Kohti kisoja

Moi! Viime estevalmennuspostauksessa hehkutin miten kiva Voitto oli hypätä ja miten se ei ottanut mun virheistä nokkiinsa, joka on sille ollut viime aikoina poikkeuksellista. Sama meno jatkui maanantain treeneissä, huippua! Yksi syy miksei kieltäminen jää enää päälle on varmasti minun uudenlainen suhtautuminen epäonnistumisiin. Terhi on aina niin positiivinen ja kannustava valmentaja, että kiellon tultua ajattelen, että uudelleen yrittämällä tää onnistuu aivan varmasti. Ennen pelästyin kieltoa, aloin miettimään miksi olen näin huono ja uudellakkaan yrityksellä en osannut toimia oikein, kun pelkäsin tehdä mitään, jos teen taas väärän ratkaisun. Satulan päältä välittyy tuntemukset niin helposti hevoseenkin, että ehkä Voitollakin on nyt turvallisempaa ja varmempaa, kun kuski ainakin kuvittelee tietävänsä mitä tekee.

Nyt parina päivänä on ollut jo vähän lämpimämpi ja kesäisempi sää, joten pelkäsin olisiko Voitto taas todella löysä ja laiska. Pelko osottautui kuitenkin turhaksi ja Voitto oli lopulta jopa melko reipas! Viimeisillä radoilla sain jopa ottaa sitä linjojen välissä kiinni, kun ei meinattu mahtua sillä kuudella laukalla.

Videolta näkyy kaikki tehtävät mitä teimme ja tällä kertaa äiti onnistui kuvaamaan kaikki hypyt mitä otettiin, joten näette hyvin kokonaisuuden videolta, jonka laitan postauksen loppuun. Aloitettiin tunti kavaleteillä ja ristikoilla. Mun piti keskittyä siihen, että Voitto polkee hyvin ja menee kunnollista laukkaa. Verkan jälkeen tultiin pari rataa, jotka sujuivat suhteellisen hyvin. Välillä tuli vähän huonoja paikkoja ja pieniä mokia, mutta koko valmennuksen saldona vain kaksi kieltoa, johon näinä aikoina olen erityisen tyytyväinen. Ensimmäinen kielto muistaakseni toisen radan ekalle esteelle. Terhi kehui juuri miten hyvä laukka mulla on ja sitten lähden tuuppaamaan kohti estettä. Tilanteen nollaus ja uudestaan onnistuneesti yli.

Toinen kielto tuli melko yllättäen okserille. Musta tuntui koko valmennuksen ajan, etten saa suoristettua Voittoa tarpeeksi nopeasti esteelle ja lopulta se sitten aiheutti kiellon. Seuraavalla viikolla hyppään itsenäisesti jotain pientä, joten ajattelin laittaa puomeja ja kavaletteja lyhyistä kaarteista, jotta saan vähän treenailtua suoristamista. Ikävä tunne lähestyä estettä, kun tietää, että pitäisi suoristaa, muttei vaan ehdi tehdä sitä onnistuneesti.

Voitto hyppää näissä tämän valmennuksen kuvissa mun mielestä jotenkin hirmu iloisen näköisenä, vai mitä?  Kisakausikin olisi tarkoitus aloitella nyt vähän myöhässä Sorsasalon aluekansallisista parin viikon päästä. Tarkoitus olisi mennä molempina päivinä 90cm. Meidän ekat yhteiset kahden päivän kisat, mutta eiköhän se mene hyvin. Kun Sanna oli vielä aluevalmentajana olivat valmennukset aina kahden päivän mittaisia, eikä se ollut mikään ongelma. Sorsasalokin on niin lähellä, että Voitto ehtii kisojen jälkeen vielä vähän herkuttelemaan laitumelle.

Linkki videoon