Viime viikon maanantaina Sanna tuli taas Kuopioon valmentamaan ja jälleen kerran lähdettiin kotiin monta uutta ajatusta rikkaampana. Sain oikeastaan meidän kaikkiin tämän hetkisiin isoihin ongelmiin vastauksen, vielä kun osaisin pistää nämä ohjeet toteutukseen käytännössäkin...

Kuulumisten vaihdon jälkeen aloitettiin puomeilla ja kavaleteilla. Kun kerroin miten meillä on nyt mennyt ja kuinka Voitto on lopettanut pahimman kieltelyn totesi Sanna siihen, että "no vihdoinkin" :D Alla olevalla videolla ei näy ihan ensimmäinen tehtävä, jossa tultiin kavaleteilta kaartaen puomille. Tehtiin siirtyminen raviin ja ravattiin ympyrä, jonka jälkeen sitten taas laukkaa seuraavalle kavaletille. Tämä sujui ihan ok. Voitto ei ollut oikein avulla ja tuntui etten saanut siihen otetta, lisäksi sain kuulla jälleen heti siitä ulko-ohjasta.. Ihan hävettää, kun en ole saanut tehtyä asialle mitään, vaikka aina yksikseni ratsastaessa koitankin muistaa "vähemmän sisäohjaa, enemmän ulkoapuja."

Tämän jälkeen suorituksen näkyvätkin videolla. Tehtiin pari kertaa puomit vielä laukassa ilman ravia, jonka jälkeen tultiinkin kavaleteilta okserille, tehden välissä pieni voltti. Sanna sanoi ensimmäisen voltin jälkeen, että toinen takapolvi muljuu vähän hassusti. Pitää muistaa mainita tämä sitten vuositarkastuksessa, koska suurempaa hätää ei ole, olisi Sanna muuten passittanut suoraan klinikalle.

linkki videoon

Seuraavana tultiin kavaleteilta suoraan okserille viidellä laukalla. Tässä sain hyvät (ja helposti toteutettavat) vinkit puomien tippumisen estämiseksi. Meillä on viime aikoina tullut enemmän puomeja, kun Voitto hyppää nykyään hiukan huonommastakin paikasta. Mä en ole ihan oikeasti koskaan tajunnut, että mun pitäisi itse hypyssä tehdä jotain. Tietysti ennen estettä pitää ratsastaa ja heti sen jälkeen, mutta olen antanut tähän asti Voiton vain hypätä ihan rauhassa. Jos tullaan kuitenkin lähelle, pitää auttaa pohkeilla. Ja sitten kun tullaan vähän kaukaa pitää tuen suuhun olla parempi. Nämä reaktiot kun saisi vielä toteutettua tiukan paikan tullen niin hyvä olisi, sinänsä vaikea juttuhan tämä ei ole korjata.

Seuraavaksi tultiin samaa tehtävää neljällä laukalla. Neljä oli meille vähän pitkä ja tässä tulikin sitten se vinkki puomien kannattimilla pitämiseen, jos tullaan vähän kauaksi. Sain joka kerta neljä laukkaa, kun Sanna seisoi esteiden vieressä. Sitten kun rata alkoikin samalla tehtävällä ja tulin liian pientä laukkaa sisään, ei Voitto sujunutkaan kuten silloin kun okserin vieressä seisoi porukkaa. Mutta siis mun oma vikahan se oli, tulin ihan liian pienesti sisään, mutta kuvittelin, että saisin sujuttua sen kuten aikaisemmillakin kerroilla.

Uusi lähestyminen ja kunnollinen laukka, eikä mitään ongelmaa. Seuraavaksi rata jatkui kolmoissarjalla. Täytyy tunnustaa, että en pahemmin kolmoissarjoista pidä, sillä ne ei ole aina ihan putkeen menneet...  Nyt kaikki sujui kuitenkin yllättävän helposti, ehkä pitää vaan unohtaa aikaisemmat epäonnistumiset ;)

 Kolmoissarjalta jatkettiin uudelle aurinkoporille, jota Voitto hieman katsoi. Siitä sitten kuusi laukkaa okserille, sain vähän sujua, kun tultiin linjalle niin pienesti. Sitten melko tiukasta kaarteesta sarja ja siltä kaartaen aurinkoportille takaisin, tämä sujui hyvin. Kolmoissarja toisestakin suunnasta onnistui ja nyt neljä laukkaa kavaleteilta okserille oli nyt jopa hiukan ahdas. Rata loppui kaarevaan siniseltä okserilta vesimatolle. Vesimatolle lähdin vähän syöksymään, jonka lisäksi en suoristanut kunnolla.

Tässä tulikin ilmi oikeastaan melkein kaikkiin tämän hetkisiin kieltoihin syy. Vasemmassa kierroksessa, en saa suoristettua hevosta eikä se näin ollen laukkaa aktiivisesti. Ja sitten kun saankin Voiton suoristettua ja otan sen ulko-ohjan käteen, niin Voiton laukka hyytyy. Tätä olenkin nyt harjoitellut esteillä sekä kavaleteilla kotona, ja kyllä muuten huomasi eron puolten välillä! Siitä sitten erillisessä postauksessa lisää. Muuten Sanna kyllä kehuikin meidän rataa. "Vähän enemmän yrittämisen makua ja tekemisen meininkiä."

Toinen rata alkoi vesimatolla, josta kaarrettiin siniselle okserille. Paikat osuivat kivasti kohdalleen koko loppuradan, vaikkakin kavaleteilta okserille oltiin hiukan pohjassa ja viimeiselle linjalle otin yhden liikaa. Sanna sanoikin, että väli on normaali, mutta kun hevonen hyppää aika paljon oikeelle pitenee reitti. Toiseen suuntaan väli oli lyhyt kuusi ja tämän oikealle hyppäämisen takia väli oli sitten pitkä. Uusintayrityksellä homma sitten onnistuikin kuten piti.

