Voitto sairastaa jälleen

Moikka! Tiedän, että tätä postausta on odotettu paljon ja pahoittelut siitä, että tämän kanssa on kestänyt. Osittain olen tätä tarkoituksellakin siirtänyt, sillä kun itselläkään ei ole tarkkoja tietoja Voiton sairauden laadusta on vaikea lähteä avaamaan tilannetta teille. Tosin en tiedä olenko nytkään yhtään viisaampi, mutta ainakaan enää en ole pistämässä hevosta suoraan monttuun kuten vielä silloin kun koko sairastumisjupakka alkoi.

Voitto tosiaan keskiviikkona alkoi käyttäytyä oudosti. Se oli ollut jo aamulla vaisu, eikä ollut suostunut esimerkiksi nousemaan laitumella makuuasennosta. Lisäksi se ei halunnut oikein liikkua ja nosteli etujalkoja kuin yrittäen kuopia. Sain sitten äidiltä puhelun töihin ja puhelimen välitykselläkin päädyttiin vähän kaviokuumeeseen, joka tosin ei mikään kovi varma juttu ollut, sillä Voitto ei netin tietojen mukaan oikein kuulunut kohderyhmään. Se ei ollut lihava poni, vaan enneminkin laiha hevonen. Se oli totutettu tosi hyvin vihreään eikä sillä pitäisi olla mitään sairautta, joka altistaa kaviokuumeelle. 

No, kutsuttiin silti päivystävä eläinlääkäri paikalle, sillä netissä käskettiin suhtautumaan varsin vakavsti kaviokuumeen oireisiinkin. Lääkäri tutki Voiton ja päätyi vähän samaan, tosin varmaksi sitä ei hänkään voinut sanoa. Joten ohjeena oli sitten hoitaa tilannetta kuten kaviokuume. Eli hevonen koppilepoon 2-3 viikoksi, kipulääkekuuri päälle ja kaikki ruuat heinää lukuunottamatta pois.

Ja minä olin tässä vaiheessa ihan varma siitä, että nyt koitti Voiton viimeiset hevoset. Valmiiksi jalkavammaista hevosta ei keskellä kesää varsinkaan seisoteta 3 viikkoa karsinassa, varsinkin siinä valossa, että sitä ei ehkä enää koskaan voi pitää laitumella. No, alkushokista toipuneena ja kengittäjän mielipiteen jälkeen tilanne kuitenkin rauhoittui. Voitolle voisi tehdä tarhaan karsinan kokoisen alueen kun meillä on niin lyhyt matka tallin ja tarhan välillä. 

Lisäksi saimme kuulla, että tänä vuonna on useita tällaisia tapauksia toimitettu Tampereen hevosklinikalle ja lopulta todettu, ettei se edes ole ollut kaviokuumetta, vaikka vahvasti sille vaikuttanut. Ihan tarkkaan en muista miten juttu meni, mutta heinä on hitaan kevään vuoksi tänä vuonna ollut erityisen sokeripitoista. Näiden kaikkien tietojen jälkeen siirrettiin montun kaivamista ainakin toistaiseksi.

Voitto parin päivän kipulääkekuurin jälkeen on ollut täysin kivuttoman oloinen ja tyytynyt jopa koppi/sairastarhalepoonsa mallikkaasti. Joten nyt vain katsotaan ja sitten mahdollisesti lähiaikoina käydään klinikalla kuvissa katsomassa oliko se kaviokuumetta ja jos oli, aiheuttiko se millaisia vammoja. Me kuitenkin huomattiin tilanne jo hyvissä ajoin ennen kun Voitto esimerkiksi seisoi kaviokuumeelle tyypillisessä asennossa, joten ollaan hyvin toiveikkaita, että kyllä tämä vielä tästä. Ja ehkä se ei vaikka ollutkaan oikeasti sitä kaviokuumetta.

Nyt haluaisin kuulla kaiken teidän kaviokuumetapauksista. Miten oireili, miten parannettiin, mistä johtui ja miten elelee nykyisin jne. Kaviokuume on itselle hyvin vieras tauti ja siksi haluaisin mielelläni kuulla etenkin niitä positiivisa kokemuksia, sillä valitettavan usein kaviokuumetapaukset joudutaan ilmeisesti lopettamaan. Kerron heti kun olen itse viisaampi lisää, mutta nyt mennään näillä tiedoilla ja toivotaan, että Voitto tästä vielä toipuu...

Loppuun haluan sanoa, etten haluay yhtään "miksette lopeta sitä" -kommenttia. Lopetus on yksi ratkaisu, mutta se on tämän hetkiseen tilanteeseen liian radikaali. Mutta koko ajan mielessä, ei me Voittoa pidetä kivuliaana elossa. Lisäksi yksikään eläinlääkäri tai ammattilainen ei ole tapauksessamme sitä suosittelut tämän hetkisten tietojen valossa. Jollain tapaa kamalaa miten helposti hevosia (jopa toisten) ollaan pistämässä monttuun, vaikka ymmärtäähän sen tavallaan. Harvalla on varaa pitää hevosta puolikuntoisena vuokrakarsinapaikalla, jolloin lopetus on järkevämpi vaihtoehto kun terveyden puolesta taistelu.