Mitä me ollaan puuhailtu viime päivinä?

Moi! Pitkään aikaan ei ole tullut tälläistä tavallista "kotipostausta" kuvina, voisihan tätä melkein kuvapostaukseksikin kutsua. Viime sunnuntaina loman päätteeksi innostuttiin Pinjan kanssa vihdoin kuvailemaan ihan kotosallakin. Sää oli välillä melko kirkas, joten kuvausolosuhteet olivat molempien heppojen kohdalla haastavat. Lilli sekottui lumeen ja Voitosta otetuissa kuvissa taustalla oleva lumi oli ihan puhkipalanutta. Ei nyt valiteta, sillä auringon paisteessa oli ihana heppailla!

"En haluis kyllä nyt millää lähtee. Eiks voitais vaa jäädä tänne?"

"Hihih kutittaa!"

Kenttä oli vielä tuolloin kokonaan jäässä, mutta nyt kenttä on jo melkein kokonaan sula! Vielä muutama päivä tätä menoa ja se on täysin kunnossa, sitten voidaan hypätäkkin kotona. Tuntuu kyllä vähän hullulle hypätä maaliskuussa hiekkapohjalla ulkona. Jonkinlaista takatalvea on uutisoitu, mutta mä ainakin toivon ettei se toteudu. Olisi ihan mahtava päästä kotonakin treenaamaan kunnollisella pohjalla. Voitolla on nivelten piikitys perjantaina, joten sen jälkeen saikkuillaan viikko. Saikun jälkeen olisi tietty parasta päästä hyvälle pohjalle, joten kaikki nyt peukut pystyssä et kenttä on sulanut, kuiva ja muutenkin hyvä vielä silloinkin. Kun Voitto ei (luojan kiitos!) oireile mitenkään, ei saikku ole piikityksen jälkeen pitkä. Hypätä saa muistaakseni reilun viikon päästä.

Huonon pohjan takia Voitto on ollut melko kevyellä. Vaikka liikutus onkin ollut fyysisesti kevyttä, olen koittanut ratsastaa tosi napakasti ja huollellisesti kaikki jutut mitä olen tehnyt. Paljon onkin tullut jumpattua mm. väistöillä ja avoilla. Olen ratsastanut tiistain maneesireissua lukuun ottamatta ilman satulaa, koska kaikki avut istunnasta menee helpommin läpi kun satula ei ole välissä.

Lilli tiputtaa jo ihan täydellä teholla karvaa. Ihanaa kun Voitto on nyt klipattu, eikä sitä karvaa tosiaankaan lähde. Ei ole kaikki loimet ja huovat ihan karvakerroksen kuorruttamia, vaikkakin tuosta selkään jätetystä kaistaleesta kyllä parina viime päivänä on karvaa irronnut ainakin ridahousujen karvaisuudesta päätellen..

Uusi turvaliivi on niin iso, että se menee mun takin päälle, vaikka säädöt ovat pienimmillään. Kauhulla odotan montako ihmistä tuonne sisälle mahtuu, kun alkaa t-paita kelit. Mun pitää vaan alkaa lihotuskuurille, jotta livii ois tarpeeks tiukka kesälläkin ;) Ärsyttää, kun se vanha liivi olisi ollut muuten juuri sopivan kokoinen, mutta olen sitten (vaikkei siltä näytä ainakaan mun mielestä) leveä harteinen.

Joku varmaan ihmettelee, miksi mulla on turvaliivi päällä näissäkin kuvissa. Me käytetään Pinjan kanssa kuitenkin turvaliiviä aina maastossa, ilman satulaa mentäessä ja hypätessä eli siis melko usein. Ollaan ekasta ratsastustunnista asti käytetty turvaliivejä, joten sen pois jättäminen olisi melkein kun menisi ilman kypärää. Tosin joskus tekisi mieli heivata metsään koko turvaliivi, varsinkin esteillä, jossa se on ehkä eniten istunnan haitaksi jäykkyyden vuoksi. Mä kuitenkin lähes aina esteillä tippuessani tulen selkä edellä puomien tai tolpan päälle, jolloin voisi tulla liiviä ikävä. Kuinka moni teistä on tottunut käyttämään turvaliiviä?

Kuten jo mainitsin, kenttä oli näitä kuvia ottaessa sen verran huonossa kunnossa, että laukkailin ja ravailin vähän pellollakin. Tällä hetkellä pellot ovat ihan liian märät ratsastukseen, mutta vielä viikonloppuna oli hyvä päästellä hepan ylimääräisiä höyryjä pois pienillä laukkaspurteilla.

Tiistaina mulla loppui koulu jo 12.45, joten ehdittiin käydä hyvin maneesilla ridaamassa. Sini ratsasti Lillillä ja minä sitten tietty Voiton. Pinja oli vielä koulussa, joten äidin vastuulle jäi valokuvaaminen. Äiti kuitenkin auttoi kouluaitojen laitossa, joten kuvia sain vasta viimeisistä eteen-alas raveista sekä loppukäynneistä.

Ratsastin Voiton maneesilla aluksi volteilla ja ympyröillä kivaksi sekä laukassa että ravissa, jonka jälkeen pyysin äitiä virittämään maneesiin pari kavalettia. Kavaletit olivat keskihalkaisijalla 17m välimatkalla toisistaan, en kuitenkaan tullut niitä perinteisesti suoralla linjalla vaan vinottain kuten viimeisessä Sannan valmennuksessa (kts. vastaavat hypyt tästä). Hypyt onnistuivat hyvin, vaikka Korholan kavaletit ovat yli puolet kapeampia kun normaali esteet, joten niihin osuminen varsinkin vinossa ei ole ihan helppoa. Näihin pikku hyppyihin oli kuitenkin hyvä lopettaa ja jatkaa sitten piikityksen jälkeen:)

Tänään laskettuani ensin pari tuntia (yhtä ainotta) matikan tehtävää lähdettiin maastoon. Sini meni Lillillä, koska Pinja lähti Vuokattiin viikonlopuksi. Käytiin vähän vain kävelemässä ja ravailemassa tien päässä, jossa olikin oikein hyvä mennä, sillä tiet olivat ihanan pehmeitä ja joustavia.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

PS. Indiedays Blog Awards 2014 haku on käynnissä. Kategorioita ovat:

Blogiteko Vuoden tärkein blogissa tapahtunut keskustelun avaus tai kannanotto.Juttu, josta syntyi ilmiö.

Blogiuudistaja Vuoden tärkein blogiuudistaja. Blogi, joka erottuu massasta. Edelläkävijä, joka on luonut uutta.

Fotogeneettisin Bloggaaja, jonka kuvat pysäyttävät. Blogi, jonka valokuvista välittyy persoonallisuus ja tunne.

Säteilevin Blogiskenen säteilevin blogi. Blogi, jonka olemuksesta välittyy hyvinvointi ja kauneus.

Viihdyttävin Blogi, jonka avaat kun haluat rentoutua. Bloggaaja, joka saa sinut kertatoisensa jälkeen hymyilemään.

Itse kävin juuri pistämässä omat suosikkini joka kategoriaan, joten käykäähän tekin tekemässä sama täällä. Tämähän ei ole vielä mikään äänestys, vaan nyt vaan ehdotellaan eri palkintojen saajia :)