Kuulumisia ja pohdintaa kannuksista

Moikka!  Mulla on nyt vähän kiirus, joten saatte tyytyä pari päivää sitten otettuihin sileän kuviin. Oisin niin halunnut jakaa teille eilen otetut kuvat pelto rälläilystä, mutta mun täytyy vielä muokata ne. Sillä välin kun kuvat latautuu Lightroomiin naputtelen teille tätä postausta. Eilinen kouluvalmennus siis valitettavasti peruuntui, joten oli hyvä päivä lähteä vähän virkistämään sekä kuskin että hepan mieltä pellolle. 

Sain hyviä pointteja sisältävän kommentin eräältä anonyymilta monipuolisuudesta, siitä liikutanko Voittoa vähän liian yksipuolisesti. Aloin miettimään asiaa tarkemmin ja tajusin, että nykyään on tullut liikuttua ehkä liikaa pelkkien kentän aitojen sisäpuolella. Ennen omaa kenttää maastoiltiin joka päivä ja vielä pari vuotta sitten käytiin tosi paljon maastossa, silloin meidän lähellä oli vielä hyviä maastoja. Käytiin usein kerran viikossa vetämässä kunnon monen tunnin maastolenkki. Nyt kun hyväpohjaisia pehmeitä maastoja ei ole lähettyvillä, me käydään yleensä vaan kevyinä välipäivinä kävelemässä tai kiipeilemässä maastopoluilla. Tuollaisista pitkistä lenkeistä saa enää haaveilla... Kävelemään pääsee tuohon meidän lähitielle ihan tallin pihasta, mutta vähän kauemmaksi jos haluaa kiipeilemään epätasaisille poluille pitää kävellä pyörätietä jonkun matkaa.  Lillillä varsinkaan ei jalkavaivojen takia viitsi yhtään huonommilla pohjilla baanailla, joten kunnolla päästään revittelemään vain jäällä ja pellolla. Maastoilun idea ei toki aina ole se revittely, mutta se tekee kyllä välillä hyvää sekä kropalle että mielelle. 

 

Nyt pitää muistaa käydä maastossa ja keksiä muutenkin vaihtelua treeniin ainaisen kentällä menon ja hyppäyksen lisäksi. Meillä on onneksi se hyvä tilanne, että hevoset saa olla tosi paljon ulkona ja laitumellakin, joten ne ei ole ehkä ihan niin tympääntyneitä kun sisällä päivät seisovat hevoset, vaikka kentällä usein mentäisiinkiin. Mitä vaihtelua te keksitte hevosille? Onko teidän mielestä vaihtelua tehdä erilaisia tehtäviä esim. tänään väistöjä ja huomenna laukanvaihtoja?

Ne jotka lukevat Aadan blogia ovat varmaan lukeneet hänen mietteitä ja fiiliksiä viime aikaisesta kannuksetta menosta. Pari lukijaakin tuli vinkkaamaan mulle asiasta. En tiedä tuleeko blogiin räpsittyä aina kuvia silloin kun mulla on kannukset jalassa vai miten lukijoilla on sellainen kuvitelma, että menen aina kannuksilla. Ratsastana kuitenkin noin puolet treeneistä ilman kannuksia. Tämän kertaiset kuvatkin on sellaiselta treenikerralta.

Voittohan jää hirmu helposti pohkeen taakse, mikä on meillä hypätessäkin ollut se suurin ongelma ja muiden ongelmien aiheuttaja. Mä en vieläkään, vaikka asian tiedostan, saa siitä aina täysin pohkeen eteen, mutta parhaani yritän. Aadan postauksia luettuani aloin ihan kunnolla pohtimaan mitä eroa Voitossa on kannuksilla ja ilman niitä. Mikä on mun syys sille, että laitan kannukset jalkaan joskus? Kannuksina muuten käytän impuls kannuksia, jotka olen huomannut paljon tavallisia tylppiäkin kannuksia pehmeämmiksi.

