I am happy!

Moi! Oon jotenkin tosi ilonen ja se näkyy tässä innossa päivitellä blogia. Suurin syy tähän iloisuuteen on Voitto! Parantuminen näyttää toistaiseksi niin hyvälle. Edetään edelleen hitaasti mutta varmasti, kohta päästään hyppäämäänkin ihan pikkusia kavaletteja ja puomeja. Aluevalmennus juttukin on hoidossa ja ollaan lämpimästi tervetulleita katsastettavaksi, vaikkei oikeisiin katsauksiin päästykkään. Nyt ei pidä kumminkaan hätiköidä vaan jatkaa samalla tavalla kuntoa kohottaen.

Eilinen livelähetys oli menestys ja katsojia oli enimmillään reilu 300! Tänään neljän aikaan, jos tämän hetkiset suunitelmat pitää paikkaansa niin taas livelähetystä. Täältä pitäisi neljän aikaan löytyä.

Hevoset on talvisin eri tarhoissa. Syytä siihen on kyselty paljon ja ihan turvallisuuden takia ne tarhataan erikseen. Lilli on topakka johtaja ja välillä pitää potkujalkaakin heiluttaa. Hokkikengällä se voi tehdä tosi pahaa jälkeä, joten riskit minimoidaksemme hepat tarhailee erikseen. Niillä on silti mahdollisuus kommunikoida ja päästä hevoselle tärkeään turpakontaktiin matalan aidan läpi.

Kun Voitto saa taas lähes normaalisti liikutusta. Onse rauhoittunut ihan käsitellessäkin. Hevonen joka on aina tottunut tekemään töitä eikä seisomaan tyhjänpanttina. Purkaa energiansa johonkin, vaikka Voitto sai minimaalisen vähän ruokaa sen energia purkautui huonoina tapoina. Tarhan lankojen repimisellä (okei, sitä se tekee vieläkin..), hampaiden raapimisella seiniin, puremisella ja yleisellä levottomuudella. Nyt onneksi hyväkäytöksinen Voitto on back!

Menin aluksi Ellun ohjeiden mukaan gramaaneilla, jotta saisin Voiton kunnolla läpi ja  pyöreäksi. Nyt en ole käyttänyt niitä moneen päivään ja Voitto toimii mielestäni paremmin kuin gramaaneilla. Välillä sen on pakko miettiä kentän toisessa päässä asuvia mörköjä, jolloin se ei kulje rehellisesti oikein päin. Mutta suurimman osan ajasta se kulkee tosi kivasti selkä pyöreänä. Lisäksi kentällä oleva pieni hanki saa sen käyttämään jalkoja kunnolla.

Lillin lainatessa Voiton meksikolaisia, käytin Voitolla pari päivää ihan normaali suitsia. Ei niissä huomattavaa eroa ollut, mutta jotenkin minusta Voitto on pehmeämpi ja kivempi ratsastaa meksikolaisilla. En ole pitkään aikaan mennyt normikuolaimella, jolla ennen menin sileällä. No, miksipä sitä vaihtamaan kun tuo pehmeämpi kumikuolainkin toimii moitteettomasti.

Vielä on hakemista varsinkin omassa ratsastuksessa. Keskityn jopa liikaa siihen, että Voitto kulkisi hyvin ja silloin unohtuu täysin oma istunta. Yksi syy on on myös talviratsastusvarusteet. Yleensä menen toppahousuilla ja talvikengillä, jolloin istunta ihan oikeasti ei ole niin hyvä mitä ratsastushousuilla ja tukevilla saappailla. Pitää käydä nyt ahkerasti kouluvalmennuksissa, jotta saisi oman istunnan taas kuntoon.

Voitolle on tärkeää kävellä hyvin alussa. Teen käynnissä ennen muita askellajeja paljon pysähdyksiä, väistöjä, asetuksia ja taivutuksia. Sen jälkeen ravailen ja laukkailen. En tee ravissa tai laukassa mitään ihmeellistä. Ratsastan Voiton hyväksi ja se saa riittää. Katsotaan sitten mitä Ellu käskee ravissa ja laukassa tehtäviksi, mutten koe vielä oikeaksi ajaksi alkaa tekemään mitään vaikeita juttuja. Ensin peruskunto kohdilleen.