Kauan odotettu Sannan valmennus

Moi! Heti alkuun niille, jotka eivät ole aikaisemmin tänään julkaistua postausta vielä nähneet. Käykääpä lukaisemassa se myös. Tiistaina oli sitten se kauan odotettu sekä pelätty Sannan valmennus. Taustana niille jotka eivät ole blogia pitkään lukeneet: Sanna oli ennen alueemme aluevalmentaja silloin kun aluevalmennuksissa kävimme ja häneltä olemme myös Voiton ostaneet. Valmennus meni hyvin, paremmin mitä uskalsin edes toivoa eikä tullut mitään järkyttävän suuria epäkohtia esille, minkä paljastumista olin vähän pelännyt..:D

Oltiin perillä hyvissä ajoin, kuten aina. Tällä kertaa liikenteessä niinkin pienellä kokoonpanolla kun minä, äiti ja Voitto. Pinja jäi Lillin kanssa kotiin ja voitteko uskoa, se suorastaan hullun läheisriippuvainen poni, joka tänäänkin hakkasi päätä seinään koko sen ajan kun olin Voiton kanssa maastossa seisoi ja söi nätisti tarhassa heinää ihan YKSIN! Me ei oikein kukaan vieläkään ymmärretä miten se on oikein mahdollista, seuraavana tänään kun ei kuitenkaan ollut moisesta nätisti yksin olemisesta tietoakaan. Voittokin matkusti tosi hyvin yksin ja käyttäytyi myös valmennuspaikalla hyvin, kerran sitä yksinkuljettaessamme se kuopi koko matkan mikä ei tietenkään ollut kovin mukavaa.Valmennuksen loputtua ja pakattuamme Voiton koppiin, se kuitenkin odotti Lillin tulevan sinne ja hirnuikin, että missä sä Lilli oot?! Ehkä se on vähän vajaa, kun ehti unohtaa että Lilli ei olekkaan mukana.

Valmennus oli vähän myöhässä Sannan koneen ollessa myöhässä. Ehdittiinkin hyvin jutella ja hölkkäillä Oprin kanssa maneesissa. Heitettiin välillä loimikin niskaan Voitolle ja mulle toppatakki päälle. Sannan tullessa laukkasin vielä muutaman kiekan, jonka jälkeen Sanna kyseli kaikkien kuulumiset. Naureskeltiinkin siinä äidin ja jonkun kanssa, että kaikki kertovat kuinka hyvin on mennyt mutta kohta sitten paljastuu että miten hyvin sitä oikeesti onkaan mennyt... Onneksi mun ei tarvinut katua alun sanoja, sillä meillä meni meidän tasoon nähden ihan hyvin.

Aloitettiin maneesikauden aloitukseen sopivalla tehtävällä. Maneesit on yleensä pienempiä kuin kentät, joten kaikki tila on käytettävä hyödyksi kunnolla varsinkin hypätessä. Toisen pitkän sivun kulmiin oli laitettua ihan nurkkaan kavaletit. Kavaletti piti hypätä voltilla, josta jatkaa pitkäsivua laukassa avoa sitten taas kavaletti, jonka ympärille voltti. Voltin jälkeen toinen sivu kevyessä istunnassa reipasta laukkaa. Toistettiin tehtävää molempiin suuntiin. Ainoa ongelma oli oikeastaan avo, ensimmäinen puolikas pitkästäsivusta meni humputellessa ja vasta lopussa sain ratsastettua hyvää avoa. Tätä tehtävää pitää tehdä joskus kotitreeneissäkin!

Seuraavaksi tultiin pienillä esteillä ja kavaleteillä linjoja, johon piti ottaa melko paljon askeleita eli ratsastaa hyvin taakse. Voitto toimii näissä yleensä aina hyvin, kuten nytkin. Meille se eteenratsastus on usein enemmän ongelma. Tässä vaiheessa tulikin ilmi mun kääntämis ongelma, käännän liikaa sisäohjasta vetämällä kun kääntämisen pitäisi tapahtua enemmän ulkoavuilla. Käännöksen jälkeen jään roikkumaan sisäohjaan, jolloin koko heppa on ihan vinksinvonksin. Tämä nyt erityisesti kotitreeneissä huomion alle. Käsistä ja ohjasotteesta ollaan kyllä kotonakin puhuttu, nyt vasta vain tajusin mikä oikeasti mättää. Olen yllättänyt kuinka hyvin sain ohjat pysymään käsissä, kertaakaan ei niistä tullut moitetta. Tämä kun ollut yleinen ongelma sekä koulu- että estevalmennuksissa.

