Juoksutusta ja hiekkakasalla leikkimistä

 Moikka! Tuntuu, että olen viimeksi istahtanut tähän näppäimistön ääreen ihan hirveän kauan aikaa sitten. Ja onhan siitä jo oikeastikkin aikaa, sillä pari edellistä postausta on julkaistu ajastimella. Oon alkanut harrastamaan tuota postausten ajastelua. Istun niin harvoin nykyisin koneella, että teen aina pari juttua valmiiksi ja sitten vaan ajastelen niitä teille. Tämäkin on jo kai kolmas postaus tälle päivälle mitä kirjoittelen, pari juttua sain valmiiksi ja paria ikuisuusprojektia hioin jälleen vähän edemmäs.

Nämä kuvat on otettu noin viikko sitten ja julkaisinkin kyseiseltä päivältä videopostauksen, jonka olette varmaan jo nähneet, mutta jos jostain syystä se on jäänyt välistä kurkatkaa tämä postaus. Näissä kuvissa tausta on vielä melko luminen, mutta tällä hetkellä lunta taitaa olla vain ihan muutamissa paikoissa ja yleisilme on huomattavasti keväisempi. Kenttä on ihan kokonaan sulanut, eikä siinä ole enää juuri edes märkiä kohtia!

Treenimotivaatio onkin kovasti noussut, nyt kun pystyy oikeasti jotain tekemäänkin. Koko talvi nimittäin ihan oikeasti meni maastoillessa ja vähän humppaillessa, sillä kenttä oli kunnollisessa ratsastuskunnossa ihan kahden käden sormilla laskettavan määrän kertoja. Lepo on toivottavasti tehnyt Voiton jalalle hyvää ja nyt tosi rauhallisesti treeniin siirtymällä saadaan siitä vielä käyttöhevonen. Oon minä vähän kevään tulleen alkanut taas haaveilla hyppäämisestäkin, mutta katsotaan nyt onko Voitosta edes kunnolliseen sileän käyttöön...

 Olen tosiaan päässyt taas liikuttamaan Voittoa liinan päässä, joka tekee sille tosi hyvää. Se pääsee liikkumaan apuohjien tukemana tasaisesti ilman häiritsevää ratsastajaa selässä. Pyrinkin juoksuttamaan Voiton aina vapaapäivän jälkeen, jolloin se saa paikat hyvin auki ja koko kropan töihin. Voitto on liikkunut liinassa täysin puhtaasti, mutta ratsastaessa se on muutaman kerran ollut alkuun vähän epämääräinen. Verryttelyn jälkeen liike kuitenkin muuttuu puhtaaksi, joten liekö kyseessä vain jäykkyys.

Moni on taas kysellyt Voiton vointia ja sitä päästäänkö me esim. hyppäämään vielä. Näihin kysymyksiin en osaa vastata, sillä Voittoa on liikutettu nyt talven jäljiltä vasta melko vähän. Haluan aloittaa homman ihan rauhassa, sillä ei tämä tästä ainakaan hutiloimalla parane. Voiton kuntokin on aika pohjamudissa kentällä työskentelyn suhteen, sillä vaikka maastossa ollaankin talvella laukkailtu ja ravailtu, niin kentällä työskenteleminen onkin vähän eri juttu ja hiki tulee pintaan helposti.

 Hevoset ovat olleet koko talven tosiaan samassa tarhassa ja vitsi niistä on tullut leikkisiä. Nyt niiltä on hokitkin pois, joten voi kai vihdoin huokaista helpotuksesta, että selvittiin ensimmäinen talvi ilman pahempia potkuhaavoja.  Kuten kuvista näkyy saivat hevoset viime viikolla pientä aktiviteettiä hiekkakasasta. Sen verran kovasti Voitto halusi kiivetä kasan päälle, että ne saivat puuhailla kasalla vain valvotusti ennen hiekan levitystä tarhaan. 

Lilliä kasa vähän pelotti, mutta Voitto sen sijaan kävi sen kimppuun heti. Se kokeili nenällä ja jalalla, piehtaroi ja kaivoi. Snapchatissa mua seuraava näkivätkin varmaan vähän matskua Voiton touhuista videon muodossa, mutta tässä on nyt muutamia kuvia, joista näkyy myös vähän Voiton puuhia.

Hevoset ovat alkaneet nyt nukkua ihan pitkällään tarhassa ja sen kyllä huomaa lisääntyneenä harjausmääränä ennen ratsastusta... Kaikki talvikarva ei ole vielä pudonnut, joten hiekanjyväset uppoavat oikein ihanasti pitkään karvaan. Ja niitä ei muuten saa sieltä millään pois. Onneksi täällä kotona ei haittaa, vaikka pyllyn päällinen vähän pölyisen näköinen olisikin kunhan kriittiset paikat suitsien, satulan ja suojien alta on puhtaat. Muistan nimittäin kun monena keväänä on tässä vaiheessa kirjaimellisesti väännetty itkua ennen valmennuksia, kun hevonen on aivan järkyttävän näköinen kun hiekkapöly ei lähde millään irti.