. Nyt on muuten hyvä hetki katsoa, kuinka paljon perusteellinen ja päivittäinen työskentely muuttaa estejuttujakin. Talvella kun hyppäämään lähdettiin usein hyvin vähillä treeneillä.