Pari tärkeää asiaa jäi valmennuksesta erityisesti mieleen:

- Kaarteisiin hyytyvällä hevosella ei siirtymisiä kaarteessa. Tämä siis koskee tehtävän lopettamista.

- Ulkoavut, ulkoavut, ulkoavut ja vielä kerran ulkoavut. EI sisäohjaa.
- Vasempaan kierrokseen extra tarkka suoristaminen ja suoristaessa laukan pitää säilyä ennallaan, eikä hiipua!

- Ponnistuspaikka lähellä, pohkeet auttaa -> ei tule puomeja niin helposti.

- Ponnistuspaikka kaukaa, tuki suuhun -> ei tule puomeja niin helposti

Tuttuun tapaan meille saapui kesähevonen. Edelleen samat ihmiset mitä jo parina aikaisempana vuotena, mutta uusi hevonen. Lanjana on osottautunut oikein ihanaksi tammaksi. Ison koon takia Lilli sai muuttaa meidän hiukan kapeampaan karsinaan ja näin ollen Voitto sai sitten uuden karsinanaapurin. Ensitapaaminen sujui hyvin kalterien välistä nenutellen. Tuntuvat tulevan hyvin toimeen :)

En muista olenko jo maininnut, mutta me siirryttiin nyt kokonaan purusta hamppuun Lanjanan tulon myötä. Lillikin sai ensimmäistä kertaa nyt uuteen karsinaan hamppupatjan, koska Lanjana saa käyttää loppuun meidän purut. Jossain vaiheessa varmaan lisää fiiliksiä hampusta, mutta täältä pääsette lukemaan mun ensifiilikset.

Hevoset ovat nyt nauttineet pienestä kesälomasta rokotuksen takia. Ollut kyllä ihan kiva huilata itsekkin pari päivä kevyempien tallipäivien johdosta. Yhtenä päivänä menin taas pitkästä aikaa ilman satulaa, koska Voitolla on satulavyön alla ikäväksi ärtynyt purema, joka ei millään tahdo rauhoittua. Täytyy nyt kesällä kyllä mennä useammin ilman, sillä oli todella ihanaa tehdä siirtymisiä, kun hevonen reagoi niin paljon paremmin istuntaan!

Lomailua olisi ihana jatkaa, mutta täytyy varmaan pikkuhiljaa palata normaaliin treeniin, sillä viikonloppuna kisaillaan taas. Tänään kävin ostamassa satulavyöhön lampaankarvan, sillä patti ei ole vieläkään ottanut laskeakseen. Eläinlääkäri sen tsekkasi, mutta totesi että ei mitään hätää, kunhan vyössä vaan on pehmuke.

Blogitallin juttua varten meillä on menossa melkoiset ötökkämyrkkyjen testaukset. Tuli muuten huomattua, että jotkut aineet ihan oikeasti auttavat! Kaksi päivää sitten lisäsin myrkkyä, eikä ole sen jälkeen näkynyt ötököitä. Tosin ilmakin on ollut melko sateinen ja näin ollen liikkeellä on ollut vähemmän ötököitä. Näistä kuitenkin lisää sitten Blogitallista, voin teillekkin linkittää valmiin jutun kunhan se tulee julki :)

Olen kirjoittanut aikaisemminkin teille Voiton jalkojen hoidosta, postauksesta on kuitenkin aikaa jo pari vuotta. Muutamat käytännöt ovat muuttuneet, jonka lisäksi olemme kokeilleet myös muita kylmäystapoja, joten kirjoitan teille nyt tästä tärkeästä aiheesta uudestaan.

Avaan alkuun vähän meidän taustoja ja sitä, miten olemme vähän kantapään kautta oppineet kuinka tärkeää jalkojen hoitaminen on. Meille ei oltu koskaan varsinaisesti opetettu jalkojen hoitoa, joskus tallilla joku laittoi linimenttiä hyppäämiseen jälkeen, mutta siihen se sitten jäikin. Oltiinkin Lillin kanssa aluksi ihan hakoteillä. Se kyllä söi entisten omistajien suosituksesta nivelainetta ja linimenttiäkin laitettiin aina hyppäämisen jälkeen, mutta kyllä sitä miettii nyt, olisiko isoimmilta ongelmilta vältytty, jos jalkoja olisi hoidettu niin hyvin kuin nyt? Tuskin, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Koko postaus perustuu eläinlääkäreiden meille kertomiin faktoihin sekä valmentajilta opittuihin tapoihin, en siis väitä olevani ehdottomasti oikeassa, mutta tämä on yksi asia josta uskallan vähän jopa opastaa muita täällä blogin puolella. En nimittäin monesta muusta asiasta mielellään kirjoittele tällaisia "opetuspostauksia", koska en ole mikään opettaja eikä blogini mikään oppikirja.

Voitto heräilemässä leikkauksesta ja irtopala

Voitolta leikattiin vuonna 2011 irtopala takasesta. Irtopala todettiin kesällä, mutta leikkaus suoritettiin eläinlääkäreiden suosituksesta vasta talvella. Ennen leikkausta saimme ohjeeksi kylmätä jalkaa paljon, niin paljon kun vain jaksaisimme. Sillon ohjeeksi tuli, että kylmätä ei voi koskaan liikaa ja tämä onkin ollut meidän nyrkkisääntömme siitä asti. Moni kuvittelee, että jos kylmää "turhaan" niin jalka turtuu siihen. Hevosen jalan rakenne on kuitenkin ihan erilainen kun ihmisen, eikä sitä voi verrata meidän omiin tuntemuksiin.

