Vihdoin ratsastuskuvia ja -kuulumisia

En edes uskalla selata blogiarkistoa ja katsoa milloin viimeksi täällä on nähty ratsastuskuvia ja treenikuulumisia... Tosin tätä postausta nyt ei voi vielä treenikuulumisten kerronnaksi kutsua, mutta ratsastuskuvia on ainakin luvassa - vihdoin! Pinja nimittäin nakitti Lillin liikutuksen Sinille, joten Pinja sai pitkästä aikaa ulkoiluttaa meidän "isoa kameraa" eli Canonia. Viime aikojen kuvat on napsittu pelkästään Olympuksella ja puhelimella.

Jos joku eksyy katsomaan näitä kuvia tietämättä meidän tilanteesta, haluan ihan lyhyesti sitä hiukan avata. Voittoa ratsastetaan kuukausien saikun jälkeen nyt toista kertaa, joten meno on sen mukaista kuten hevosen ulkonäkökin. Tosin eipä moni blogia lukevakaan ole ihan kärryillä, sillä mua on syytelty ties mistä sen takia, että Voitto on niin lihakseton enkä ole mm. leikannut sen harjaa. Mä en näe mitään syytä leikata harjaa, kun täällä kotona vaan ollaan. Tuon mittainen harja ei häiritse hevosta millään tavalla, se että leikkaan sen lyhyemmäksi on ihan ulkonäköjuttuja!

Nämä kuvat on tosiaan toiselta liikutuskerralta, tänään olisi sitten luvassa kolmas kerta ja sen jälkeen Voitto voisi melkeen jo viettää vapaapäivää tai sitten käydään ihan vaan maastoilemassa kevyesti. Tähän asti ollaan lähdetty liikkumaan positiivisin fiiliksin, Voitto ei ole missään vaiheessa ontunut, korkeintaan ollut hieman tasapainoton ja jäykkä. 

Olen tehnyt molempina kertoina aluksi hetken aikaa käyntityöskentelyä. Ihan vain suoristanut ja taivuttanut hevosta volteilla ja uralla. Nyt toisella kerralla eilen otin mukaan parit tosi loivat väistötkin. Voitto tekee periaatteessa kaiken ihan hyvin, mutta saikun huomaa siinä, että se vastustelee hommia paljon normaalia enemmän, joka on tietysti ihan ymmärrettävää. Lihakset on lähtenyt, joten homma on raskaampaa ja paikat on varmasti jumissa, joten ihan perusjututkin voi tuntua aluksi epämiellyttäville. Pitää katsoa loppuuko tämä vastusteleminen ajan kanssa jumppaamalla vai jatkuuko se, koska sitten pitäisi alkaa epäillä onko se merkki kivusta. Vastustelu tosiaan ei ole siis mitään riehumista tai välttämättä edes ulkopuolisen silmiin nähtävää. Voitto saattaa örähdellä, punkea lavalla, viskoa päätä tai purra kuolaimeen.

 Ratsastuskerrat ovat olleet vielä ajallisesti ja työmäärältäänkin vähäisiä. Olen käynnissä jumppauksen jälkeen ravaillut pari kierrosta tai kahdeksikkoa, eilen sitten laukkasinkin pitkästä aikaa muutaman kiepin. Haluan ottaa ihan rauhassa tämän alun, hevonen kuitenkin seissyt melko pitkään. Katsotaan ensimmäisten viikkojen jälkeen miten homma on lähtenyt sujumaan ja sitten jutellaan eläinlääkärin kanssa miten jatketaan. Parissa viikossa olisi kuitenkin tarkoitus päästä melko normaaliin sileän treeniin, jos kaikki sujuu hyvin. 

Blogin suhteen mun motivaatio on noussut sitä mukaa, kun koeviikko on lähestynyt.. Huomenna olisi ensimmäinen koe ja tässä mä lukemisen sijaan istun postausta kirjottamassa. Hups. Ensi viikolla olisi vuorossa Horse Show lippujen arvonta, joten pysykää kuulolla etenkin alkuviikosta, jos tämä palkinto houkuttelee! Videopostaustakin on toivottu niin paljon, että voisin melkeen luvata sellaistakin tulevaksi pian.

ps. Muistakaahan seurata Voiton omaa instagramia (@lillivoitto) sekä mun instagramia (@tiiavoitto). Snapchattiakin käytän melko aktiivisesti nimellä @tiiasuomalainen