Ilman kannuksia Voitto on ehkä tavallaan vähän raskas ja hidas, mutta saan ratsastettua sen rennommaksi ja sitten lopulta omasta mielestäni ainakin paremmille askelille. Mutta kuten sanoin se on hidas ja jään korjaamaan hitautta puristamalla pohjetta liiaksi. Apujen pitäisi olla lyhyitä ja teräviä ja niihin pitäisi saada heti reaktio. Kun viimeksi oikein keskittyttiin hommaan saatii molemmat laukassa jo juonen päästä kiinni, jouduin aluksi ratsastamaan tosi paljon pohkeella sillä Voitto jäi vaan kaula ryntäissä laukkaamaan paikoilleen ja rullaamaan itseään. Mutta kun sain hepan kunnolla liikkeelle alkoi se vastaamaan parin raipalla avustetun kerran jälkeen hyvin mun pohkeeseen. Itsekkin muistin hellittää pohkeen ja käyttää sitä silloin kun tarvittiin ns. lähetin hevosen aina eteen kun se hidasti. Ilman kannuksia mennessä nappaan muuten aina raipan mukaan, sillä jos pohe ei mene läpi on turha jäädä naputtamaan vaan parempi huomauttaa kerralla vähän enemmän.

Miksi sitten menen kannuksilla? Vaikea kysymys ja nyt kun mä oon tätä alkanut pohtimaan pitää mun ehkä vähän enemmän vielä miettiä ja fiilistellä siellä selässä. Tämän postauksen aikaisemmat ajatukset nimittäin syntyivät yhden ratsastuskerran aikan, aikaisemmin en ole uhrannut yhtään ajatusta sille kummin on parempi kannuksilla vai ilman. Kannuksilla saan kuitenkin pohkeen läpi heti, mutta jollain tapaa se on ehkä vähän huijattua ja keinotekoista liikkumista ainakin aluksi. Kohta lähden ratsastamaan ja laitan kannukset jalkaan, fiilistelen ja pohdin samalla tapaa vähän tarkemmin niitä tuntemuksia. Tästä huomaa kuinka sitä ratsastaessa keskittyy moneen asiaan, kun ei tuollaista juttua pysty ilman ratsastuksen aikana tehtyä analysointia sanoa.

Voi kuitenkin olla hyvä, että menen säännöllisesti molemmilla. Esimerkiksi apuohjista on silloin hyötyä, kun hevonen on apuohjien käytön jälkeen parempi ilman niitäkin kuin normaalisti. Näin minulle on ainakin opetettu. Joten ehkä kannukset aina silloin tällöin käytettynä toimii vähän samalla tavalla. Jos menisin aina ilman kannuksia ei hevonen välttämättä olisi niin hyvä kuin nyt kun käytän välillä kannuksia.

Nyt kannushöpöttelyt sikseen, infoan teille myöhemmin miltä on tuntunut kun oon asiaa tarkasti pohtinut ratsastuksenkin aikana. Kouluvalmennus tosiaan harmillisesti peruuntui, olin niin oottanut sitä! Ensi viikolla kuitenkin toivottavasti paremmalla tuurilla. Huomenna hyppään Terhin kanssa, samaa aikaa Madis olisi tullut Kuopioon, mutta päädyin nyt kuitenkin menemään kotivalmentajan treeniin, kun on tosiaan ollut sen klinikan myötä pientä taukoa. Ja ihanaa Sanna tulee taas varmaan kesän kisakiireiden helpotettua valmentamaan Kuopioon. Toivottavasti saadaan tarpeeksi porukkaa, että valmennus pidetään. Kaksi viimeistä Sannan valmennusta on ollut ihan fiaskoja meidän osalta, joten nyt toivon että ei mokattaisi yhtä pahasti. Valmennus on jollain tapaa jännittävämpi kun normaalit valmennukset, joten siellä tulee ehkä vähän samaa panikointia kun kisoissa. Toivotaan, että valmennus ei menisi ihan penkin alle ja saataisi hyviä vinkkejä ja palautetta jatkoon, tosin milloinka en Sannalta olisi saanut paljoo palautetta ja kehitettävää jatkoa ajatellen.

Ihanaa huomenna on jo perjantai ja taas yksi viikko on pulkassa, tänään oli kyllä jotenkin erityisen uuvuttava koulupäivä!