Voitto toipui hyvin leikkauksesta ja palautui täysin normaaliin käyttöön entistä ehompana. Saimme silloin ohjeeksi hoitaa jalkaa puolen vuoden välein piikittämällä, mutta viime tarkastuksessa eläinlääkäri suositteli pidempää väliä, sillä tilanne oli niin hyvä. Nyt eletäänkin pienessä jännityksessä, sillä syksyllä matkataan vuoden tauon jälkeen klinikalle tarkastukseen. Olisi ihan huippua, jos Voitto pysyisi siihen asti hyvänä ja voitaisikin siirtyä vähän pidempään piikitysväliin. Se kertoisi sen, että ei olla menty ainakaan huonompaan suuntaan.

KYLMÄYS ON ENNENKAIKKEA VAMMOJEN ENNALTAEHKÄISYÄ, siitä on eniten hyötyä, kun sen tekee ennen varsinaisen vamman syntymistä!

Miten kylmätä?
Kylmäämiseen on muutamia tapoja, joista me valitsimme jään, koska sitä meille suositeltiin ja kehuttiin. Esittelen tässä muutkin tavat, jokaisella tavalla on varmasti oma kannattajakuntansa, mutta me olemme todenneet parhaaksi ja helpoimmaksi tavaksi jään.

Jää

Jäätä meille suositeltiin eniten ja sitä tunnutaan eniten käytettävänkin ainakin estepiireissä. Tähän on monia tapoja. Voi ostaa vedellä aktivoitavat kylmäsuojat, jos pakastinta ei löydy. Voi pakastaa jääpalapusseja, voi ostaa pakastettavat kylmäsuojat tai käyttää apteekin kylmäpakkauksia kuten me. Myös lumi ajaa tätä asiaa talvella. Parhaan lopputuloksen saa kastelemalla jalat ennen kylmien asettamista paikalleen.

Lyhyesti:

+ Kylmää tehokkaasti, mutta ei voi kylmätä liikaa, koska jää sulaa.

+ Helppo käyttää kaikkialla, jos kylmälaukku mukana.

+ Voi käyttää uudelleen ja uudelleen! 

- Vaikeaa, jos tallissa ei pakastinta.

Vesi

 Ihan liian usein näkee näitä "jalkojen kylmääjiä", jotka letkuttaa hevosensa jalkaa pari minuuttia vedellä ja kuvittelee sen auttavan. Vedellä kylmäys on varmasti aivan yhtä tehokasta kun jää tai savikin, mutta siihen tarvitsee kyllä kunnollisen letkusysteemin, joka kylmää jokaista jalkaa saman aikaisesti joka puolelta. Kätevä tapa varmasti tallilla, jossa on useampi pesuboksi ja hevosille jotka seisovat nätisti näissä letkuissa!

Lyhyesti:

+ Kylmää hyvin, jos käytössä kunnollinen letkusysteemi

+ Yleensä kaikilla talleilla pesupaikka.

- Ilman kunnollista letkusysteemiä kestää todella pitkään kylmätä. 
- Kaikilla talleilla ei ole pesupaikkaa.

- Vaikeaa/lähes mahdotonta kisapaikoilla, koska yleensä ei ole montaa pesupaikkaa.

- Vettä kuluu paljon.

Savet jaloissa.

Savi

Savia kokeilimme Lappeenrannan kisamatkalla, kun meillä ei ollut omaa pakastinta ja näin ollen jäät eivät pysyneet kylminä koko päivää. Saimme ohjeeksi ensin kastella jalat, sitten laittaa savea reilusti, jonka jälkeen kietoa vielä sanomalehteä ja pinteliä päälle. Kaapin perällä oleva savipurkki tulee käyttöön varmasti vielä kuumien päivien kisareissuilla, mutta jatkuvaan käyttöön ei vaikean poistamisen takia. Uskon kuitenkin saven oikeasti toimivan, kun niin moni ammattilainenkin sitä käyttää ja suosittelee.

Lyhyesti:

+ Voi käyttää ihan missä vain, ei tarvitse muuta kun purkin savea!

+ Ei tarvitse odottaa, hevosen voi laittaa vaikka laitumelle. 
+ Helppo kylmätä mistä kohdasta jalkaa vain, sillä savi levittyy jokaiseen kohtaan samalla tavalla.

- Ei voi käyttää uudelleen = kallista.

- Sotkevaa.

- Työlästä irrottaa myöhemmin.

Linimentit

Linimentit eivät varsinaisesti kylmää jalkoja, vaan vaikuttavat pelkästään jalan verenkiertoon. Siksi en itse pidä näitä kovin tehokkaina ja meillä ei kylmän sijasta enää linimenttiä käytettäkään. Linimentit voivat myös joillakin hevosilla saada aikaan ihovaurioita.

Lyhyesti:

+ Helppo tehdä missä vain, ei tarvitse kun pullon linimenttiä.

Mitä hyötyä on kylmäyksen jälkeen lämpöhoidosta?

Loppuun pitää muistuttaa, että pelkkä kylmä- ja lämpöhoito ei tietenkään takaa terveitä jalkoja. Jalkojen hoitoon liittyy koko hevosen yleinen hyvinvointi, liikutus, kengitys, ruokinta ja vaikka kuinka monta muuta juttua. Ja vaikka kaikki nämä olisivat kohdallaan voi silti tulla ongelmia, mutta ainakin niitä voi yrittää kaikin tavoin ennaltaehkäistä. Ennaltaehkäisy onkin avainsana jalkojen hoidossa.

