Uusi postaussarja: TreeniTorstai

Suljettuani toisen blogin muuttuu tämä blogi nyt joiltain osin enemmän lifestyle painoitteiseksi, sellaiseksi mitä se oli ennen toisen blogin perustamista vuonna 2013. Siitä kuitenkin lisää kun olen saanut ajatukset blogitekstin muotoon. Varmaa on kuitenkin se, että urheilujuttuja mun uuden saliharrastuksen myötä tulette ainakin kuulemaan. Mielestäni nämä urheilujutut kuitenkin liittyvät niin vahvasti itse blogin aiheeseen eli ratsastukseen, että näistä on monelle toivottavasti iloa, vaikka muuten minun muu elämä ei kiinnostaisikaan. Uudessa treenitorstai -postaussarjassa keskitytään siis treenijuttuihin ja toimikoon tämä postaus pienenä alustuksena tulevalle torstaille. Postaukset tulevat nimen mukaisesti torstaisin, mutta en mene lupaamaan, että niitä joka torstai kuitenkaan tulisi. Katsotaan vähän miten paljon mulla riittää juttua!

Haluan tässäkin painottaa, että en todellakaan ole mikään ammattilainen. Postaukset tulevat käsittelemään mun omaa treenausta ja mun omia mielipiteitä ja ajatuksia. Ihan kuten tämä blogi on aina tehnyt, enhän mä ratsastuksessakaan mikään ammattilainen ole teitä neuvomaan. Salin puolella tosin mennään vielä ratsastustermein ilmaistuna talutustunnilla.

Miten hevostelun lisäksi mukaan tuli sitten kuntosali ja miten minusta vannoutuneesta kotona treenaajasta tuli kuntosalijäsenyyden orja?

Olin pyöritellyt Voiton saikkuilusta asti mielessä ajatusta saliharrastuksesta. Kesällä tein omatoimisesti lihaskuntoa mm. tallilla, josta teinkin ihan oman postauksen. Lisäksi lenkkeilin ahkerasti ja tein mm. HIIT-tyyppistä mäkitreeniä paljon. Syksyn tullen alkoi lenkkeily pimeässä ja mudassa kuitenkin tympimään. Hevonen oli telakalla ja aikaa siis normaalia enemmän. Urheilusta olen aina tykännyt niin alkoi köpöttelylenkit ja kevyet tallityöt jo vähän tympimään.

Salikortin hankinkin sitten lopulta marraskuun alkupuolella ja en ole vielä päivääkään katunut. Tutkin Kuopion saleja ja lopulta päädyin lyhyen sitoutumisajan, hyvän aloitustarjouksen, loistavan sijainnin, uusien tilojen ja kaverien suosituksen perusteella Kunnonsalille. Salivalinta on kyllä ollut ihan nappiin. Henkilökunta on tosi ystävällistä enkä ole saanut kanssakuntoilijoiltakaan paheksuvia katseita vaikka homma oli varsinkin ihan alussa hakusessa.

Iso kiitos koko alkutaipaleesta kuuluu mun kavereille Milalle, jotka auttoi mua alussa paljon ja jonka suunnittelemalla ohjelmapohjalla menenkin nyt toistaiseksi.Teen tällä Milan ohjelmalla (minun omin lisäyksin) nyt vielä 4 viikkoa, jonka jälkeen ohjelmaa sitten katsotaan ammattilaisen kanssa läpi uudemman kerran. Siitä kuitenkin lisää sitten kun sen aika on.

Täytyy todeta, että ompas virkistävää tehdä jotain hommaa jossa minä ihan itse olen 110% vastuussa. Jos rauta ei nouse, ei vika voi olla missään muualla kun minussa. Ei tarvitse huolehtia onko se puntti nyt kipeä tai onkohan sillä tänään huono päivä. Toki ratsastuksessakin se vika löytyy yleensä satulan päältä, mutta silti hommassa on mukana kaksi elävää olentoa omine heikkouksine ja tahtoineen. Virkistävää vaihtelua, vaikka kovasti tekee mieli jo hyppäämään ja treenaamaan kunnolla Voiton kanssa. Sitten näkee hyvin onko oheisharjoittelusta ollut hyötyä ratsastuksen kannalta kuinka merkittävästi.

Nyt teidän fiiliksiä! Mitä olette mieltä tälläisestä postaussarjasta? Minkälaisia juttuja toivotte tulevaisuudessa? Mitä mieltä olette siitä, että täällä käsitellään muutakin kun hevosia? Käyttekö te salilla ja mikä on teidän tarinanne?