Ensimmäinen ei-sijoittunut

Moi! Ensimmäiset kaksipäiväiset kisat ovat nyt takana ja pakko sanoa, että mulle sopii ehdottomasti kaksipäiväiset kilpailut paremmin. Menin lauantaina 90cm, josta olen täällä jo kertonutkin. Siitä tuloksena oli hylky, vaikka fiilis olikin hyvä kaikissa muissa lähestymisissä kun näissä kielloissa. Sain teiltä paljon tsemppiä, muutaman hyvän vinkin seuraavalle päivälle ja hieman näyttämisen halua ilkeistä kommenteista. Ehdin miettiä omaa ratsastustani, virheitäni ja monia muita asioita yön yli kotona. Seuraavana päivänä olinkin ihan uudenlaisella fiiliksellä lähdössä kisoihin.

Radan kävelyssä koitin todella kovasti olla poimimatta mitään ongelmakohtia. Radassa oli muutama vähän haastavampi kohta, mutta en tehnyt niistä mielessäni mitään ylitsepääsemättömän vaikeita. Tällä kertaa mukana oli vain yksi erikoiseste, joka oli radan viimeinen. Siitä olisi voinut kehittää ongelman, mutta nyt mä koitin vaan hokea mielessäni, että Voitto ei oo koskaan pelännyt tuollaisia portteja ja tuohan on ihan hirmu pieni okseriksi jnejne. Arvostelu oli muuten A.2.0 eli nopein ja vähiten virheitä tehnyt voittaa. Lähdin hakemaan valmentajan ohjeiden mukaan vain nollarataa, enkä miettinytkään aikaratsastusta.

Äiti oli kävelyttänyt Voittoa rataan tustumisen ajan, joten pääsin heti hölkkäilemään. Luokka ei ollut vielä alkanut ja mun lähtönumero oli 15. Ravailin n. 10 minuuttia todella rennosti yhtään Voittoa paineistamatta. Pinja sanoikin, että näyttää vähän laiskalle, mutta annoin sen silti hölköttää. Pyrin verkkaamaan samalla tavalla kun edellisenä päivänä, joten tiesin hevosen tästä vielä piristyvän. A

Annoin Voiton hetkeksi äitille kävelytykseen ja kävin katsomassa pari ensimmäistä hevosratsukkoa, jotta näkisin vähän minkä verran laukkoja ratsukot ottavat kakkosen ja sarjan välisellä linjalla. Mun mittauksien mukaan se oli abut 22m, mutta linja oli vähän kaareva ja mun mittaukset ei ehkä ihan paikkaansa pitäviä, joten halusin varmistua otanko viisi vai kuusi laukkaa. Iso laukkaiset tulivat helposti viidellä, jotkut ottivat kiinni ja tulivat kuudella ja pieni laukkaisille kuusi oli melko normaali. Päätin tulla välin kuudella. Linja oli kuitenkin radan alussa, ja toisena osana oli sarja, jolle en haluaisi tulla kovin villisti sisään. 

 Katsottuani pari ratsukkoa pääsin varsinaiselle verkkakentälle. Aloin heti laukkaamaan. Huolehdin, että Voitto liikkuu eteen pohkeesta vasten ohjaa ja tulee istunnasta ja pidätteistä takaisin. Hyvin homma toimi, joten otin hyppyjä ristikolle. Kaikki paikat ristikolle tulivat melko pohjaan, tosin ristikolla se ei mitään haittaakaan. Hetken käveltyäni hyppäsin pystyä ja sen jälkeen okseria. Voitto hyppäsi varsinkin kaksi vikaa hyppyä okserille todella hyvin! Oli siis huippufiilis lähteä radalle.

Tänään päätin ehdottomasti huolehtia, että Voitto laukkaa oikeasti hyvin, niin että se pääsee tarpeen tullen läheltäkin hyppäämään. Eilen laukka oli melko hyvää, mutta välillä venähti hiukan pitkäksi, kun unohdin ottaa esteiden välillä kontrollin samalla kuitenkin huolehtien pohkeella, että laukka pyörii. 

linkki videoon

Vuoroani odotellessa kuulin, että oli tullut vasta pari nollarataa ja minä olin kuitenkin luokan puolessa välissä. Rata alkoi tosi hyvin ja ykköselle tuli hyvä lähestyminen. Seuraavana oli linja, johon sain otettua hyvin kuusi laukkaa, aivan kuten suunittelin. Linjan jälkeen mietin, että tässä radassa ei ole enää yhtään mitään vaikeaa, joten nyt tehdään se nolla. Linjan jälkeen nelonen hyvin, sen jälkeen vitoselle samantyyppinen lähestyminen kun edellispäivän esteelle, jolle kiellettiin. Vaikka esteessä ei nyt ollut mitään ihmeellistä, varmistelin vähän normaalia enemmän pohkeella, varsinkin kun ajauduttiin vähän pohjaan.

Vitoselta kaareva pystylle, jonne olin päättänyt ottaa kokonaan uuden lähestymisen. En tiedä montako metriä väli siis oli. Tähänkin ajauduttiin hiukan pohjaan. Sitten kaarre pystylle, josta erikoinen tie okserille. Sain tehtyä tien juuri kuten halusin, eli ehdin suoristaa hyvin ennen okseria, eikä valuttu liian ulos. Toiseksi viimeiselle okserille ratsastain hiukan eteen ja Voitto lähti hyvin hyppyyn kauempaakin. Nyt muistin varmistaa kunnolla pohkeella, että mun ratkaisut menee varmasti perille asti. Sen jälkeen viimeiselle, jolle varmistelin vähän liiankin kanssa. Varmistelu tsemppasi varmaan enemmän mua, kun hevosta, mutta yli mentiin! Tuloksena puhdas rata.

Menin radan jälkeen kolmannelle sijalle, mutta tiputtiin siitä sitten luokan loppuun mennessä ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi. Sijoitusta ei lähdetty hakemaan, enkä aikaa ratsastanut, joten mikään pettymys ei ollut, vaikkei ruusuketta ollutkaan kotiin viemisinä. Olen kuitenkin äärettömän tyytyväinen hevoseen molempina päivinä, omaan ratsastukseen varsinkin nyt viimeisenä päivänä ja hyvään nollarataan, johon harvinaisen vähän tällä kertaa pystyi. Nyt on hyvä jatkaa treenaamista, jotain on tehty oikein ja ollaan löydetty mulle täydellisesti sopiva valmentaja. Toivottavasti suunta on vain ylöspäin!