Voitto karkuteillä ja muita kuulumisia

Tänään heräsin ovikellon soittoon. Jatkoin nukkumista kunnes kuulin mistä ovella puhutaan. Voitto oli kuulemma karannut tarhasta ja juoksennellut pitkin pihoja. Olin salamana ylhäällä, vedin ekat vaatteet mitä eteisestä löysin ja juostiin Pinjan kanssa tallille. Saadaan kyllä kiittää meidän naapuria, ettei mitään pahempaa käynyt. Hän oli huomannut Voiton juoksentelavan pihalla ja saanut hepan sitten hapankorppupaketilla houkuteltua meidän kentälle. Siellä se tyytyväisenä seisoskeli, kun käytiin noutamassa se takaisin tarhaan. Tosi kummallistahan tässä on se, että Lilli oli edelleen tarhassa. Tähän asti joko pelkästään Lilli on karannut tai sitten molemmat, sillä Lilli tulee vaikka langoista läpi, jos kaveri viedään kauemmaksi. Jostain syystä Lilli ei nyt sitten ollut karannut Voiton matkassa. 

Karkaaminen tosiaan oli ihan meidän moka. Meillä on tarhassa kaksi porttia, joista molemmat olivat ilmeisesti illalla jääneet Pinjalla auki. Äiti ei sitten aamutallissa pimeässä ollut sitä huomannut ja Voiton ei ollut tarvinut kuin kävellä ekasta portista ulos. Meillä on kuitenkin varmistuksena myös toinen portti, jottei hevoset pääse karatessaan tielle tai muutenkaan meidän pihaan huitelemaan. Sen yli Voitto on ilmeisesti sitten hypännyt, sillä ei muutakaan vaihtoehtoa oikein ole. Onneksi hevonen oli kunnossa ainakin heti tapahtuman jälkeen ja jatkossa kaikki tarkistaa varmasti tuplasti onko molemmat portit kiinni ;)

Sitten ratsastuskuulumisiin. Täällä on ollut jo ties montako päivää kenttä jäässä, joten en ole varmaan viikkoon laittanut Voitolle satulaa. Ollaan sitten köpsötelty ilman satulaa kentällä ja käyty maastossa pari kertaa. On saanut keksiä ties mitä tehtäviä, sillä vähän alkaa jo kumpaakin osapuolta varmaan käyntijumppa tympimään. Ollaan tehty avoja, väistöjä, siirtymisiä jnejne. Etenkin siirtymiset on muuten tosi kivoja tehdä ilman satulaa. Voitto pysähtyy nimittäin syvään hengittämällä. Satulan kanssa tämä hengittely ei pelkästään toimi, mutta kun satulaa ei ole välissä on siirtymiset ihanan helppoja.

Toivotaan nyt, että tulisi joko lunta reippaasti tai sitten pysyisi ihan kunnolla plussan puolella, jotta pystyisi ratsastamaan kunnolla. Iltalehdestä taisin lukaista, että lunta on luvattu jouluksi joka puolelle Suomea, joten pidetään peukut pystyssä nyt!

Mun blogi on nyt ollut pidemmän aikaa horroksessa, enkä vieläkään uskalla mitään virkoamista luvata, sillä kevään ylppärit lähenee uhkaavasti. Mulla ei suinkaan ole mitään kevyitä jaksoja koulussa, vaikka moni abivuoden kaveri käykin vaan pari tuntia viikossa koululla... Koulun jälkeen käyn usein sitten vielä salilla, jolloin olen kotona vasta pimeällä ja pimeällä ei mustasta hevosesta saa kivoja kuvia. Mun pitää muuten kirjoitella kokemuksia teille tuosta salitreenistä, harmi kun nyt ei treenata kunnolla, niin ei pysty oikein kertomaan vielä sen vaikutuksia ratsastuksen puolelle. Nämä kuvat on otettu perjantaina, jolloin mulla oli palautuspäivä ja pääsin poikkeuksellisesti jo 12 koulusta. Päästiin ottamaan Sinin kanssa kuvia ihan oikeasti valoisassa, vaikka pian ratsastuksen jälkeen alkoikin jo hämärtää.