Tuskainen ratsastus

Moi! Pääsiäsloman vikoina päivinä tuli kuvattua Pinjan kanssa ihanan sään takia melko paljon. Nämä kuvat on otettu kouluvalmennuksen jälkeisenä päivänä, jolloin pitkähihaisellakin oli kuuma ratsastaa! Jatkuisipa tuollaset kelit.. Huomasin heti aamulla selän ja rinnan lihaskivuista, että nyt oli tullut pidettyä lapoja yhdessä eilispäivän kouluvalmennuksessa. Mulla enää nykyään on tosi harvoin lihakset noin jumissa ja kipeät ratsastuksen jälkeen. Pitäisi nyt vaan etsiä niitä jumppa ja venyttely juttuja netistä. Huomaan, että jauhan tästä varmaan joka postauksessa, mutta kun en vaan oo saanu aikaseksi. Vieläkään!

 En millään keksinyt kunnollista tehtävää tai teemaa ratsastukselle, joten päädyin ravissa vähän vain hölköttelemään.. Laukassa sentään ryhdistäydyin ja tein vastalaukkaa täyskaarron avulla. Pitäisi selailla vanhoja kouluvalmennuspostauksia ja etsiä sieltä kaikkia hyviä tehtäviä, kun meinaa nää omat ideat pikkuhiljaa loppua ja tulee tehtyä vähän liian yksipuolisesti vastalaukkaa, vaihtoja tai väistöjä. Mitähän muuta sitä voisi edes keksiä?

Ravissa sain Voiton ihan kivaksi. Se oli valmennuksen jäljiltä melko nöyrä ja kivasti avuilla. Jätin kannuksetkin talliin, kun olen sitä mieltä, että joka päivä ei kannuksilla kannata tai tarvitse mennä. Käytänkin kannuksia hypätessä ja muutama päivänä viikossa sileällä. Kannukset korvasin kuitenkin pitkällä raipalla, sillä jos pohje ei olisi ollutkaan läpi, en tykkää jäädä pyytämään pohkeella uudelleen ja uudelleen ilman mitään reaktiota. Raippa on kuitenkin siitä hyvä, ettei sillä voi vaikuttaa kun tarkoituksella. Kannuksilla tulee helmpommin kosketettua, vaikka haluaisikin antaa vain ihan vähän pohjetta.

Laukassa tulikin sitten ongelmia. Voitto oli todella vahva kädelle. Se ei varsinaisesti repinyt ohjia pois kädestäni, mutta painoi kuitenkin melko paljon. Mun voimattomat ja kipeät hartianseudun lihakset eivät jaksaneet pitää mua yhtään pystyssä ja tuntu oikeesti, että seuraavan kerran kun Voitto rykäsee makaan sen kaulalla. Heppa tietty huomasi asian itsekkin ja käytti tilaisuuden hyväkseen koittamalla parhaansa mukaan saada tehdä mitä halusi.  En jäänyt laukkaa kovin paljoo työstämään, koska turha treenata, jos ei voi tehdä hommia kun puoliteholla. Pinja huuteli mulle kameran takaa "ryhtiä, ryhtiä" minkä kerkesi ja sain tehtyä muutamat hyvän täyskaarron vastalaukassa. Pinja on kuvatessa neuvonut mua muutenkin melko paljon parina päivänä ja se on ollut oikeasti tosi hyödyllistä. Pinja kuitenkin tietää ja näkee valmennuksissa mikä mun istunnassa ja muissakin jutuissa on pielessä ja voi sitten helposti korjailla niitä. Maastakäsin kun meno näyttää usein vähän erille miltä selästä tuntuu.