Jalkoja kylmätään ja hoidetaan, pohjat valitaan huolella,kengitys katsotaan kuntoon ja klinikalla käydään ennen kun hevonen ontuu tai oireilee. Hevoset piilottelevat kipuaan yleensä viimeiseen saakka, joten kun selviä oireita alkaa näkyä, on ongelma yleensä jo paha. Me käydään ainakin kerran vuodessa klinikalla katsomassa onko kaikki kunnossa ja näin voidaan ehkäistä alkavia tai tulevia ongelmia.

Pitkästä aikaa tuli ladattua puhelimelta kuvia koneelle, tein sen pari päivää sitten, joten uusimmat juhannuskuvat tulevat sitten taas seuraavaan postaukseen!

1.  Veeran kanssa lähdössä viettämään lauantai-iltaa.   2.  Välillä katsomonkin puolella, Korholassa Pinjan valmennus katsomassa, kolmen koiran kanssa.  3.  Matkalla Keravan bloggaajatapaamiseen.  4. Nipsu harjoittelee kisakoiran hommia Kiuruvedellä.

1.  Ihanan kesäistä, olisipa nytkin...   2.  Koeviikkoon lukemista. Tosin lukeminen vähän jäi, tämäkin kuva lavastettu ;)  3.  Aamuratsastuksella, jonnekkin oltiin lähdössä ja piti ehtiö ratsastaa ennen lähtöä.  4. Vähän vaaleampaa väriä kesäksi päähän.

1.  Löysin niin hyvän kajaalin, että oon nyt laitellut sitä melkein aina meikatessani.. Siitä lisää tulevassa youtube-videossa.   2.  Yksi lemppariasuista. Tulisipa vaan shortsikelit, että voisi käyttää..   3.  Sain yhteistyön tiimoilta Voitolle bootsit ja nyt Voitolla onkin kengät pysyneet jalassa!  4.Kisa-asun suunittelua. Valkeaa ja tummansinistä.

1.  Kisaevästä kotimatkalla maailman parhaasta grillistä! Tota tulee niin paljon ja maksaa saman verran kun mäkissä!   2.  Ihana, ihana, ihana Hipanema koru!<3  3.  Ylä-asteen luokan porukan kanssa grillailemassa.  4. Tässä näkyy hiusten vähän vaaleampi väri hyvin!

1.  &  2.  & 3.  Caseappilta saamien kuorien ympärille muodostetut sommitelmat. Vitsi näitä on kiva tehdä, voisin täyttää vaikka koko instagram feedini tälläisillä kuvilla.. Mikä on teidän suosikki?  4. Vappuna Jennan ja Vernan kanssa.

1.  Tämä on vähän vanhempi kuva, kun otettiin hokit pois talven jäljiltä.   2.  Jätin vahingossa kuolaimet likoamaan koussikkaan yöksi, aamulla odotti vähän mustaa vettä...  3.  Näitä riitti ennen bootseja..  4.Voitto ennen treeniä Korholassa

1.  Vitsi, että mäkkiruoka maistuu hyvälle aina pitkän tauon jälkeen - ja nälkäisenä.   2.  Blogitallin videoprojektia varten saatiin Canonilta lainaan tälläiset kätevät videokamerat!  3.  Snäppejä löytyy lisää nimellä tiiasuomalainen. Mun kone on niin hidas, että muokkaan toisella koneella videota, toisella katson youtube ja varsinaisella koneellani sitten kirjottelen blogijuttuja.. Yksikin riittäisi, jos se vaan ei lagisi ;) 4.Kesäloman alku kului näissä merkeissä monta päivää putkeen... Netflixistä Pakoa, smoothieta ja pestopastaa

Lauantaina ja sunnuntaina jäi koneella istuminen vähäiseksi ja nyt tuntuu, etten millään saa kiinni normaalitahdista vaan koko ajan uusia blogihommia kasaantuu rästihommien päälle. Meillä on Blogitallissa tulossa pian ulos yksi iso projekti, joka on vaatinut niin bloggaajilta kun multakin homman vetäjinä melko ison homman, mutta toivottavasti se tulee olemaan kaiken vaivan arvoinen! Edellinen postaus jäikin kiireessä hiukan hutaisuksi, mutta nyt tähän kisapostaukseen yritän panostaa, vaikka kello raksuttaakin vieressä...

Oltiin tosiaan perjantaina Kimmon iltakisoissa, joissa on kyllä melkein joka vuosi taidettu käydä. Olisipa useammin kisoja iltaisin, on se vaan niin mukavaa nukkua pitkät yöunet edellisenä yönä ja valmistautua päivään rauhassa! Pakkasin ja puhdistin kaikki kamatkin vasta kisapäivänä. Harmillisesti meidän kouluvalmennuspaikan 1-tason kisat sattuivat melkein päällekkäin, sillä sielläkin olisi ollut kiva kisata, melkein kun kotikenttä. Terhi kuitenkin teki päätöksen meidän puolesta ja mentiin sitten näihin 2-tason kisoihin, luokkina perinteisesti 90cm ja 100cm.

Kaksi ylempää kuvaa ottanut Aino Huupponen

Olin aika varmoin mielin koko päivän. Piti muistaa vain Terhin antama ohje viime kisoista, ohjat lyhyenä ja hyvä poljenta laukassa. Silloin ei haittaa, vaikka paikka ei se ihanteellisin olisikaan. Kävelin radan kaverini ja Pinjan kanssa, mitään ihmeellistä siinä ei juuri ollut. Linjat olivat selkeät, toinen kuusi ja toinen viisi. Ykkönen oli ihan todella pieni ja helppo okseri, sarja tultiin vähän vaikeasta kulmasta, maastoestetyyppinen kukkula vähän hirvitti ja limenvihreällä puomilla ja valkealla ruudukkoportilla varustettu este oli monia hevosia pelottanut. Päätin kuitenkin muistella Terhin sanoja, Voitto ei katso erikoisesteitä. 

