Kun blogi muutti minua ihmisenä...

Kuusi vuotta sitten kirjoitin tähän samaiseen tekstikenttään ensimmäiset sanat. Kuuteen vuoteen on mahtunut niin surun kyyneleitä, epäonnistumisen itkuja kun myös upeita mahdollisuuksia ja riemun kiljahduksia. Uunituoreesta hevosen omistajasta ja kirjoitusvirheitä täynnä olevista postauksista on kasvettu tähän pisteeseen ja on itsestäänselvää, että blogi ja sen tuoma huomio on vaikuttanut kasvamiseeni juuri tällaiseksi ihmiseksi. Usein mietin millainen olisin ilman tätä blogia, kuinka paljon tällä kaikella on lopulta ollut merkitystä, vaikka äkkiseltään sen vaikutusta ei osaakaan ajatella tai arvostaa.

Ilkeät kommentit, jotka ovat olleet jopa rikosilmoitukseen oikeuttavia, olivat aluksi kova paikka. Vaikka olen aina yrittänyt suhtautua niihin asiallisesti ja välinpitämättömästi täällä netissä, olen oikeasti vuodattanut niin monet kyyneleet ja niin monesti pilannut päiväni niiden takia. En vain koskaan halunnut ruokkia näitä kiusaajia näyttämällä todellisia tunteitani ja sitä, että he saivat juuri sen mitä tavoittelivatkin, minut loukkaantumaan.

Aluksi se tällaisten kommenttien saaminen oli siis rankkaa, ei tiennyt miten pitää suhtautua niin käsittämättömän typeriin ja ilkeisiin kommentteihin. Nykyään taa juuri mikään kommentti ei saa minun päivääni pilalle. Minua ei enää kiinnosta, olen jo tottunut siihen. Voin rehellisesti sanoa, että sivuutan ilkeät jutut olankohautuksella. Jos olen jonkun mielestä läski niin sitten olen, voin katsoa itse peiliin ja todeta itselleni, että empä muuten olekaan. Aluksi kommentit laskivat itsetuntoani, mutta opittuani käsittelemään niitä voisin melkein sanoa omaavani paremman itsetunnon nyt, mitä ilman tällaisia kommentteja.

Isoimman kiitoksen bloggauksesta saan tällä hetkellä koulunpenkillä. Harva nuori kirjoittaa vapaa-ajalla niin paljon mitä minä ja sen huomaa varsinkin nyt lukiossa, jossa oikeastaan jokaisessa aineessa kirjoitetaan esseitä. Olen nopea ja tehokas, osaan jäsennellä asiani päässä enkä tarvitse aikaa suunnitelmien tekemiseen. Kirjoitan hyviä esseitä niin lukuaineissa faktatiedosta kun äidinkielessä - tai hyviä arvosanojen perusteella en omasta mielestäni.

En juuri koskaan ole tyytyväinen teksteihini. Enkä yleensä lue niitä edes kertaakaan kokonaan valmiina, mutta silti huonoimmat pisteet äidinkielen esseestä tässä pariin vuoteen on 50p (60p on täydet). Vaikka muiden blogitekstejä lukiessa iskeekin usein kateus, miten joku osaa kirjoittaa noin kivasti, saa minunkin tasoisellani tekstillä koulussa noin hyviä arvosanoja. Ja siitä kiitos täysin blogille - ja teille, jotka ovat korjanneet ja antaneet palautetta teksteistäni. Se, että saa jatkuvasti kirjoittaa ja vielä palautetta kirjoituksista on oikeasti yksi blogin isoimmista hyödyistä. Vaikka kirjoitusvirheistä nalkuttaminen joskus ärsyttikin, niin voin jälkeenpäin sanoa, että ihan oikeasti kiitos!