Loput radat näkyvät alhaalla olevassa videossa. Video on vähän heiluvaa ja tarkennukset on miten on, mutta pääasia että näette edes jotain. Tultiin erilaisia ratoja, jossa oli mukana alun toinen tehtävä, tällä kertaa laukkoja otettiin kuitenkin se yksi enemmän, joka oli jo melko normaali. Alun tehtävien lisäksi radalla tultiin jumppasarjaa sekä linjaa, jonka väleihin tuli 3laukkaa. Paikat sattuivat yllättävän hyvin, jos ottaa huomioon viime aikojen hyppelyt. Hypyissä oli hieman vaikea pysyä, vielä kun uudet esteet (joita se hyppää tuolla tallilla kuitenkin pari kertaa vuodessa..) olivat sen verran spookyjä että Voiton piti ottaa varmaan päälle. Varsinkin tuossa videolla oikein rojahdan kaulalla laskeutuessa punaiselta muuriokserilta.. No istunnassahan nyt on aina hiomista ;) Yksi kielto tuli ja se näkyykin videolla. Otin kiinni melko paljon, jotta kavaletille tulisi hyvä askel. Jäin sitten himmaamaan sen jälkeen vaikka olisi pitänyt ratsastaa reippaasti eteen, jotta kolmen laukan päässä olevalle okserille olisi tullut hyvä paikka.

Sannakin sanoi, että Voitto on herkkä eikä se yleensä suostu hyppäämään huonommista paikoista, jolloin tulee helposti kielto. Tosin tuollainen pieni herkistely opettaa kuskia, että pitää siellä vähän muistaa ratsastaakkin. Tunnin jälkeen saatiin palautteeksi ja kotiläksyksi sisäohjasta vetämisen lopettaminen sekä esteelle ajamisen välttäminen eli ei niin pohjaan!  Voiton jalka ei mitenkään oireillut ja heppa oli muutenkin kuulemma hyvässä kunnossa. Viikonloppuna sitten kisoihin Suonenjoelle ja heti ensikuun alussa seuraava Sannan valmennus. Sitä ennen pitää kotona treenata sekä Rosan että Ellun kanssa ahkerasti.

Valmennuksen jälkeisenä päivänä usein hölköttelen kevyesti. Ravailen Voiton läpi ja laukkailen kevyessä istunnassa tai joskus maastoilen. Täällä on kuitenkin niin kamala keli, että kentällä tai pellolla ei voi ratsastaa. Hevoset otettiin aikaisemmin sisälle, kun ne vaan kökötti järkyttävän isojen tilsojen päällä päät maassa roikkuen inhottavassa vesisateessa. Voitosta nimittäin ainakin huomaa selvästi, milloin se ei ulkona viihdy. Usein se ilmaisee vielä asian surkeasti hirnumalla. Joten hevoset olivat tänään normaalia enemmän sisällä. Kävin sitten kävelemässä illemmalla ilman satulaa tiellä, joka olikin vesisateen takia melkein sula. Otin pari kevyttä laukkapätkää ja Voitto oli ihan innoissaan varsinkin kotiin päin mentäessä. Kun nostin laukan niin siitä kuului kunnon vingahdus. Voionkin kiva päästä pitkästä aikaa maastoon. Toivotaan, että löydetään lumien sadettua kunnolla maahan parempia maastoja mitä kesällä käytössä olevat. Voiton ridailun jälkeen kävin vielä köpsyttelemässä Lillin kanssa Pinjan ollessa Woodyllä kouluvalmennuksessa. Laitoin Lillille päitset päähän ja hyppäsin korokkeelta selkään. Tunnustan, en pääse ilman satulaa edes Lillin selkään.. Vähän pelotti maastossa ilman kunnon varusteita, mutta Lilli kuunteli niin hyvin pelkillä päitsilläkin mun ohjaus- ja pysäytysapuja. Onse hieno poni, ei ollut mitään syytä pelkoon!

linkki videoon