Verkkakenttä oli ihanan iso ja tilava, pääsin ottamaan hyvin hyppyjä ja tekemään sileää. Kaksi ensimmäistä hyppyä pystylle onnistuivat todella hyvin, kehuinkin Pinjalle, että vitsi oli helppoa! Ei olisi ehkä kannattanut kehua, sillä okserille tuli sitten heti stoppi. Toisaalta ihan hyvä, sillä lähdin taas tuppaamaan. Sen jälkeen loppui ainakin tuuppaaminen ;) Parempi mokata verkassa, mitä radalla.

Rata sujui ihan hyvin. Videolta katsottuna meno tosin näytti vähän paikallaan junnaavalle, pitäisi vaan oppia sujumaan varsinkin kaarteissa ja tiukoissa käännöksissä! Se mihin olin tyytyväinen oli tiet, kerrankin sain tiukasta kaarteesta esim. sarjalle suoristettua, ilman että roikuin sisäohjassa ja Voitto meni aivan mutkalla! Välit tulin niillä askelmäärillä mitä olin suunnitellut, banketilla jäin jälkeen kun en tietenkään tajunnut huomioida, että pitäisi antaa ohjaa normaalia enemmän alashypyn takia. Tehtiin tosiaan hidas tupla nolla, joten sijoille ei päästy, mutta se ei haitannutkaan. 

linkki videoon

Olin toisessa luokassa jo toinen, joten verkka-aikaa ei paljoa ollut - tai ei pitänyt olla. Mutta sitten se venyikin, kun luokkaa ei vain aloitettu vaikka kaikki tuntui olevan valmiina. Ehdinpä ainakin verrytellä rauhassa, tosin varsinaisen verkan jälkeen kävelin vähän liikaa, kun odottelin luokan alkua. Toisessa luokassa arvostelu oli a.2.0, suunnitelmanani ei ollut tehdä mitään kamalan nopeaa aikaa, mutta kuitenkin yrittää ratsastaa aikaa. 

Rata alkoi samalla esteellä, josta jatkettiin kuudella laukalla seuraavalle pystylle. Väli oli ihan hyvä, mutta puomi kolahti silti alas. Nämä puomit on kyllä meille ihan uusi juttu, mutta huomattavasti mukavampi ottaa puomeja kun kieltoja... Hieman tästä aiheesta tai lähinnä sen korjaamisesta tulevassa Sannan valmennuspostauksessa. Tosiaan, kun puomi kolahti lopetin ajan ratsastamisen ja päämääränä oli vain tehdä rata loppuun tuolla jo saadulla neljällä virhepisteellä. Banketti meni taas vähän mönkään, mutta onneksi este oli niin pieni, että selvittiin. Viiden laukan suoralla oli vähän säätöä, otin ensin hiukan liikaa kiinni, sitten ratsastin vähän eteen ja Voitto otti kunnon jättiloikan. 

linkki videoon

Tämä metrin rata oli mun mielestä puomin jälkeen parempi mitä edeltävä rata. Vaikka paljon on vielä parannettavaa, niin on silti kiva selvitä kisareissusta näin hyvin, ilman suurempi virheitä ja vain yhdellä puomilla. Näillä näkymin mennäänkin sitten 105cm Sorsasalossa, pakko myöntää, että vaikka 90cm ja 100cm tuntuu melko pienelle, niin jotenkin on turvallisempaa pysyä näillä tutuilla korkeuksilla, vaikka eihän se 5cm paljoa teekkään.

Kouluvalmentajamme Ellu ratsasti Voiton viime viikolla taas pitkästä aikaa ja tuli kyllä tarpeeseen! Seuraava kerta tuleekin nyt mahdollisimman pian, sillä toiselle kerralle oli kyllä todellakkin tarvetta. On muuten todella vaikea kirjoittaa toisen ratsastuksesta mitään järkevää, joten saatte tällä kertaa vähän heikosti tekstiä ja enemmän kuvia.

Voitto oli kuulemma hidas, joka tosin tosin johtui varmasti edellisen päivän vapaasta. En saanut millekkään muulle päivälle vapaata tungettua hyppyjen takia, sillä ennen ja jälkeen hyppäämisen pitää ehdottomasti liikuttaa hevosta. Lisäksi palautetta tuli sen eri suuntien isoista eroista, joita ei kuulemma juuri huomaa kun minä ratsastan - mennään yhdessä "symbioosissa". Itsekään en enää näitä puolieroja juuri tunne, vaikka toki toiseen suuntaan meno on välillä aina hiukan vaikeampaa.

Ellu teki ihan perusjuttuja. Alkuun käyntityöskentelyä, sitten kevyttä ravia ja vähän enemmän laukkaa. Laukassa muutamat vaihdot ja vastalaukat, joista tulikin mieleen, että pitää nyt alkaa itsekkin tekemään ahkerammin vastalaukkaa. Terhi kun joskus sanoi, että se on ihan päivittäistä jumppaa estehevosille ainakin.

Valmennuksen jälkeen lähdettiin rantaan, tosin Voitolla en veteen asti voinut mennä reikäisten kumppareiden takia. Vähän kuitenkin töpsyteltiin rannalla ja kastelin jalat sienellä ennen kylmien laittamista. Kylmäyksestä on muuten tulossa postausta pian, kunhan saan nämä kuulumipostaukset julkaistua aikajärjestyksessä.

