Maastoilemassa

Pitkästä pitkästä aikaa vuorossa olisi ratsastuskuvia! Niitä ei olekaan näkynyt tässä blogissa aikoihin. Tosin voin paljastaa että parin viikon päästä  saatte ratsastuskuvia ja ratsastusvideopostauksia ihan montakin kappaletta... Ja luvassa on myös uusia heppatuttavuuksia, mutta ei siitä vielä sen enempää. Pidetään teitä siihen asti jännityksessä ;)

Nämä kuvat on tosiaan perjantain maastoreissulta, joka suoritettiin tylsästi meidän tien päähän. Tämä on meidän vakkarilenkki ja oikeastaan ainoa maastolenkki miltä olette varmaan koskaan saaneet kuvia, sillä pidemmille reissuille ei olla vielä toistaiseksi saatu kuvaajia pahemmin houkuteltua. Meidän lähimaastot on tässä vuosien saatossa vähentyneet, sillä pehmeät metsätiet on kunnostettu kunnollisiksi sorateiksi. Tosin nykyisin kun voidaan vain kävellä niin pohjilla ei ole niin väliä.

Voitto on ollut ihanan elämäniloinen ja nyt viime päivät poikkeuksellisen tyytyväinen. En tiedä auttoiko huonojen tapojen blogiin kirjoittaminen vai mistä johtuu, että olen saanut hampaiden sijaan vain kuolaisia pusuja. Ehkä sopeutuminen tähän kevyempään elämään on vienyt oman aikansa tai tiedä sitten mistä moinen hyväntuulisuus voi johtua. Maastossa tosin heppa oli oma itsensä eli sähelsi menemään minkä kerkesi ja ei olisi millään malttanut seistä paikoillaan kuvien ottamista varten.

Pitkästä aikaa, ihan kuvia varten, laitoin jalkaan ratsastushousutkin ja selkään satulan. Maastossa on vaan niin paljon turvallisempaa satulan kanssa. Ennen maastoiltiin paljon ilman satulaa, mutta sen jälkeen kun Pinja mursi jalkansa maastoreissulla ilman satulaa niin satulat on kyllä pysyneet visusti selässä. Turha ottaa aivan turhia riskejä sen takia, että ei laita satulaa selkään. Varusteista puheenollen rikoin mun saappaan silloin "viimeisellä kunnon ratsastuksella" Korholassa ja silloin tokaisin, että menipä hyvään aikaan tätä ei tarvi edes korjata. Piti kuitenkin perua puheet ja viedä se vetskari korjattavaksi suutarille, sillä saappaille tuleekin käyttöä.

 Mä olen selaillut paljon vanhoja postauksia. Varsinkin vuoden 2013, jolloin blogi eli kulta-aikaansa. meinasin oikeasti tipahtaa tuolilta kun katsoin kommenttimääriä. Ihan tavalliseen postaukseen oli tullut 300 kommenttia... Ihan mieletön määrä! Olen oikein tyytyväinen tämän hetkisiinkin kommenttimääriin, mutta onhan tuo nyt jotain aivan mieletöntä. Niihin aikoihin postailin jopa 30 postausta kuukaudessa, onko mulla ollut edes muuta elämää kun blogi.. On kuitenkin mahtavaa, että vaikka postausten määrä on vähentynyt samoin kun kommenttien niin lukijoiden määrä on silti vain lisääntynyt Google Analyctisin mukaan. Tällä hetkellä olen aika tyytyväinen blogiini. Alan löytää hyvän balanssin hevosjuttujen ja ei-hevosjuttujen välillä. Postaukset ovat sellaisia kun olen suunnitellut ja postaustahtikin menettelee. Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on samoja fiiliksiä :)