Ratsastuskoulut testissä: Ratsastuskeskus ILO

Ratsatsuskoulut testissä -sarja sai jatkoa viime keskiviikkona, kun suunnattiin Ratsastuskeskus ILOon. Paikka oli Pinjalle ja kuvaajallemme Hennalle tuttu, mutta itse vierailin tallissa ensimmäistä kertaa. Talli sinänsä kylläkin oli tuttu, sillä monesti ollaan kisoissa käyty ihan siinä vieressä ja suuriosa mun ratsastavista kavereista on juuri tällä tallilla ratsastanut vakiotuntinsa.

linkki videoon

Ensivaikutelma tallikierroksen jälkeen oli yllätyneisyys, sillä olin jotenkin hämmentynyt miten hienot tilat tallilla oli. Tilat olivat tosiaan todella siistit ja tilavat. Maneesi on varmasti yksi Kuopion suurimmista ja sinne on suora sisäänkäynti tallista. Kenttä oli myös laajennuksen myötä oikein kivan kokoinen ja sinnekkin astuttiin melkein suoraan tallin käytävältä. Ratsastusalueiden pohjat oltiin hoidettu hyvin kuntoon, eivätkä ratsastuskouluille tyypilliset urat olleet edes kovin syvät. Mä oon joku urafriikki, sillä en kertakaikkiaan kestä kentän ympäri muodostuvia kanjoneita.. Meillä ei sen takia kotona kamalasti uralla mennäkkään :D

Sijaintihan on kisaajan makuun loistava. Sillä vieressä on Sorsasalon iso kisakenttä, jossa tuntilaiset myös pääsevät välillä treenaamaan. Tallin hevosia tosiaan on näkynyt kisakentillä eli kisaamaankin ILOssa pääsee. Ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksissakin oli tänä vuonna tullut hyvää menestystä ainakin juuri Pinjan ratsun Hemulin kanssa.

Tallilla oli käytössä uutta tekniikkaa, johon itse en ainakaan ole kovin useasti vielä törmännyt oikeasti, vaikkakin molemmat tuttuja systeemejä olivatkin. Maneesissa on ratsastusta automaattisesti kuvaava FilmMe -systeemi, opettajan puhe kuului NoShout -korvanapista ja tunnit varattiin viikoittain netistä. Varsinaisia vakiotunteja ei ollut siis kuin aloittelijoilla. Mielestäni melko hyvä systeemi, sillä tunnin voi varata viikon menojen suhteen eikä näin ollen tarvitse sitoutua yhteen tiettyyn päivään. Joskus voi mennä parikin tuntia viikossa ja kiireisempänä viikkona (esim. lukion koeviikko) voisi sitten jättää ratsastuksen vaikka välistä ja lukea kokeisiin. Tämän systeemin myötä tunnin pystyy myös perumaan vielä samana päivänä melko viime tipassa, jos vertaa normaaliin "päivää ennen" -peruutustyyliin.

Tallilla oli kivan monipuolisesti hevosia. Löytyi paljon pieniä poneja, sitten vähän isompia poneja sekä tietysti ihan hevosia. Saimme ratsuiksemme nuoret ponit: minä Aden ja Pinja Hemulin. Molemmat hepat olivat oikein kiltit laittaa valmiiksi ja hoitotomenpiteet sujuivatkin sukkelaan. Yllätykseksemme molemmilla hevosilla pidettiin hetki ennen ja jälkeen tunnin Back on Trackia selässä. Mukava huomata miten hyvin täälläkin huolehdittiin hevosista! Hyvällä hoidolla pysyy hevoset paljon tyytyväisempänä, jolloin ratsastaminenkin on miellyttävämpää ja tietysti käyttöikäkin pidempi.

Itse ratsastustunti oli taas mun osalta palautus maanpinnalle. Jos saisin kelata kuusi vuotta taaksepäin, olisin mennyt paljon enemmän myös muillakin hevosilla kuin sillä omalla. Järkyttävää huomata, miten ihan oikeasti ei vaan osaa ratsastaa. Kuinka monta tuntia onkaan tullut vietettyä hevosen selässä ja mä en saanut aluksi edes nostettua laukkaa. Myös omat istuntavirheet korostuvat kun alla olikin uusi hevonen, joka ei ole niihin vielä turtunut kuten Voitto. Ei hevonen voi ymmärtää apujani, jos istuntani sanoo huomaamattani jotain ihan muuta. Siilissä menin hyvin Voiton tyylisellä hevosella ja sen takia siellä homma sujui tosi kivasti, mutta nyt Vuorelassa ja täällä ILOssa mulla on ollut alla hyvin erityyppiset ratsut, joten homma ei olekaan sujunut enää niin ruusuisesti. Mutta eiköhän se tästä hiljalleen, kun ratsastaa tarpeeksi erilaisilla hevosilla.