 Voitto pääsi ensimmäistä kertaa suihkuun sitten syksyn. Meillä ei ole pesupaikkaa sisällä, joten pesuhommat voi hoitaa vasta lämpimän sään aikaan ulkona. Ja vitsi, että sen kaiken talven aikana kertyneen lian ja varsinkin hiekkatarhassa nukuttujen päiväunien takia hevonen on likainen. Oikeasti palkitsevaa pestä hevonen, kun tahmatutkin alta paljastuukin hyvinvoiva ja kiiltävä karva!

Nämä kuvat on otettu ennen Iisalmen kisoja, mutta joudutaan varmaan taas tänään pesuhommiin, sillä Voitto on sen verran ahkerasti hiekassa pyörinyt. Hiekka on kyllä ihan pahin likaaja ainakin valkealle ja mustalle hevoselle. Valkea hevonen muuttuu keltaiseksi ja musta hevonen pienestä hiekkapölystä sameaksi. Hiekka kun on vielä sellaista, että sitä ei harjaamalla tahdo saada pois kuten vaikka purun saa.

 Kun pesusieni lähestyi päätä, muuttui Voiton ilme kauhistuneeksi..:D

Shampoo ja hoitoaine oli saatu 1hevosvoimalta Blogitallin ja 1hevosvoiman yhteistyökampanjan tiimoilta. Hoitoainetta pyörittelin hetken kädessä ja mietin, että mihin tätä nyt tungetaan. Lopulta päädyttiin kokeilemaan sitä takapuoleen shampoopesun jälkeen, kuten ihmistenkin hoitoainetta käytetään eli annettiin hetki vaikuttaa ja sitten huuhdottiin pois. En tiedä olisiko sitä pitänyt käyttää sittenkin häntään ja harjaan, sillä mitään vaikutusta en oikein huomannut. Tosin en kyllä omissakaan hiuksissa huomaa hoitoaineen jäljiltä, mutta kai se silti jotain tekee ;) Shmapoo oli kyllä ihan kehumisen arvoinen! Se huuhtoutui todella helposti pois, tuoksui ihanalle ja puhdisti hevosen. Mietin jo vakavasti, voisiko tätä käyttää omiin hiuksiinkin?

Nyt lähden talliin pakkaamaan illan kisoja varten varusteita ja katsomaan tarvitseeko se hevonen vaahtokylvyn vai selvittäisikä pelkällä harjauksella, sillä kyllä se on aikaa vievää hommaa pestä iso hevonen.

Edellinen ulkoasu oli yksi mun suosikeista, enkä millään olisi halunnut vaihtaa sitä kun tilalle ei ollut mitään läheskään yhtä kivaa. Sain kuitenkin sen verran palautetta liiasta talvisuudesta, että päätin väsätä väliaikaisen ulkoasun sitä "the kesäulkoasua" odotellessa. Tästä tuli ihan ok, tavallinen, tylsä ja nopeasti tehdyn näköinen, mutta eiköhän se mene nyt jonkun aikaa. Kuva ainakin on ihana, se on Iisalmen kisoista Mintun käsialaa.

Sitten videopostaus parin viikon takaa, kun hepat pääsivät laitumelle ensimmäistä kertaa tänä vuonna! 

linkki videoon

Kisaviikonloppu jatkui vielä sunnuntaina yhden luokan merkeissä. Mentiin tutusti ja turvallisesti 95cm, sillä se on juuri sellainen sopiva korkeus hakea ratarutiinia nyt kisoista. Ja sitä rutiinia kyllä tarvitaan. Treeneissä mennään paljon ratoja ja siellä homma tosiaan on sujunut jo hyvin, mutta kisoissa ei olla paljoo viime kaudella käyty ja tämäkin kausi alkoi vähän myöhään, joten kierretään nyt lähialueen kisoja ihan urakalla rutiinia hakemassa.

Vaikka lauantaina napattiinkin sijoitus ja Voitto hyppäsi ensimmäisen luokan tosi tomerasti mun mokista huolimatta, olivat viikonlopun kaksi muuta luokkaa pieni palautus maan pinnalle - tai katsaus meidän todelliseen tasoon. Kuten taisin jo viime postauksessa kertoa, olivat kaksi meidän aikaisempaa kisaa, Sorsasalo ja Kiuruvesi, todella helppoja näihin Iisalmen kisoihin nähden. Kun radat ovat vaativampia, niin virheitä tulee enemmän kun ei ole niin paljon aikaa (ja matkaa) vain ajella seuraavalle esteelle. Eilen nimittäin napattiin metristä kiellon lisäksi puomi matkaan ja sama kaava toistui tänään.

Kilpailupaikalla oli ihan kamala tuuli, este kaatui mun verkan aikana radalla itsestään ja ennen rataan tutustumista oli suurin osa porteista otettu ilmeisesti tuulen takia pois. Sillä ihan aamulla, kun käytiin kansliassa oli lähes jokaisessa esteessä jotain härpäkettä, mutta sitten radan kävelyssä oli vain yhden linjan alla mökit ja siihen se sitten taisi jäädäkin. Verkan aikana moni hevonen kielsi tälle linjalle, jossa oli alla punaiset mökit. Radan kävelyssä olin arvioinut tilanteen niin, että Voitto ei tuollaisia pelkää, mutta siinä sivu silmällä katsoessa aloin ehkä kehittelemään niistä meillekin pelottavia. 

