Voihan vetopaniikki

Moi! Olen jo monena päivänä halunnut kirjoittaa teille kuulumisia ihan normitreeneistä kotona. Kuvia ei kuitenkaan ole ollut, joten se on aina jäänyt väliin. Eilen koitin kuvata monta tuntia bannerin teko ohjetta Gimpillä, mutta sekään ei onnistunut. Tänään kuitenkin ryhdistäydyin, sain kuvattua bannerin teko videon ja sain kirjoitettua tämän postauksen. Videosta ei tullut sellainen kun piti, sönkötin ja käskin painella vääriä nappeja. Sitten tähän postaukseen. Yksi syys miksi sain juuri tänään kirjoitettua näitä kuulumisia on tapahtumarikas tallipäivä. Harvoin tapahtuu mitään ihmeellistä, mutta tänään kyllä sattui ja tapahtui parin seuraavan viikonkin edestä.. 

 

Purettiin Pinjan kanssa viimeinen laidun. Nyt saa pakkaset tulla kun molemmat laitumet on purettu. Homma sujui ekan laitumen kohdalla helposti Sinin ollessa apuna. Kuva onkin siltä kerralta. Minä ittotin liinat tikuista ja revin tikut irti, samalla Pinja ja Sini kerivät lankaa rullille mönkkäristä käsin. Aiempina vuosina laitumen purkamisessa on kulunut paljon suurempi aika, nyt ollaan kuitenkin tajuttu taktiikka jolla siihen ei kulu kuin max. 30min.

Oman tehtävän, eli tikkujen irtioton jälkeen lähdin siivoamaan karsinaa. Kun karsina oli siivottu, vein suojat ja harjat ulos. Ulkona oli kiva ilma, joten ajattelin varustaa Voiton siinä pihalla. Tein tapani mukaan "virkkaussolmun", eli sellaisen joka purkautuu sitä vetäessä. Virkkasin solmua kuitenkin melko paljon, ettei Voitto vahingossa vetäisisi sitä auki. Olin avannut maha- sekä rintaremmit, enää kaulakappale oli kiinni. Pinja kolisteli jotain tallissa, ihan normaaleja ääniä mitä meiltä aina kuuluu tallitöitä tehdessä. Voitto oli sitten erityisen herkkänä ja pelästyi sitä, lähti peruttaamaan suhteellisen rauhassa. Sitten kun naru oli kireällä ja päitset kiristivät niskasta, Voitolla kilahti. Sillä on pieni taipumus saada vetopaniikki tuollaisessa tilanteessa ja nyt sen ollessa vain yhdest narusta kiinni se saikin sen. Hetken riuhdottuaan naru katkesi ja Voitto ryntäsi karkuun. Pinjakin tuli paikalle kauraämpärin kanssa kun Voitto mennä paineli ympäri pihaa. Olen aikaisemminkin kertonut, että kun se joutuu vapaaksi se menee paniikkiin. Kauraämpäriä heiluttamalla, viheltämällä tai muuten vain rauhallisesti kutsumalla ei ollut mitään vaikutusta Voittoon. Siihen ei vaan saanut kontaktia. 

Onneksi kengitys oli ollut juuri edellisenä päivänä ja hepat saivat hokit jalkaansa, muuten olisi voinut olla vieläkin liukkaampaa. Lopulta hetken juoksenneltuaan, ilman pienintäkään aikomusta rauhottua Voitto juoksi sillä tavalla, että pääsin sen eteen. Levittelin siinä sitten käsiä ja hiljentelin sen vauhtia, Voitto jarruttikin hyvissä ajoin ja luisui pyllylleen. Silloin se mietti hetken paikoillaan ja Pinja ehti napata narun palasesta, joka sen päitisissä vielä roikkui kiinni ja tarjota kauraa. Jännityksestä tärisevä hevonen talutettiin sitten talliin, jossa laitoin sen normaalisti valmiiksi. Unohtui kirjoittaa, että loimikin lähti puolessa välissä karkureissua päältä, olihan se vain kaulasoljilla enää kiinni. Onneksi taidettiin selvitä säikähdyksellä. Voitto vaikutti kaikinpuolin normaalille hoitaessa ja ratsastaessa. Nyt ei pidä sitoa sitä enää yhdestä narusta kiinni, varsinkaan ulos.

Kivat jarrutusjäljet pihanurmikossa.

Tarkoituksena oli lähteä maastoon yksin ja ilman satulaa, suunitelmat muuttuivat tuon hepulin jälkeen ja tyydyttiin pelkkään ilman satulaa menoon kentällä. Laitoin kentän portinkin kiinni, ihan vain varmuuden vuoksi. Ihan hyvä turvatoimi, koska Voitto oli melko säpsynä koko alkukäyntien ajan. Kun otin ohjat käteen, keskittyi se kuitenkin olennaiseen. Tein lähinnä siirtymisiä, ne kun onnistuvat niin hyvin ilman satulaa istunnan avulla. Voiton omatoimisen alkulämmittelyn jälkeen menin melko kevyesti, enkä laukkaillut ollenkaan. Kävelin pität loppukäynnit, jotta lihakset eivät jähmettyisi. Hepat jäivät ratsastuksen jälkeen vielä ulos pariksi tunniksi syömään, siivosin tarhan ja kävin räpsimässä nämä postauksen kuvat.

Eteisessä odottikin tälläinen yllätys laatikossa. Sen ilmekkin oli niin syyllisen näköinen, harmi kun en ehtinyt saada sitä kuvaan:D