Opettajan esiintuomat ongelmat olivat ihan niitä samoja mihin jokainen opettaja on aikoinaan puuttunut ja puuttuu vieläkin, mutta sain ensimmäistä kertaa ikinä ihan oikeasti avaimet korjata istuntaani etenkin oikeaan kierrokseen. Voitonkin kanssa mun on ollut aina vaikea kääntyä oikealle, sillä en vain taivu kropastani sinne. Nyt opettaja käski mun pysäyttää hepan, nousta kevyeeseen istuntaan ja hän käänsi käsillään lantioni suoraan. Sitten istuin satulaan ja tajusin ensimmäistä kertaa ikinä miten mun siellä pitäisi istua. Asento tuntui aivan vinolle, mutta lantioni oli oikeasti nyt vasta suorassa. Sain vähän fiilistä siitä miltä musta pitäisi tuntua kun istun oikein ja tämän avulla oli sitten helpompi lähteä hakemaan myös itse sitä oikeaa asentoa hepan liikkuessakin.

Opetustyyli oli taas ihanan hevosystävällinen ja istuntapainoitteinen. Painotettiin paljon kevyttä tuntumaa suuhun ja vahvaa pohjetta. Sain tosiaan tosi hyviä vinkkejä oman istunnan parantamiseksi, ihan yhden tunnin aikana niitä ei tosin saa korjattua. Mun pitäisi kääntyä lantiosta paremmin, mutta myös joustaa siitä enemmän. Pitää nyt yrittää tehdä kehonhuoltoa enemmän sali- ja kestävyystreenin lisäksi. Nyt mun lantio tosiaan meinaa jäädä jäykäksi ja teen joustan vatsasta, jonka taas pitäisi olla napakka. Eli pitäisi kääntää koko homma ylösalaisin, joustaa lantiosta, ja olla napakampi keskivartalosta. Kun joku sanoi tämän ääneen noilla sanoilla tajusin heti mitä moni muukin opettaja on minulta pyytänyt, mutten ole vain tajunnut mitä nyt tarkalleen haetaan.

On ollut opettavaista käydä nyt eri opettajien silmien alla, sillä vaikka korjattavat asiat ovat yleensä samat, tulee ne opettajien suusta eri sanoin. Jonkun toisen sanoilla jokin asia voi olla helmpompi hahmottaa kun toisen. Meille jokaiselle sopii erilainen opetustyyli ja sen perusteella pitäisikin valita ratsastuskoulu ja valmentaja.

Korvanappi, josta opettajan puhe kuului koko tunnin ajan hyvin oli ihan mahtava keksintö! Korvanappi tosiaan desinfioidaan käyttökertojen välissä ja niitä oli tuolla tallilla jokaiselle tuntilaiselle eli ne ovat aina käytössä. Säästää opettajan ääntä ja tekee oppimisesta ihan erilaisen kokemuksen. Tuntui, että sain paljon enemmän ohjeita ja paljon enemmän reaaliajassa, kun opettajan ei tarvinut huutaa kentän toiseen päähän.  Miinuksena on toki se, että katsojat eivät kuule kunnolla opetusta. Kuvaajamme Henna kuitenkin sai oman korvanapin, joten tarvittaessa katsojallakin on mahdollisuus kuunnella.

Vierailusta jäi ihan todella hyvä fiilis ja jos jossain vaiheessa tulee ratsastuskouluun palaaminen ajankohtaiseksi, niin musta tuntuu, että tämä olisi talli mihin tällä hetkellä haluaisin mennä. Hyvä sijainti lähellä moottoritietä, uutta teknologiaa käytössä (erityisesti FilmMe näin bloggaajan näkökulmasta), maneesi ja muutenkin siistit tilat sekä melkein tärkeimpänä itselle tosi hyvin sopiva opetus.

Pinja on mennyt enemmän muillakin hevosilla kun Lillillä ja sen kyllä huomaa, siltä sujuu paljon paremmin kun multa näiden vieraiden ratsujen ratsastus. Voitte taas lukea lisää Pinjan omasta blogista!

Joka postaukseen tulee paljon teidän tallitoiveita ja meillä ei kaikkialla ole mahdollista käydä tai alkaa selvittämään haluavatko he meidät testaamaan, mutta jos haluat meidät juuri sun käymälle tallille niin vinkatkaapa te itse tallin omistajalle. Jokunen teistä oli jo näin tehnyt ja sain pari viestiä jo sähköpostiin!:) Tällä hetkellä ei ole nimittäin enempää tallivierailuja sovittu kalenteriin, sillä todella monet tallit eivät ole vastanneet ollenkaan sähköposteihini. Kummallista, sillä mun mielestä kieltäväkin vastaus on parempaa asiakaspalvelua mitä vastaamatta kokonaan jättäminen.

*Tunti saatu blogin kautta*