Paita SWEET SKTBS*  /// Takki (useita värejä!) JUNKYARD XX-XY* 

En tiedä millaisen kuvan blogin kautta saa, mutta en ole mikään maailman heittäytyväisin ja sosiaalisin ihminen luonnostaan varsinkaan uudessa seurassa. Olen blogin myötä joutunut kuitenkin tilanteisiin, joissa olen joutunut voittamaan omat pelkoni ja kohtaamaan täysin minulle vieraita ihmisiä.

Inhoan esimerkiksi ihan ylikaiken puhelimessa puhumista, se on niin ahdistavaa ja hirveää. Nykyään kuitenkin pystyn sen tekemään, kun olen blogiin liittyvien yhteistyökuvioiden takia ollut pakotettu puhumaan puhelimessa. Olen joutunut muihinkin sosiaalisiin tilanteisiin, joihin en kyllä ihan vapaaehtoisesti olisi muuten mennyt... Neuvottelemaan englanniksi sponsorointijutuista kasvotusten, vastaamaan yleisön edessä mikkiin haastattelijan kysymyksiin, jakamaan nimikirjoituksia ja juttelemaan täysin tuntemattomille lukijoille, joilta harvoin itseltä tulee mitään juttua jännityksen vuoksi. Kuten sanoin en ole mikään reippain ihminen vaan ennemminkin hiljainen, nämä blogin myötä tulleet tilanteet ovat kuitenkin tehneet minusta paljon rohkeamman sosiaalisissa tilanteissa.

Nykyään osaan heittäytyä paremmin tilanteeseen, jutella tuntemattomille ja olla ylipäätänsä rennompi erilaisissa tilanteissa. Koulussa esitelmät luokan edessä eivät ole enää mitään ja uuteen ihmiseen tutustuminenkaan ei enää kauhistuta ja uskallan mennä asenteella, jossa en mieti mitä muut ajattelevat minusta.

Monet ovat valittaneet minulle siitä blogissa, kun en ole ollut kesällä "oikeissa kesätöissä". Blogin pitäminen työnä on kuohuttanut myös monissa muissa blogeissa ja blogia oikeasti päivätyökseen tekeviä on kehotettu hankkimaan "oikea työ". Mikä on ihme sitten on oikea työ? Se ei nykypäivänä olekaan ihan yksinkertainen juttu määrittää, minusta bloggaaminen on työtä siinä missä perinteisemmätkin ammatit. Moni minuakin oikeisiin töihin kehottava ei ehkä ymmärrä sitä, että tämä työ mitä blogiin liittyy voi tulevaisuudessa olla minulle paljon hyödyllisempää kun vaikka siellä kaupan kassalla istuminen. Olen tutustunut yrittäjyyteen, tehnyt sopimuksia, suunnitellut mainoskampanjoita jne.

Vaikka minun blogiani ei voikaan verrata niihin, jotka oikeasti elättävät itsensä blogilla, voisin veikata, että olen kuitenkin hevosbloggaajista eniten blogilla tienaava. Blogilla ei ole helppoa tienata, mutta pienellä bisnesälyllä saa tästäkin harrastuksena bloggauksesta ihan kivasti kiitosta rahan muodossa. Ja blogista saamani rahat eivät suinkaan ole menneet uusiin vaatteisiin tai vaikka juhlimiseen, vaan koko summa on aika tarkalleen jokaista senttiä myöten pistetty säästöön odottamaan sitä kun muutan kotoa pois.

 Blogi on siis muuttanut ja kasvattanut minua sisäisesti, olen itsevarmempi ja sosiaalisempi. Sen lisäksi olen tehnyt harrastuksestani kivan lisätyön koulun ohella, sellaisen duunin, josta voisin muuten vain unelmoida. Olen kehittynyt niin kirjoittajana, valokuvaajana kuin ihmisenäkin.

Ja iso kiitos tästä kaikesta kuuluu teille ♡

Olisi kiva kuulla kommenttia mitä piditte vähän erityyppisestä postauksesta ja kuvituksesta? Mitä ajatuksia tämä herätti teissä? Mietittekö koskaan miten jokin asia on vaikuttanut teidän kehitykseen ja kasvuun?

(*=mainoslinkki/saatu)