Ratsastuskoulut testissä: Siilin Ratsastuskeskus

 Nyt starttaa uusi postaussarja, joka kantaa nimeä "ratsastuskoulut testissä". Tarkoituksena on siis kierrellä nyt alkuun Kuopion seudun kouluja ja kirjoitella teille vähän fiiliksiä kuvien ja videopostauksien kera. Sovittuja ratsastustunteja on jo useampi ja lisää on tulossa, joten eiköhän saada tästä melko kivaa piristystä blogiin!

Keskiviikkona oli ensimmäisen koulun aika ja täytyy sanoa, että melko kova aloitus. Kyseessä oli Siilin ratsastuskeskus, joka on SRL:n hyväksymä ratsastuskoulu. Täällä Kuopion korkeuksilla ei monia noin isoja ja hienoja talleja ole. Alueelta löytyy kaksi maneesia, useampi kenttä ja juuri valmistunut aivan upean valoisa ja avara talli! Olin aikaisemmin käynyt vain vanhassa tallissa ja täytyy sanoa, että suu loksahti auki kun näin uudet tilat. Kuvissa paikka ei ehkä ihan pääse oikeuksiinsa, mutta varmasti yksi Kuopion seudun hienoimmista ja siisteimmistä talleista tällä hetkellä!

Meidät otettiin paikassa hyvin vastaan. Esiteltiin mistä löytyy ratsujemme tarvikkeet ja itse ratsut. Tosin ilman kädestä pitäen ohjeistustakin oltaisi pärjätty melko pitkälle, sillä joka paikassa oli selkeitä ohjeita, satulahuoneen oveen oli listattu minkälaiset varusteet kukin hevonen tarvitsee ja kaikissa varusteissa luki hevosen nimi. Asia mitä osaa arvostaa kun tulee ensimmäistä kertaa uudelle tallille, ilman vastaavia ohjeistuksia olisi nimittäin ihan hukassa. 

Hevosten varusteet olivat muutenkin laadukkaan oloisia. Minun ratsuni satula oli todella kiva istua ja muutenkin tunnillamme olleita ratsuja katsoessa näytti kaikkien varusteet oikein mukaville. Jostain syystä mulle on jäänyt traumat mm. tekonahkaisista Winteceistä ja hyvä satula on sellainen asia, jota osaa arvostaa... Ehdotonta plussaa oli myös se, että kaikilla, tai ainakin suurimmalla osalla, hevosista oli koulusatuloissakin turvajalustimet! Olen nimittäin kerran ratsastuskoulussa roikkunut hevosen jalustimessa hevosen laukatessa ympäri kenttää... Ei yhtään kivaa ja niin helposti vältettävissä turvajalustimilla. Satulahuoneen ohjeistusta pikaisesti vilkaistuani sain käsityksen, että hevosilla on niin koulu- kun estesatulatkin - luxsusta!

Minun ratsunani toimi Viola, joka esiteltiin nuorena hevosena. Hänen tarkkaa ikää en saanut selville, mutta ilmeisesti kyseessä oli varsin raaka tapaus. Viola oli todella kiltti varustaessa ja useaan kertaan mietinkin mitä kaikkea tuhmaa Voitto olisi ehtinyt varustamisen aikana tehdä.. Meidän omat hevoset taitaa olla vähän huonossa kurissa. Pinja kertoo enemmän omasta ratsustaan blogissaan, mutta sekin vaikutti sivusta seuraamalla oikein symppikselle.

Tunti pidettiin ulkokentällä ja meitä oli tunnilla seitsemän. Kauhuissani aluksi katsoin sitä määrää, sillä olen viimeiset kuusi vuotta ratsastanut yleensä ihan max 4 hengen ryhmissä ja ihan viimeiset vuodet oikeastaan yksin valmentajan kanssa. Ennakkoluuloista huolimatta mahduttiin oikein kivasti kentälle ja neuvojakin sain opettajalta odottamaani enemmän. Tehtävät oli suunniteltu siinä mielessä järkevästi, että missään vaiheessa kenttä ei tuntunut ahtaalle, vaikka meitä useampi olikin.

Sain heti kentälle mentyämme lisäohjeita juuri tämän hevosen ratsastamiseen. Vuorovaikutus opettajan kanssa tunnilla on tärkeää, mutta itse tykkään puhua opettajalle myös ennen ja jälkeen tunnin. Viola oli todella mukava tapaus. Pidin kovasti sen liikkeistä, eteenpäinpyrkimyksestä ja siitä, että se teki melkein aina mukisematta sen mitä pyysin - heti kun vain osasin vaatia oikein. 

Vaikka noin isossa ryhmässä ei ehdikään saada niin paljoo ohjeita mihin olen tottunut, ne ohjeet mitä sain olivat kuitenkin hyviä ja sellaisia mihin kaikki valmentajanikin aina puuttuvat. Virheisiin siis puututtiin ja niihin tarjottiin korjauskeinoja, joka on mielestäni todella tärkeää. Esimerkiksi vinouteni oikealle ei korjaudu sillä että asiasta sanotaan, sillä omasta mielestäni olen ihan suorassa ja hyvin siellä selässä. Sen sijaan tarvitsen konkreettisia ohjeita minne päin minun pitää lonkkaani avata ja olkapäätäni liikuttaa.

Tehtävät mitä teimme tunnilla olivat oikein hyviä. Verryttelyn jälkeen siirryimme pääty- ja keskiympyröille. Minä ja Pinja olimme samalla ympyrällä, joka oli oikein kivaa - ja tuttua..:D Teimme hyvin monipuolisesti töitä. Siirtymisiä, vasta-asetusta, temmonvaihtelua jne. 60min työskentelyn jälkeen olikin hiki vähän molemmilla, niin ratsuilla kun kuskeillakin. Oli kyllä ilo ratsastaa noin kivalla hevosella, varsinkin kun lopputunnista oikeat nappulat alkoivat löytyä. Kivan hevosen lisäksi oli ihana ratsastaa pitkästä aikaa kunnolla stressaamatta siitä ontuuko tämä hevonen nyt vai ei. En ole nimittäin aika tarkalleen vuoteen päässyt kunnolla Voitolla ratsastamaan.

Kuvaaja ja avustaja Henna pesarissa 

Tunnin jälkeen meidät nakitettiin vielä yhden hevosen jalkojen kylmäykseen ja suihkuttamiseen, ratsastajan jatkaessa itse vielä toiselle tunnille. Oli ilo kuulla, että tämän hevosen jalat kylmättiin estetunnin jäljiltä. En tiedä onko se tapana jokaisen hevosen kohdalla, mutta ainakin tallin pakastinarkku oli melko täynnä kylmäsuojia..:) Hevosista tosiaan huolehdittiin käyntimme perusteella ihailtavan hyvin ja molemmat ratsumme vaikuttivatkin koko käyntimme ajan iloisille ja hyvinvoiville.

Muita ratsastuskouluja testaamatta voisin sanoa, että Siilissä voisin vaikka heti alkaa ratsastamaan säännöllisesti! Suotta ei ole tallia siis kehuttu ja puhuvathan tuloksetkin jo puolestaan. Talli on menestynyt useasti ratsastuskoulujen välisissä mestaruuksissa ja jo useampi koulun oppilas on yltänyt kilpailemaan SM-tasolla.

Postauksesta tuli sen verran laaja jo näin kuvien ja tekstien muodossa, että videopostauksen ja ratsastusvideoita saatte nähtäväksi vasta vähän myöhemmin!

Tallin nettisivuille tästä
*Tunti saatu blogin kautta*