Keskimäen Iita

Joku kyseli postausta Iita-ponista mikä meillä oli Lillin seurana ennen Voittoa. Tässäpä tämä nyt, lojunut jo ties kuina kauan valmiina luonnokset kansiossa, mutta nyt vihdoin sain julkastua.

Iita on siis "naapuritalliltamme" Keskimäeltä. Ei se nyt ihan naapurissa ole, sillä matkaa sinne on n.6km. Iitan omistaa Tuomas Jauhiainen, jonka tallilla Lilli asui aikaisemmin ja joka meitä valmensi. Ollaan tunnettu tämä poni ihan sen syntymästä asti, samoin Iitan äiti oli meille tuttu poni jo ennen Iitan syntymää. On ollut tosi jännitäävää seurata kolmessa sukupolvessa näiden ponien elämää, välillä vähän tiiviimmin ja nyt tosi satunnaisesti.

Tuomas hälytti meidät heti katsomaan Iitaa, olisikohan poni ollut muutamien tuntien ikäinen. Joko me ei otettu tai sitten en löytänyt yhtään kuvaa ensimmäisestä kohtaamisestamme. Tässä vaiheessa meillä ei vielä ollut Lilliä, emmekä taineet käydä liikuttulemassa ja hoitamassa edes Liljaa.  Iitaa me kutsuttiin koko perhe tässä vaiheessa vielä Iituksi, en tiedä miksi:D

Tässä vasemmalla Iitan veli Iivari, oikealla Iita ja taustalla molempien ponien äiti Ilona .

Iita oli kyllä semmonen riiviö. Nuori poni ja tosi villi perusluonteeltaankin, eikä mitään käytöstapoja tai kuria. Emme Pinjan kanssa aluksi edes uskaltaneet käsitellä sitä. Äiti taluttelikin yleensää Iitaa, minä tai Pinja sen äitiä Ilonaa ja jompikumpi ratsasti liikutusheppa Liljalla. Myöhemmin kun saatiin vähän kokemusta ja opittiin ponin tavoille nin alettiin käsittelemään sitä mekin. Taluteltiin narussa ympäri kenttää ja peltoja, harjailtiin ja mentiin pikku puomien yli. Vuosi oli tällöin kai 2009 eli poni oli pari vuotias.

Voi että voi poni olla söpö. Ulkokuori kyllä pettää, tässäkin tapauksessa. Lillin asuessa Keskimäellä jatkettiin ponien hoitoa. Ostettiin Iitalle muutamia tavaroita kuten Hööksistä maailman söpöimmöt ja pienimmät suitset! Shettis ja muutkin poni kamat on niiiin söpöjä, voisin ostaa ponin vain sen takia, että saan ostella sille kaikkia söpöjä varusteita.

Tuomaksen talli muuttui kumminkin ratsastuskouluksi, jolloin yksityisten piti lähteä sieltä pois. Tällöin Lilli muutti meille pihaan ja jottei se olisi joutunut olemaan yksin Tuomas antoi meille Iitan "ylläpitoon" Lillin seuralaiseksi. Silloin käsiteltiin ponia lähes päivittäin. Iitalla oli varmaan joku uhmaikä, se puri ja potki jossei ollut varuillaan. Tietysti meidän kokemattomuus ja pieni arkuus paistoi koko ajan läpi, ja ponihan sen huomasi jos kuka. Olisi hauska nähdä miten se nyt reagoisi meidän kanssa kun kokemusta kumminkin kertynyt lisää.

Lillillä oli viha-rakkaus suhde poniin, kuten minullakin. Niin inhottavan ihana jästipää. Iita oli muuten meillä ollessaan ensimmäisen kerran emästään erossa, joten jännä paikka se oli sillekkin.

Nämä kuvat taitaa olla vuodelta 2010 eli poni oli kolmivuotias. En tiedä oli ehkä hieman aikasta käydä selässä, mutta tehty mikä tehty. Käveltiin maksimissaan ihan lyhyitä matkoja joku selässä tai sitten vain istuttiin. Poni oli välillä vähän villinä, ei me sieltä onneksi kertaakaan alas tultu.

Sitten Tuomakselta tuli käsky viedä poni astuttevaksi Libertyllä. Onneksi se sai sen jälkeen tulla takaisin Voiton tuloon saakka, koska Lilli oli todella onneton vajaan viikon yksin ollessaan. En ymmärrä miten jotkut hevoset voivat elää ilman laumatoveria jopa vuosia, kuka voi edes pitää hevosta niin?

 Iita ja sen sulhanen. Tämä kuva ei tosiaankaan ole Libertylle edukseen, parempia kuvia täällä.

Voiton, Lillin ja Iitan ensimmäinen kohtaaminen ulkotiloissa. Iita taisi olla Voiton kanssa meillä n. viikon, kunnes lähti takaisin Tuomakselle ja sillä tiellä se vieläkin on. Voitto tykästyi heti Iitaan, sillä on kuulemma ollut ennen seuralaisena shettis, joten johtui varmaan siitä.

Tuomas hälytti meitdät heti katsomaan, kun Iitan varsa syntyi. Aatu me nähtiin ihan sen ensimmäisinä elintunteina, aikaisemmin kuin Iita.

Katsokaa miten hieno tuntiponi siitä on tullu, siellä se Keskimäellä puksuttaa ratsastustunneilla! Osaa kuulemma nykyään käyttäytyäkkin ihan kunnolla. Käydään aina välillä tervehtimässä Iitaa ja sen muuta perhettä; Iitan äitiä Ilonaa ja varsaa Aatua.

Haluaisitteko kuulla tämän tapaisia juttuja parista muustakin hepasta, tai vaikka Lillistä ja Voitosta?