Kouluvalmennus Lillillä ja maastoilua

 Moi! Facebookissa infosin teitä keskiviikon tienoilla, että kouluvalmennuksessa meninkin ihan toisella ratsulla, kun tutulla ja turvallisella Voitolla. Mulla on pari postausta vielä lomalta julkaisematta, mutta tulkoon tämä postaus nyt tässä välissä niin saatte infoa siitä miksi Voitolla ei voinut mennä ja millä menestyksellä se kouluvalmennus meni, kun ratsuna oli meidän Lilli!

Usein annan Voiton mennä maastossa melko vapaalla ohjalla.

 Tiistaina oli viikon höntsäily päivä eli käytiin maastossa. Me pyritään maastoilemaan kerran viikossa, vaikka se olisikin vain pieni kävelylenkki niin hevoset nauttii silti siitä ihan eri tavalla, kun kentällä köpöttelystä. Voitto olikin tapansa mukaan tosi iloisella tuulella, kun pääsi maastoilemaan. Meidän lähellä ei nykyään kovin hyviä maastoja ole, joten käydään lähes aina tuolla meidän tienpäässä. Supertylsää jep jep.. Pitäisi nyt kartoittaa olisiko tässä lähellä joitain hyväpohjaisia reittejä. Muualle mennessä pitää kävellä pyörätietä välillä melko pitkästikkin, joka ei aina oikeen houkuta lähtemään kauemmaksi sinne parempiin maastoihin.

Maastoreissulla Pinja huijasi mua kotimatkasta, että Voitolla ei ole yhtä kenkää. Onneksi sillä sitten oikeasti oli, siis vielä silloin... Seuraavana päivänä kouluvalmennukseen lähdettäessä huomasin Voiton jalkoja harjatessa, ettei sillä ole toista etukenkää. Onneksi en ollut vielä ehtinyt laittaa Voittoa ihan valmiiksi vaan vasta ekat harjanvedot oli menossa. Kouluvalmentaja sitten tajusi, että minähän voisin mennä Lillillä, kun paikan päälle kuitenkin joudutaan lähtemään, sillä Pinja tulisi valmennukseen Roopella. Eikun poni pikaisesti valmiiksi ja matkaan. Vähän hirvitti kyllä mua sekä Pinjaa tuleva valkku. Pinja ei mielellään anna mun ratsastaa ja mä tiesin, etten osaa mennä ponilla. Voitto jäi kotiin ja Lillikin matkusti tosi nätisti yksin. On se jännä, että Lilli voi matkustaa kyllä yksikseen pois, muttei jäädä nätisti karsinaan ilman kaveria.

Mä meen siis oikeasti tooosi harvoin Lillillä ja siitä, kun ratsastin sillä säännöllisesti on varmaan kolme vuotta. Lilli ei oo ainakaan mun mielestä mikään simppeli ratsastaa. Sitä ei ole koulutettu aikoinaan läheskään yhtä hyvin kun Voittoa, joten sen ratsastaminen on ainakin mulle ihan hepreaa. Lilli kuitenkin ylitti mun odotukset ja kulki välillä, jopa ihan kivasti! Olihan se tosi erilainen mitä Voitto. Tehtiin voltteja, avoja ja siirtymisiä. Pikkusen sai ponia patistaa eteen, mutta muuten sen ratsastaminen oli ihan yllättävän jees. Kummallista tässä on se, että mä en ollut läheskään niin vino ja kasassa kropastani, mitä oon Voiton selässä. Itsekkin kun ajattelin asiaa, niin mun ei tehnyt yhtään niin pahaa kääntyä kropasta siihen vaikeampaankaan suuntaan. Mistähän lie johtuu? Läksyksi tuli nyt mennä muilla hevosilla eli tässä tapauksessa pienellä valkealla ihan säännöllisesti.

Valmennuksesta ei ole kuvia, kun kameraa ei otettu mukaan. Äiti räpsäisi mulle kuitenkin pari kuvaa, kun käytiin Lillin kanssa ekaa kertaa tänä vuonna järvessä. Poni meni kyllä järveen hirmu rohkeasti ja saikin sitten palkinnoksi monta sokeria.

Kotona lyötiin illankähmässä vielä Voitolle kenkä jalkaan. Mua suorastaan pelotti, kun iskä löi toista kertaa irtokenkää Voiton jalkaan. Mutta ei se ilmeiseti kovin vaikeaa ole, on isi kuitenkin pari kertaa nähnyt miten kengittäjä sen lyö paikoilleen. Pelkään aina, että naula menee jotenkin huonosti ja sitten tuleekin ongelmia. Isi aina vitsaileeki vitsillä, jossa mustalainen kengittää heppaa ja sanoo: "Täähän meni hyvin, kun ykskään naula ei kurkista". Kuten varmaan tiedätte, niiden naulojen pitää ehdottomasti tulla esiin, eikä upota kokonaan kavion sisään. Kenkä saatiin kuitenkin jälleen onnistuneesti jalkaan ja ainakaan vielä ei ole mitään merkkejä kaviopaiseesta tai vastaavasta ;) Kengittäjiä joutuu pahimmillaan odottamaan monta päivää, joten mielestäni on hirmu hyvä, että meidän perheessä on henkilö joka saa sen kengän heti paikoilleen. Voitto alkaa nimittäin helposti arkomaan, jos sillä ei kenkää ole jalassa, vaikka en kengättömänä sitä juuri koskaan ratsasta.