#113 tuhatta & sataa maastossa

minä ja Voitto, sori oli pakko sutata naama kun oli edustusilme :D

Pinja ja Lilli

ps. onko nää kuvat jo liian isoja?


Moi! Ekaksi hyviä uutisia, joita en muistanu kertoa viime postauksessa. Löysin meidän pokkarin, jolla saa kuitenkin ihan jees kuvia verrattuna puhelimen kameraan. Järkkäri saattaa viipyä siellä huollossa vaikka koko kesän, että sepäs mukava -,-

Mutta nyt itse asiaan. Otettiin hepat ihan normaalisti sisälle ja hoideltiin Lilliä omassa "hoitokarsinassa" ja Voitto käytävällä. Laitettiin sitten vielä hyttysmyrkkyä, kun aateltiin et siellä metsässä on paljon ötököitä. Voitto ei oikeen tykkää kun sille laitetaan jotakin suihketta, se menee vähän niinkuin vetopaniikkiin, jos laittaa lähelle päätä tai kaulalle. Saatin kuitenkin laitettua ihan hyvin (laitoin sienellä kaulalla ja päähän) ötömyrkyt, kun Pinja rapsutteli ja syötti herkkuja Voitolle (:

Hepat oli aika reippaita, kun lähdettiin kävelemään kohti tukkiautotietä. Matkalla täytyy ylittää asfalttitie ja mennä hetki sen tien vieressä olevaa pyörätietä. Onneksi hevoset ovat suhtautuvat autoihin aika iisisti, mitä nyt rekat hieman aiheuttavat paniikkia, niin ja samoin rullaluistelijat!

Tukkiautotiellä ravattiin ekana semmonen iso ylämäki ja molempien ylimääräiset energiat taisikin jäädä siihen mäkeen. Molemmat oli itse asiassa melko laiskoja, vaikka aluksi vaikuttivat niin virkeiltä. Lätäköt aiheuttivat hieman stoppeja ja venkurointia, vaikka ne pääsi kiertämään ihan hyvin, että ei edes tarvinu hypätä niiden yli.

Laukattiin sitten ekana, niin että Lilli johti joukkoja. Menivät tosi nätisti ja pidätteetkin meni hyvin läpi. Sitten laukattiin kotiin päin, niin että Voitto oli ekana. Voitto lähtikin semmosta vauhtia heti alussa, että otettiin pysähdys kesken laukkapätkän ja jatkettiin siitä sitten vähän hiljemmalla vauhdilla. Vikassa kurvissa annetaan yleensä niiden päästä aika reipasta laukkaa ja Voittohan sen itekki tiesi ja lähti melko vauhdilla. Pelotti ihan todella, että nyt jos se kompastuu johonkin kiveen niin... Vähän aikaa mentiin ilman hallintaa, mutta kyllä me sitten pysähdyttiin melko nopeasti. Molemmista oli aika hauska päästellä tuhatta ja sataa :D

Kotimatka sujuikin sitten vähän rauhallesimmissa tunnelmissa. Pinja huuhteli sitten molemmat hepat vedellä.   Voitto on aika herkkis takajaloista ja harjoiteltiin sit siinä käytävällä lämppäreitten käyttöä takajalassa. Voitto kyllä ylitti itsensä, eikä saanu minkään näköstä pomppukohtausta!

Kysymyspostaukseen oli tullut yksi kysymys, johon en ole vastannut, joten tässä tämä.
Miten pääädyit ostamaaan ekan hevosesi? Tai siis onko vanhempasi hevosihmisiä? Miten teille ilmestyi talli omaan pihaan? :)
Lillin osto tuli vähän yllätyksenä. Meillä oli semmonen tilanne, että oltiin saatu hoitaa ja ratsastaa naapurin ihanalla suokki tamma Liljalla ja pitää sitä muutamana päivänä viikossa kuin omana. Tälläisen yleellisyyden jälkeen, ei huvittanu oikeen palata ratsikouluun. Minun lemppari ja valmennusheppanikin oli sieltä lopetettu onnettomuuden vuoksi. Sitten tämä Liljan omistaja bongasi meille kilpailuista (joissa itsekkin olimme talkoissa) ponin, joka voitti kys. luokan ja kuulutettiin myytäväksi. Sitten vaan koeratsastaan ja kaikki ihastuttin siihen ihan täysin (: 

Äitini on nuoruudessaan ratsastanut ja aloitti uudestaan samaan aikaan kun me. Että vähän löytyy kokemusta hevosiin.

Meillä oli sellainen ulkorakennus, jossa oli hirsinen tila. Oltiin sitä vähän vitsillä suuniteltu vaikka talliksi. Lilli taisi asua muutamia kuukausia Keskimäen hevostilalla ja talli kuitenkin lopetti yksityistoiminnan ja siirtyi ratsikouluksi. Joten silloin oli hyvä hetki "sisustaa" talli, koska meiltä kuitenkin löytyi ihan hyvöt tilat ja laitumet yms.