Rata alkoi tismalleen samalla tavalla kun lauantainakin, tosin linja oli tällä kertaa kuuden laukan kun eilen se oli noin seitsemän. Tulin ensimmäiselle okserille vähän lähelle, jonka jälkeen mutkittelin ison vesilätäkön lävitse linjalle. Linja sujui hyvin. Seuraavaksi vuorossa oli neljän laukan linja, jonka alla olivat nämä punaiset mökit. Lähdin sitten varmistamaan ehkä vähän liikaa ja vanha virhe tuli esiin, törkkäsin Voiton kohti estettä ja kieltohan sieltä tuli. Videolta katsottuna ja selästäkin minusta tuntui, että oltaisi me voitu päästä yli. Ehkä itse lamaannuin kun ajattelin, että nyt se kattoo noita mökkejä. Jos edessä olisi ollut tavallinen okseri, olisin todennäköisesti malttanut mieleni ja ratsastanut yhden laukan lisää tai sitten olisin pysynyt paremmin tuossa ratkaisussani. Terhi sanoikin mulle kisojen jälkeen, että Voitto ei pelkää erikoisesteitä, ne voi olla jollekin muulle ongelma, muttei meille. Pitää yrittää vaan iskostaa tuo munkin päähän, varsinkin kun tuon tyyppiset erikoisesteet ei ole meille ongelma... Ja niinhän mä radan kävelyssä totesin, mutta sitten verkassa aloin panikoimaan.

Uusi lähestyminen ja tällä kertaa parempaan paikkaan. Linja jäi ison hypyn takia himpun ahtaaksi. Sitten Voiton mielestä kamalan ällöttävän vesilätäkön läpi laukaten kaarevalle okserilta pystylle. Tämä sujui ihan ok. Viimeisenä vuorossa oli sarja kulmasta. Kulmassa päätin, että ei voida ottaa hylkyä tästä ja varmistin jälleen vähän liikaa jolloin tultiin liian isosti sisään. Se sitten kostautui b-osan pudotuksella.

linkki videoon

En oikein tiennyt radan jälkeen mitä mieltä edes itse olen radasta. Ainakin mua ärsytti oma moka mökkiokserille, sillä siinä tilanteessa olisin voinut toimia niin monella tapaa paremmin! Eilinen kielto ei niinkään jäänyt kaivelemaan, sillä siinä en vain nähnyt etäisyyttä, tässä mokasin etäisyyden huonolla ratsastuksella - ja ennen kaikkea huonoilla hermoilla!

Viikonlopulta pienenä muistutuksena tuleviin kisoihin: lyhyemmät ohjat, aktiivisempi laukka (ei pitkä) ja paremmat hermot. Terhin kanssa oli myös puhetta, että mun ei kannattaisi olla ennen estettä niin takakenossa, sillä silloin jään helposti jälkeen, jos käy niinkuin kävi lauantaina. Se on ehkä jäänyt niistä ajoista, kun Voitto kielteli ihan urakalla ilman syytäkin.

Oli myös puhe, että Voitto on tosi herkkä hevonen ja vetää herneen helposti nenäänsä mun virheistä. Sillä, että roikuin ekassa luokassa kaksi kertaa sen suussa ja että, Voitto kielsi sen jälkeen molemmissa luokissa, voi olla yhteys. Hevonen pelasti mut kaksi kertaa lauantaina, ja mä "rankaisin" sitä roikkumalla suussa, ei ihme että sen jälkeen on vähän varovaisemmin lähdössä huonosta etäisyydestä hyppyyn.

Parannustakin tapahtui, sillä Terhi laittoi vielä illalla viestiä katsottuani ratavideon. Että nyt oli hyvä tempo ja "vieteri viritettynä", lauantaista kun sain palautetta liian pitkistä ohjista ja pitkästä laukasta. Hyvin pystyin korjaamaan virheen kisatilanteessakin kunhan vain keskityin siihen, pystyisipä vaan keskittymään kaikkiin virheisiin yhtä hyvin ;)

Vitsi mä oon väsynyt viikonlopun jäljiltä. Kaksi aamua peräkkäin herätyskello on soinut viideltä ja unta on kertynyt molempina öinä liian vähän. Kotimatkalla vannoinkin, etten enää ikinä lähde kaksi päiväsiin kisoihin noin kauas päiväseltään..:D Onneksi seuraavat kisat ovatkin illalla ja sitä seuraavat näillä näkymin ihan tässä lähellä.

Moikka! En millään olisi jaksanut raahautua koneelle, mutta erehdyin instagramissa jo lupailemaan kisapostauksen tälle illalle, joten pitää nyt pitää lupaus kun on muutenkin tullut postailtua vähän harvakseltaan.

Herätyskello tosiaan soi viideltä aamulla ja noustuani kävin heti ruokkimassa hevoset. Annoin niille sisälle heinät ja kaurat, mutta pitää varmaan jatkossa laittaa ne kuten normaalisti aamuina tehdään eli ruokien kanssa ulos. Voitto nimittäin juo ja pissaa aamuisin aina ulkona, joten tänä aamuna taisi ainakin juominen jäädä välistä, kun oli niin janoinen kisapäivän päätteeksi. Hevosillehan olisi parasta pysyä niissä rutiineissa, tuntui vaan niin aikaiselta heittää nii viideltä kesken unien ulos, mutta huomenna ne kyllä menevät viideltä ulos, ei siinä ainakaan mitään menetä!

Kisapaikalle päästyämme käytiin ensimmäisenä katsomassa Pinjan kanssa 90cm luokan ratapiirros, jonka jälkeen sitten tultiin laittamaan Voitto kopille. Kun Voitto oli valmis, alkoikin radan kävely samaa aikaa. Rata oli huomattavasti vaikeampi mitä Sorsasalossa ja Kiuruvedellä, molemmissa paikoissa on tosi isot kentät, joten esteet olivat harvakseltaan eikä tekemistä ollut niin paljoa. Lisäksi täällä oli portteja ja muita härpäkkeitä melkein jokaisen esteen alla. Ja erikoisuutena molemmilla radoilla oli kolmen laukan linja, en ole koskaan aikaisemmin kisoissa sellaiseen törmännyt!

