Omatoimista estetreeniä

 Moi! Kuten pari postausta sitten taisin mainita; tällä viikolla ei käyty ollenkaan estevalmennuksessa, joten hypin itsenäisesti nyt jo toista kertaa vähän ajan sisällä. Ekalla kerralla viime viikolla menin puomeja ja kavaletteja, joten viime maanantaina oli vuorossa se varsinainen hyppypäivä. Ekaa kertaa tänä keväänä pääsi koko estekalusto käyttöön, kun rakensin pienen radan meidän kentälle. Meillä on noita tolppia sen verran vähän, etten saanut yhtään oskeria tehtyä. Tällä kertaa mentiin siis pystyteemalla. Tein melko helpon radan, ettei suurempia ongelmia syntyisi tai jos niitä kuitenkin tulisi osaisin ne varmasti itsekkin ratkaista. Yksi 17m linha, yksi 21m kaareva linja ja suunnan vaihto pysty halkaisijalle.

Tulin alkuverkaksi ravipuomeja, jotka sujuivat yllättävän hyvin! Voitto on yleensä melko tunari ravipuomien kanssa ja koikkelehtii niitä ihan miten sattuu. Eikös muuten olekkin hyvä kulma kyynärpäissä mulla noilla puomeilla..;) Pinja vaihtoi hetken kuluttua ravipuomit laukkajumpaksi. Tämäkin sujui hyvin ja lisäsin jumpan perään sitten pari hyppyä pienille verkkaesteillekkin.

Pienen huilin jälkeen ratsastin molemmat suhteutetut linjat läpi. Aloin hieman miettimään parin hyppykerran jälkeen miten näin pienilläkin esteillä 17 metrin linja voi olla ahdas viisi laukkaa. Pinja tarkisti linjan ja se olikin vain vähän reilu 14 metriä. Huppista.. Kantapään kautta tuli taas opittua, että ne linjat tosiaan kannattaa mitata useammin kun kerran rakennusvaiheessa. Onneksi tämä mun virhe ei aiheuttanut mitään katastrofaalista, kun esteet olivat kuitenkin melko pieniä ja heppa tuli hyvin takaisin. Pinja pidensi välin ja sitten alkoi jo tuntua normaalille 17 metrille eli pienillä esteillä melko normaali viisi laukkaa.

Linjat ja ekan lyhyen radan hypättyäni Pinja nosti kaikkia esteitä pari reikää. Voitto oli melko kiva ratsastaa. Pyrki hyvin eteenpäin, muttei ollut liian villi. Paikat osuivat suhteellisen hyvin kohdalleen, muutama vähän kaukaa ja pari vähän läheltä. Yhden kiellonkin onnistuin saamaan aikaan mokaamalla kaarevan linjan ihan totaalisesti. Olin linjan puolessavälissä, kun yhtäkkiä päätin mennä kuuden laukan sijaan viidellä. Voitte arvata, ettei siinä hyvin sitten käynyt.. 21metriä voisi tulla ihan kohtuullisen helposti viidellä varsinkin vähän kaarretta oikaisemalla, mutta ei se onnistu jos tän idean keksii vasta pari askelta ennen estettä. Tulin sitten koko radan uudestaan ja se sujui täysin ongelmitta.

Yksikseen hyppääminen on oikeastaan aika opettavaista. Joutuu oikeasti miettimään mikä meni pieleen, miten ratsastan tuon linjan, mitäs nyt kun tuli näin pieni hyppy ekalle esteelle jne. Yleensä valmentaja sanoo miten meni ja miten pitää tehdä, nyt kun kaiken joutui pohtimaan ihan itse oli homma melko erilaista. Kyllä me kuitenkin jatkossakin käydään siellä valmentajan silmän alla hyppäämässä, mutta ei yksikseen hyppääminenkään hullumpaa ollut.

Hauskaa meille ainakin oli!