Hennan kanssa tallilla

 Moi! Ollaan pitkään yritetty sopia ystäväni Hennan kanssa heppailutreffejä meille ja viimein viime viikon torstaina aikataulut osui yksiin ja suunnattiin ihanaan syksysäähän meille heppailemaan. Suunitelma oli, että Hennan ratsastaessa Lillillä mä siivoan karsinat ja teen muutkin tallityöt, mutta iloiseksi yllätykseksi oli karsinat jo siivottu, joten Voittokin pääsi puuhailemaan kentälle ihan pitkän kaavan mukaan.

Se on kyllä nykyään niin innoissaan lähdössä tekemään mitä vain. Ei tietoakaan enää karkuun juoksemisesta tarhassa tai muusta häiriökäytöksestä. Jollain tavalla mielenkiintoista pohtia mistä moiset muutokset johtuvat. Oliko ratsastaminen ja treenaaminen oikeasti niin ikävää ja stressaavaa, sillä niihin aikoihin Voittoa kuitenkin käsiteltiin ja hoidettiin paljon enemmän ja määrätietoisemmin. Voisi luulla, että nyt kun sitä ei enää käsitellä päivittäin niin paljon se olisi villiintynyt, mutta päinvastoin! 

Maastakäsittelyssäkin huomaa selvän eron. Ennen se korvat luimussa ja hampaat irvessä peruutti, mutta nyt se harppoo innoissaan isoin askelin taaksepäin. Ollaankin työstetty peruttamistemppua nyt sellaiseksi, että Voitto lähtee peruuttamaan samaan aikaan kun minäkin. Videolla ei valitettavasti näy kun alkupään harjoituksia, jossa vielä pyydän sitä perinteisesti oman kroppani paineella peruuttamaan. Tosin pelkkä sormen heilutus ja nosto siihenkin nykyään riittää, mutta silti. Eilen kotona käydessäni ja tämän torstaisen peruutusharjoituksen päätteeksi Voitto peruutti tosi hienosti mun kanssa samaan tahtiin. Pitää koittaa saada siitä pian videota!

Kumarrus ja kylkien venytys sekä käskystä pysähtyminen kuuluvat myös perustemppuihimme. Pysähdyksessä on vielä joskus hiottavaa, sillä Voitolla on tapana kääntyä viereltä mua vastaan ja esimerkiksi maastossa pienten riemuloikkien jälkeen kimeä prr, jolla se kentällä pysähtyy tosi näppärästi ei toimi ihan niin hyvin... Mutta kyllä se tästä pikku hiljaa. Nopea se ainakin nykyään on omaksumaan uusia temppuja ja taluttajan merkkeihin keskittyminen on ihan eri tasolla mitä aikaisemmin.

Henna ratsasti Lillillä kaikki askel-lajit läpi ja saikin tehdä melkoisesti töitä ponin ollessa aikamoisen tahmea. Lilli on perusluonteeltaan hyvin tahmea ja sitä jää itse ainakin helposti koko ajan vaatimaan reippaampaan tahtiin, vaikka pitäisi muistaa pyytää kerran napakasti aina vauhdin hidastuessa. Jatkuva pyytäminen ilman reaktiota ei toimi millään hevosella eikä varsinkaan Lillillä. Mutta kyllä se Henna sai tahmakavion lopulta liikkeelle ja Pinja osasi katsomaan tullessa myös jakaa vähän paremmin ohjeita kun minä.

Henna totesi ratsastuksen loppuun, että Lilli on kyllä tosi miellyttävä ratsastaa, jos vauhdin puutetta ei lasketa. Ja olen itse nykyään samaa mieltä. Olen nyt mennyt Lillillä melko usein ja sen nappulat on alkaneet löytyä. Lilli esimerkiksi pysähtyy tosi mallikkaasti ja kuuntelee muutenkin hyvin apuja, kunhan vaan saa sen pohkeen läpi ja ponin liikkeelle... :D

Tällaista tällä kertaa. Viimeksi toivoitte vähän tarkempaa analyysia ratsastuksesta, joten seuraavan kerran kun itse ratsastan voisin kirjoittaa sellaista, mutta nyt kun ratsailla oli toinen niin on vaikea kirjoittaa tämän tarkemmin. Toivottavasti kuitenkin piditte! Alla vielä tallivideopostaus päivältä:

linkki videoon