Ekaa kertaa Bellan selässä

Moikka! Tämä postaus on Bellan tulosta saakka ollut tosi toivottu ja kun Bellan omistajakin oli innoissaan ideasta niin minä sain ratsastaa keskiviikkona Bellalla ihan ekaa kertaa. Olin mennyt alle jo Lillin sekä Voiton, mutta niistä lisää sitten tulevassa videopostauksessa. Bellankin ratsastuksia näette sitten videolta myöhemmin, mutta nyt olisi vuorossa kuvia sekä tekstiä.

Olen vain ohi mennen nähnyt kun Bellalla ratsastetaan, mutta omistaja on kertonut, ettei kyseessä ole mikään ihan helpoin tapaus vauhdikkuutensa puolesta. Ja ihan paikkaansa puheet pitivät. En olekaan ihan jokuseen vuoteen noin reippaan hepan selkään istunut ja noin jalasta herkän selässä en ole varmaan koskaan käynyt. Tämä tietysti toi vähän haastetta alkuun, sillä olen mennyt viime aikoina meidän laiskan letkeillä ja ratsastuskoulujen vielä laiskan letkeämmillä hepoilla.  Jonka lisäksi oon saanut ratsastustunneilla ratsastuskouluissa usein palautetta siitä, että puristan reidellä ja polvella, joten nyt olikin keskittymisen paikka etten sillä tavoin hoputa Bellaa vielä kovempaan vauhtiin.

Vauhti oli kyllä aluksi oikeasti melko reipas. Ei tuntunut sille, että heppa lähtee alta, mutta sille, että se aikoo juosta tätä vauhtia tein mitä tein. Hiljalleen välillä käynnissä työskennellen alettiin kuitenkin löytää yhteinen sävel ja rauha hommaan. Bella kuulemma on uusien ratsastajien kanssa vähän tuollainen jännittäjä, joten sekin lisäsi varmaan tamman vauhtia. Yllättävän nopeasti löysin kuitenkin avaimia vauhdin hiljentämiseen. Piti keskittyä kovasti, ettei jalka purista yhtään mistään kohtaa. Bella nimittäin mun pienestä sisäpohkeestakin, jolla oli tarkoitus taivutta heppaa sisäpohkeen ympäri lisäsi jo vauhtia. Apuja ei tosiaan tarvinnut kuin ajatella. 

Rennon ja ei-puristavan jalan lisäksi huomasin suurimmaksi avuksi hengittelyn. Hengitin oikein syvään ja samalla hidastin kevennyksen tahtia. Helposti reippaan hevosen kanssa lähtee itse reippauteen mukaan keventämällä hepan tahtiin, mutta kun kevensinkin tosi rauhallisesti niin sillä oli selvä vaikutus myös Bellaan. Vaikka Bella olikin menossa ja pidätteet eivät menneet ihan Voiton ja Lillin tapaan läpi, niin varsinkin lopussa mulla oli kuitenkin sellainen tunne, että hevonen oli varsin kevyt ja herkkä suusta. Ei missään nimessä yhtään sellainen jäkittäjä kuten suokit joilla olen mennyt yleensä ovat olleet. Kunhan Bellan saa liikkumaan rauhassa siltä löytyy melko kivat liikkeet varsinkin näin kuvista katsottuna!

Bellalla ei olla vielä paljoa laukattu, joten vaikka olisin saanut laukata niin päätin sen jättää tällä kertaa välistä. Lopun onnistuneiden ravipätkien jälkeen sai siis riittää. On hirveän palkitsevaa kun alun ja lopun välillä on noin suuri ero. Toki olisi kiva aloittaa suoraan siitä rauhallisesti ravista ja rennosta fiiliksestä mihin lopussa päästiin, mutta samalla on kiva huomata, että itseltä löytyy ihan uudenkin hevosen selässä keinot miten yhteinen sävel löytyy. Toivotaan, että tulevilla kerroilla se yhteinen sävel löytyy sitten nopeammin!

Bella on kyllä osoittautunut oikein kivaksi hevoseksi meidän talliin ja mielipiteeni vain vahvistui ratsastuksen jälkeen. Vaikka vauhtia löytyi, niin tamma oli silti turvallisen oloinen ja ratsastettavissa. Bellahan on nyt siis sopeutunut kaikin puolin meille tosi hyvin ja meidän hevoset on ottaneet sen hyvin vastaan. Tiedä vaikka ne pääsisi ensi kesänä kolmestaan laitumelle!