Molemmilla hepoilla maneesilla

Hei! Blogitallin julkistamisesta selvitty ja fiilis on mitä parhain, kaikki ottivat portaalin niin positiivisesti ja innolla vastaan. Kiitos! Lopetin samalla lifestyle tyyppisen blogini, joten aikaa tälle blogille tulee blogiportaalinkin myötä jäämään aivan yhtä paljon kun ennenkin.

Tuntuu, että täällä on tosissaan tullut nyt talvi, sillä kenttä on ollut jäässä jo monta päivää ja luntakin on vähän maassa. Hevoset saivat viime viikolla talvikalustonkin jalkoihin, hokit ja tilsakumit. Kentän jäätyminen on tosiaan tiennyt maneesilla ravaamista, joten täällä ainakin toivotaan jo nyt kunnon lumikerrosta maahan.

 

Perjantaina pistäydyttiin äidin kanssa kahdestaan maneesilla, sillä Pinja oli kaverinsa luona. Pitkästä aikaa kipusin siis pienen valkeankin selkään. Matka tosin meinasi tyssätä ennekuin edes alkoi traikun renkaan ollessa jäätynyt jumiin, se ei sisi pyörinyt ollenkaan. Voitto oli sitten tarikun kyydissä jo suorastaan hermoheikkona, kun me koitetaan saada rengasta pyörimään. Se kuopi, potki ja raaputti hampaita. Onneksi rengas kuitenkin lähti pyörimään, kun otettiin tarpeeksi järeät aseet käyttöön. Pakattiin sitten iso leka takapenkille mukaan, jos tulee matkalla ongelmia. Ei onneksi tullut.

 Päästiin tallin tiloihin laittamaan hevoset valmiiksi, sillä ulkona pimeässä olisi varustaminen ollut melko vaikeaa kahdestaan, varsinkin kun Voitto on ulkona tosi levoton satuloida. Pari 50 senttistä löytyi lompakosta, joten Voitto sai lämmitellä lihaksiaan jo ennen ratsastusta solariumin alla.

Ratsastin ensin Voiton, sillä Lillille tekee tosi hyvää kävellä pitkät alkukäynnit. Tosin kenelleppä ei tekisi. Kuvia ei oikein ole, sillä äidillä oli koko ajan hevonen toisessa kädessä ja tehtävänä kävellä alku- tai loppukäyntejä maasta. Kuvattomia postauksia en kuitenkaan tykkää julkaista, joten räpsittiin Olympyksella muutama kuvituskuva ihan blogia varten.

 Aloitin verkkaamaan samalla taktiikalla kun viimeksi kouluvalmennuksessa. Takana oli yksi kotiratsastuspäivä kovalla kentällä, joten olin varautunut hiukan jäykkään hevoseen. Yllätyksenä tuli kuitenkin se, että Voitto oli oikeasti melkein epäpuhdas alkuravien aikana. Ihan oikeasti todella jäykkä. Ravasin sitten todella rennosti mummoravia pitkän aikaa, taivutellen hiukan isoilla ympyröillä. Ravin jälkeen vielä laukkasin kevyessä istunnassa ihan vain humputellen.

Tämän jälkeen aloin kevyessä ravissa työstämään hevosta vähän enemmän ja se kaikeksi onneksi tuntui jo melkein normaalille. Ratsastin hyvin kevyesti ja rennosti sekä ravia että laukkaa, jonka jälkeen vielä loppuverkkasin superhyvin ja Voitto sai kävellä pitkään loimitettuna minun ratsastaessa vielä Lillillä. Juteltiin asiasta tänään estevalmentajan kanssa ja saatiin ihan uusia ohjeita, joista osa oli kyllä tämän maneesireissun jälkeen tajuttu itsekkin jo ottaa käyttöön, mutta niistä lisää estevalmennuspostauksessa.

 

Kuvista varmaan jo näittekin, että Lillillä on käytössä PS of Swedeniltä saamani suitset, jotka eivät Voitolla toimineet niin hyvin kuin nämä nyt käytössä olevat. Lilli oli suitsilla mielestäni ihan normaali ja Pinjakin on sanonut niiden toimivan Lillillä, joten ihan hevoskohtaista mille hevoselle sopii minkäkin malliset suitset.

Lillin kanssa aloitin heti verryttelyn ravissa, sillä se oli kävellyt jo pitkän aikaa äidin kanssa. Ravailin ja laukkailin molempiin suuntiin pitkin ohjin, jotta poni vertyisi myös hyvin. En mene Lillillä niin usein, että huomaisin pienet jäykkyydet, mutta minusta se oli melko normaalin tuntuinen. Verryttelyn jälkeen kävelin hetken, sillä Pinja antoi ohjeeksi paljon välikäyntejä.

Toisessa päässä maneesia alkoi juoksutus, joten käytössä oli vain toinen puolikas maneesista. Tein siis isoa ympyrää ihan vain yrittäen saada poni hyväksi. Kysyin pariin otteeseen äitiltä, että kulkeeko tämä poni ihan liian hitaasti. Selästä on vaikea arvioida mitä vauhtia poni menee, kun on tottunut Voiton raviin ja laukkaan, joka on hiukan vauhdikkaampaa. Vaikka meno tuntui suorastaan matelulta, sanoi äiti Lillin juoksevan melko normaalia vauhtia.

 Lilli on kyllä niin paljon vaikeampi sileellä kun Voitto. Vitsaillaankin Pinjan kanssa aina, että huomaa kyllä ratsastuskouluponin ja hyvin koulutetun estehevosen eron.  En tiedä enkö muka tosiaan osannut vai yrittikö Lilli vain jekuttaa mua, sillä en aluksi meinannut saada edes laukkaa nousemaan. Jep, ei yhtään masentavaa. Milloinkohan se laukannosto opeteltiin ratsastuskoulussa öö kymmenen vuotta sitten? No, joissakin asioissa ollaan edelleen samoissa oneglmissa kuin silloin ;)

No kunhan laukka nousi alkoi homma sujumaan paremmin. Lilli laukkasi varsinkin oikeaan kierrokseen tosi hyvin ja sen jälkeen siirtyessäni takaisin raviin jatkoi se samaa mallikkaasti menemistä, mutta heti vaihdettuani suuntaa levisi homma taas käsiin. Lopulta ravi onnistui nätisti myös vasempaan kierrokseen, mutta oli se vähän työn ja tuskan takana.

Ratsastin mielestäni ihan kevyesti, mutta karvaiselle ja hiukan huonokuntoiselle ponille tuli silti hiki. Loppukäyntien jälkeen suunnistettiinkin vielä talliin, jossa tällä kertaa Lilli pääsi solariumin lämpöön kuivattelemaan.

Kyllä kahden hevosen hoitamiseen menee vaan aikaa. Joskus haaveilin toisesta hevosesta Voiton rinnalle, mutta näin talvella tulee taas huomattua, että ei kiitos. Perjantaisin kun ei ole koulujuttuja hoidettavana ehtii ihan hyin ratsastaa ja hoitaa molemmat, mutta kouluiltana tekisi tiukkaa vielä kun seuraavana päivänä aikainen herätys bussiin.. Kuinka moni teistä ratsastaa useamman hevosen päivittäin?