Saako olla tyytyväinen, vaikka tulos olikin hylätty?

Moi! Ensimmäinen kisapäivä on takana. Kuvattiin teidän toivoma videopostaus päivästä, julkaisen sen kunhan saan valmiiksi. Viimeksi taidettiin käydä kisoissa joskus alkuvuodesta hyppäämässä yksi luokka, joten tosiaan melko pitkä kisatauko takana. Ollaan koitettu treenata kotona valmentajan silmän alla ensin isompia virheitä pois. Turha lähteä kisoihin harjoittelemaan. Nyt viime aikoina on kuitenkin alkanut sujua treeneissä ihan hyvin ja ollaan saavutettu ihan uudenlainen varmuus, vaikka epäonnistumisia tulee tietysti vieläkin. 

Ensimmäisiksi kisoiksi tauon jälkeen sattuikin hyvin meidän oman seuran aluekansalliset, joissa tänään menin 90cm ja huomenna jatkuu saman korkeuden parissa. Mukava, että pääsee hyppäämään kaksi rataa juuri sillä meille sopivalla korkeudella. 80cm on melko pieni, eikä sitä kisoissa ollutkaan ja 100cm on jo hiukan iso tässä tilanteessa meille kisoihin.

Kuten otsikosta voi päätellä tuloksena oli hylkäys, mutta siltä ei kyllä yhtään tunnu! Fiilis on edelleen hyvä ja huomista starttia odotan innolla, toivottavasti silloin päästään maaliin. Rata oli tutustumisessa melko simppeli. Esteet olivat yhtä lukuunottamatta aikalailla 90cm korkuisia, se yksi oli sitten ihan mini. En tiedä miksi keskellä rataa oli niin pieni este, yleensähän ensimmäinen este tai vaikka sarjan a-osa on matalampi kun muut, mutta ei tietenkään meidän menoa haitannut.

 Rata oli muuten tosi simppeli ja kiva, mutta poimin sieltä sitten kolme kohtaa, jotka koin vähän vaikeammiksi; suhteutettu linja, radan ainoa kunnollinen erikoiseste ja radan viimeinen okseri. Katsoin muutaman radan ja päädyin tulemaan suhteutetun seitsemällä laukalla, se ongelmakohta oli mielessäni ratkennut, mutta edelleen jännitin vähän erikoisestettä ja vikaa okseria. Tiedän, että Voitto pelkää helposti juuri tuon tyyppisiä erikoisesteitä. Nyt kun alan miettimään miksi jännitin okseria en keksi mitään järkevää syytä. Se oli aivan tavallinen okseri, jossa oli valkea lankku. Tie toiseksi viimeiseltä viimeiselle oli kaareva, mutta ei sekään mikään ongelmallinen. Tyhmä minä, tyhmät aivot.

Rata oli hyvin mielessä, joten pystyin keskittymään verkkaan ihan täysillä. Menin tänään vain yhden luokan, joten verkkasin vähän normaalia kisaverkkaa pidemmin ja huolellisemmin. Voitto oli ravissa laiskan letkeä, mutta kun päästiin verkkakentälle, jossa oli esteitä tuli poikaan vähän vauhtia. Sain laukan omasta mielestäni pyörimään tosi hyvin ja verkkahypyt menivätkin sitten nappiin.Voitto hyppäsi hyvin kaukaa ja läheltä, tuli istunnasta ja pidätteistä takaisin ja liikkui pohkeesta eteen.

 linkki videoon

Radalla ennen ensimmäistä estettä huolehdin, että laukka pyörii. Voitto olikin heti lähtömerkin saatuaan täpinöissään. Oli kiva ratsastaa hevosta, joka oli menossa. Rata alkoi hyvin, kakkoselle hyvin, sarjalle ehkä hiukan pohjaan, mutta pienellä maiskutuksella b-osalle ihan hyvään paikkaan. Seuraavana vuorossa oli suhteutettu. Ensimmäisenä oli valkea okseri, jossa oli pari lankkua. Voitto ehkä hiukan katsoi auringossa kimmaltelevaa valkeaa estettä, mutta yli mentiin silti varmasti. Tasapainotin vähän linjan välissä, ehkä jopa hieman liikaa, koska joudun ratsastamaan jälkimmäiselle okserille hiukan sitten taas eteen. Sen jälkeen ajatukset seuraavaan esteeseen, joka tulikin melko nopeasti, kun aikaisemmat lähestymiset olivat niin pitkiä.

Tämän jälkeen lähestyttiin sitä radan ainotta kunnollista erikoisestettä. Valuin kaarteessa ehkä hiukan liikaa ulos linjalta tulevalle esteelle, Voitto vaihtoi laukan ja tunsin että se tuijotti. Tässä kohtaa mietin jälkiviisaana miksen varmistanut? Se olisi päässyt varmasti yli, jos kannukset olisivat olleet kyljissä. Kielto siitä siis sitten tuli ja heti uusi lähestyminen, nyt onnistuneesti yli. Voitto hyppäsi esteen toisella kertaa rohkeasti, vaikka paikka ei ollutkaan täydellinen. Seuraavana oli samanlainen valkea okseri, kun suhteutetun ensimmäinen. Siitäkin selvittiin hyvin ja kiellon jälkeen olin vähän enemmän skarppina, ettei vaan tulisi uutta kieltoa. Enään oli jäljellä kaareva, jonne päästiin hyvin sisään. Sain tehtyä kaarteesta juuri sellaisen kun halusin ja sitten töks. 

Kielto radan viimeiselle esteelle, jota olin jostain kumman syystä panikoinut jo radan kävelyssä. En tehnyt mitään, matkustin vain kohti estettä. En ymmärrä mikä mua vaivaa, ensin tein esteestä mielessäni vaikean ja sitten en edes reagoinut mitenkään koko esteellä. Olisiko ehkä pitänyt vaikka ratsastaa? Meidät siis hylättiin, mutta menin vielä viimeisen esteen uudelleen.

Voitto sai radan jälkeen taputuksia ja sokeria. Fiilis oli oikeasti hyvä, vaikka tuloksissa meidän suoritus ei kovin hyvältä näyttänyt. Olin tyytyväinen kaikkiin muihin lähestymisiin ja kohtiin, paitsi tietysti näihin kieltoihin.  En nyt tiedä oonko vähän ylipositiivinen, koska olen näin tyytyväinen, vaikka meidät hylättiin..:D 

Huomenna pitää sitten tsemapat ja keksiä joku ratkaisu ennen rataa, jos tuollaisia ongelmakohtia alan aivoissani kehittelemään ja ainakin miettiä, että mikäs tässä nyt se ongelma on? Jos joku erikoiseste jännittää mua, niin mun pitää etukäteen suunitella ratsastavani siihen muita esteitä topakammin. Olen Voiton tuntenut sen verran kauan, että tiedän suunnilleen minkätyyppisiä esteitä se kyttää. Nytkin arvaukseni osui oikeaan. Ja viimeisen esteen jännitykselle pitää kehittää jotain, monesti olen mokannut sen vikan ajattelemalla, että nyt tää on ohi jes! Tällä kertaa mun päässä ei kuitenkaan ainakaan omien muistikuvien mukaan ollut mitään tuollaisia ajatuksia.