Maastossa

Moikka! Tänä viikonloppuna ei kiireiden ja koeviikon vuoksi ollut estevalmennusta, joten otettiin sitten ihan kunnolla rennosti ja lähdettiin maastoilemaan. Tosin kovin rento reissu siitä ei tullut, sillä meinasi kuskilla mennä hermo tuohon matoon... Sannakin sitä on joskus maan matoseksi kutsunut ja sellainen se kyllä tänään oli. Seilasi koko ajan tien toisesta laidasta toiseen, jos sain sen kävelemään suoraan niin sitten se yritti tietyin väliajoin kääntyä kotiin. Todella rentouttavaa, silloin mietin, että miksei mulla ole jotain pörröistä issikkaa, joka tykkäisi mennä metsässä eikä koko aikaa haluaisi lähteä kotiin mahdollisimman kovaa.

Kävin klo 12 antamassa hevosille heinät ja otin samalla nämä postauksessa olevat kuvat. Valitettavasti tälläkään kertaa ei ole maastosta kuvia, sillä ei ole kovin helppo saada kuvaajaa tarpomaan tuonne vähän kauemmaksi meidän perään. Hevosia hetken kuvailtuani innostuin kuvaamaan yhteen tulevaan postaukseen minun kaikki palkinnot ja ruusukkeet. Se postaus onkin sitten tekstiä vaille valmis, idea ja kuvat löytyy jo! 

Hevoset saivat nautiskella heiniä tarhassa reilun tunnin meidän lukiessa kokeisiin. Olin itse siivonnut päivällä jo karsinan joten kun mentiin talliin otettiin hevoset suoraan sisälle. Normaalisti siivoillaan karsinat aina ensin, hevosten ollessa vielä ulkona. Laiteltiin hevoset rauhassa valmiiksi, Lillille martingaali ja molemmille suojat jalkoihin. Taitavat hevosetkin aavistaa näistä tietyistä maastoon lähtörituaaleista mitä tulemaan pitää.

Käytiin kentällä nousemassa selkään, josta sitten lähdettiin pihan poikki meidän talolle sokereille ja hakemaan Pinjalle kaulahuivi sekä nenäliinoja. Pihasta jatkettiin sitten matkaa tielle. Kun ohitettiin tallin risteys niin alkoi mahdoton mutkittelu ja hidastelu, tässä vaiheessa olisi tehnyt mieli kääntää Voiton nenä kohti kotia ja mennä kentälle. Toinen kun tuntui niin vastahakoiselle lähtemään maastoon... 

Päästyämme autojen keskeltä metsään lähdettiin heti ravaamaan. Ravailtiin jyrkän mäen juurelle ja jatkettiin sitten jonkin matkaa mäenkin jälkeen käynnissä. Metsätie oli aurattu, joten hevosten oli melko kevyt liikkua. Voitto tosin vielä tässäkin vaiheessa olisi halunnut ihan välttämättä takaisin kotiin... Tuntui inhottavalle ratsastaa ihan kunnolla maastossa, jotta sai hevosen liikkumaan haluamaansa suuntaan ja suoraan. Ei kuitenkaan maastoilla niin usein, joten yleensä maastoilu on sellaista rentoilua. Kentällä sitten tehdään ne hommat.  Itselläkin mieli lepäisi, kun voisi nauttia käynnistä pitkin ohjin kävellen ja vaikka maisemia ihaillen. Tällä kertaa mentiin kuitenkin vähän eri meiningillä.. 

Ravipätkälläkin sai koko ajan vaatia hevosta liikkumaan, mutta olikin ihan hyvä, että vauhti oli rauhallinen sillä ravattiin melko reilu pätkä. Vähän ennen laukkapätkää huomattiin metsään menevät traktorin jäljet. Lähdettiin niitä pitkin kävelemään ja nyt vasta tuntui, että tää heppahan ehkä nauttiikin tästä hommasta. Oli kiva kävellä traktorin jälkiä pitkin rauhallisessa metsässä, tosin aina puun ali kulkiessa syliin sai läjän lunta...

Reitiltä takaisin varsinaiselle tielle palattuamme jatkettiin hetki käyntiä ja moottirikelkkareitin ylityksen jälkeen nostettiin laukka. Ei uskalleta laukata reitin yli, vaikka koskaan ei ole kelkkoja samaa aikaa sattunutkaan. Lilli sai laukata edellä, jottei se kuumuisi niin paljoo. Tosin se kuumui silti ja paineli meitä kymmenisen metriä edelle, kunnes Voitolla yhtäkkiä napsahti. Se hyppäsi ilmaan ja rauhallinen laukka vaihtuikin pikkasen vauhdikkaampaan... Voitto saa ihan hetkessä Lillin kiinni, kunhan vaan innostuu. Pinjalla tosin tuli tässä vaiheessa jotain ongelmia ja jouduin melkein heti pysäyttämään Voiton kun Lillikin hidasti vauhtiaan. Pinjalta oli katkennut jalustinhihna, joten siihen loppui se vauhdikas laukka. Onneksi se katkesi noin turvallisessa tilanteessa, ettei Pinja meinannutkaan tipahtaa.

Käännyttiin kotiin ja ravailtiin loppuravit lyhyissä pätkissä, sillä Pinjan piti samalla kantaa jalustinta ja katkennutta jalustinhihnaa mukanaan. Ravattuamme tarpeeksi Pinja tuli alas ja kävelytti Lillin maasta kotiin, itsekin tulin lähempänä kotia alas sillä varpaat alkoivat jäätyä. Kotona hevoset saivat heinät nenän eteen, kylmät jalkaan ja Voitto BOTin loimen selkään. Lilli oli niin hikinen, että jätettiin hevoset syömään neljän ruuat talliin ja käytiin sitten illalla pienellä kävelylenkillä vielä.