Takaisin satulaan

  Aina ei ihan poseeraukset onnistu - kummallakaan!

Moi! Tasan kuusi päivää sitten Voiton leikattu jalka piikitettiin ja eilen sain ratsastaa ekaa kertaa toimenpiteen jälkeen. Voitto on ollut sen aikaa pienemmässä tarhassa sekä tosi vähillä ruuilla ja silti se on pärissyt minkä ehtii. Pärisee -sanasta tulee ekana mieleen es-pärinät, mutta Voiton käytöstä kuvaa niin hyvin pärinä näin minisaikulla. Pinjan kanssa nimettiinkin Voitto pärinäpojaksi, oikein kuvaava nimi tähän mielentilaan. Voitto ei juurikaan ollut ratsastaessa villi kuten ei ikinä aikaisemminkaan lomien/saikkujen jälkeen, reipas kyllä, muttei villi. Sen sijaan se riehuu tarhassa, puree, kuopii ja on muutenkin olemukseltaan levoton.

Heti koulun jälkeen lähdettiin Pinjan kanssa talliin, otettiin muutamia kuvia joista ei nyt tullut mitään superkivoja. Pari hyvää saatiin, jonka pohjalta lähdin sitten väsäämän uutta, tämän hetkistä, banneria. Voitolla ei ollut oikein mikäänm poseerausfiilis ja se pyörikin melko paljon eikä malttanut seistä paikoillaan. Oltiin laitettu Pinjan kanssa Voitto yhdessä kuvauskuntoon sisällä, joten heitettiin kuvailujen jälkeen vain satula selkään pihalla.

Satuloidessakin Voiton ylimääräinen energia oikein pääsi esille, se puri ja irvisteli minkä kerkesi. Mun saappaat on muuten sen verran kaposet mulle nykyään tai oikeastaan olleet jo reilun vuoden, että nyt vihdoin vaatekerrosten lisääntyessä ja jalan paksuuden siinä samalla kasvaessa lämpökerrosten takia, vei äiti saappaat suutarille levennykseen. Voiton satulavyökin pitäisi viedä lyhennykseen, kun pojasta on tullut kesän jälkeen niin sutjakka. Sanna Backlundin valmennus muuten varmistui ja se on 22.10, joten sitä ennen olisi kiva klipata Voitto. Voitto kun on yleensä ollut valmennuksen ainot karvapallo...

 En yhtään muista miten olen aloittanut liikuttamisen viime piikityksen jälkeen. Toisaalta tilanne on hyvin erilainen, koska Voitto ei oireillut tällä kertaa ennen piikitystä lukuun ottamatta niitä kieltoja, jotka ehkä johtuivat kivusta. Eilen köpsyttelinkin ihan kevyesti, mutta kun 4päivän päästä saisi jo kuitenkin hypätä ja takana ei ole kuin 5päivän vapaa niin ei mitään turhia hyssyttelyjä tähän alkuun. Tavoitteena olisi, että silloin kun saa alkaa hyppäämään eli 4päivän päästä ratsastelen ihan normaalisti sileellä. En kuitenkaan kuvittelekkaan, että 4päivän päästä hypättäisiin vielä. Pian ensiviikonlopun jälkeen pitäisi kumminkin hyppiä, koska kahden viikon päästä on jo kilpailut Kimmon tallilla 13.10.

Sitten takaisin eilisen ratsastukseen. Voitto ei ollut villi kuten jo ylempänä kerroin, mutta se oli reipas eikä malttanut keskittyä asiaan. Yleensä heti ohjat käteen otettuani se kääntä korvat sivulle ja keskittyy 99% siihen mitä siltä pyydetään. Nyt ei ollut puhettakaan siitä, vaan heppa paineli korvat tötteröllä ympäristöä tarkkaillen. Taivuttelin käynnissä n.15minuuttia ja Voitto olikin yllättävän taipuisa, hetkeksi pitkät ohjat ja sitten ravia. Menin todella pitkällä ohjalla ravit, sillä Voitto painui itse todella kivasti pyöreäksi selästä ja "eteenalas". Ravissa se köpötteli nätimmin, eikä kiinnittänyt huomiota ympäristöön. Ravailin moleempiin suuntiin vain kaksi kierrosta, joka näin ekalle kerralle 5päivään oli mielestäni oikein sopivasti. Tänään sitten varmaan jo laukkailenkin vähän. Ravien jälkeen lähdin Sinin kanssa kävelemään tien kautta meille kotiin. Voitto ei millään olisi malttanut kävellä meidän pihatietä, kun tiesi saavansa ovella sokeria. Ollaan opetettu meidän hepoille, että kun tullaan käymään kotiovella saa sieltä aina sokeria. Hepat ovat oppineet siis, että karatessaankin kannattaa juosta ovelle hakemaan sokeria. Hyvin on muuten toimnut ja oikeastaan aina ne on kotiovelle juosseet laitumelta, eivätkä tallille tai ympäri kyliä.