Rata oli sinänsä ihan kivan oloinen, tekemistä oli, mutta esteet näyttivät pienille. Mitään meille kamalan hankalia erikoisesteitäkään ei ollut, vaikkakin radalla oli pari estettä, joilta Voitto on pari vuotta sitten kieltänt muistaakseni ulos. Asennoiduin kuitenkin ennen rataa, että tilanne on nyt eri kun pari vuotta sitten, Voitto ei pelkää esteitä kun mä ratsastan vaan hyvin. Vuoroani odotellessa radalla kävin myös pyörimässä parin pelottavimman näköisen esteen luona. Nykyään on kyllä huippua, kun tuntee oman hevosen ja tietää millaisia esteitä se katsoo, jos katsoo. Toki yllätyksiä voi tulla, mutta yleensä ne Voittoa eniten pelottavat on aina samantyylisiä.

Verkka sujui hyvin. Paikat osuivat jokaisella hypyllä melko hyvin kohdalleen, vaikka laskeuduttiinkin verkassa melkein joka hypyllä väärässä laukassa. Voitto (tai minä) hermostuessaan kisoissa usein vaihtelee laukkoja herkemmin ja näin ollen laskeutuu myös normaaliakin herkemmin väärässä laukassa. Vuoroani odotellessa tosin kiersin kukkapuskien ympäröimän muurin pari kertaa, kävin näyttämässä valkeaa umpinaista porttia sekä sinistä estettä. Näytin sinisen esteen, jonka alla oli pienet siniset laatikot juuri ennen mun vuoroa. Voitto sitten katseli sitä oikeasti melko kauhuissaan ja ajattelinkin mitähän tästä oikeen tulee, vielä kun todella moni oli juuri sille kieltänyt ja Voittokin kielsi juuri tälle esteelle silloin pari vuotta sitten.

Rata alkoi tosi kivasti ykköseltä. Sain hyvän tien kakkoselle, mutta sitten tuli pieni kommunikaatio katkos, joita meille ei muuten ikinä normaalisti tule, ja Voitto lähti kauempaa mitä olin ajatellut. En tiedä mihin paikkaan mä olin ratsastamassa, keskelle estettä videolta katsottuna... Voitto tosiaan hoiti homman hienosti kotiin, vaikka kuski meinasikin tipahtaa. Onneksi en tipahtanut ja vähän riskillä jatkoin ilman volttia seuraavalle, josta selvittiin kunnialla vaikka jalustimet heiluivatkin ties missä. 

Seuraava sarja ylittyi kuten pitikin ja vähän jännä muurikin selvittiin. Muurilta oli noin 30metrin linja siniselle okserille, sain hyvin toteutettua suunnitelmani eli otin kiinni välissä ja väli oli hyvä kahdeksan laukkaa. Voitto ei tainnut vilkaistakaan estettä, vaikka ennen vuoroamme olikin sitä kauhistellut. Sen jälkeen tuli melko tiukan kulman kautta kolmen laukan linja, joka sujui halutulla tavalla.

Tästä alkoikin uusinta, jossa olin nyt päättänyt ratsastaa aikaa, sillä kisat ovat sujuneet meillä sen verran hyvin nyt, jonka lisäksi 90cm on meille varma korkeus. Käänsin oranssille okserille melko tiukasti ja jäin jälleen jälkeen. Videolta kyllä kun katson niin olin itsekin tuosta kohdasta lähdössä hyppäämään, mutta Voitto ehkä hyppäsikin vähän isosti ja hassusti, jolloin olin suussa kiinni jo toistamiseen. Mitähän mä oikeasti tumpeloin, sillä en koskaan tee noin... Tosin ehkä en tee noin, koska Voitto normaalisti kieltäisi tuollaisen paikan tullen. Olin kyllä radan jälkeen niin tyytyväinen Voittoon, se ihan oikeasti pelasti mut kaksi kertaa!

Jälkeen jäämisen seurauksena oli reitti hetken hukassa, mutta seuraava este ylittyi silti ongelmitta. Eikä Voitto pelännyt tätä valkeaa porttiakaan. Sitten käännyin vähän tiukemmasta välistä sarjalle, jolle pääsin hyvin. Oli oikeastaan melkein helpompaa kääntyä tiukemmasta välistä, kun kiertää melkein uralla oleva este, sillä väli olisi ollut kierotiessä niin pieni, että tiedä miten hyvin oltaisi siihen osuttu. 

Sarjan b-osalta käänsin heti seuraavalle esteelle, vaikkakin käännös sitten vähän venähti, koska ulkoavut eivät olleet ihan läpi. Ilman toisen esteen äksidenttiä minun olisi pitänyt tulla ensimmäinen linja seitsemällä laukalla, nyt toisessa vaiheessa päätin kuitenkin ratsastaa sen noin 27metrin välin kuudella, joka oli ihan ok. Viime kisoissa viimeinen este on ollut aina mukavan helppo, mutta nyt se oli kyllä asetettu vähän hankalampaan paikkaan. Sattumalta kylläkin harjoiteltiin juuri viime treeneissä vähän samanlaista lähestymistä ja tämäkin este ylittyi ilman ongelmia.

linkki 90cm videoon

Mentiin kolmannelle sijalle siinä vaiheessa ja oli kyllä hymy herkässä. Voitto oli niin hieno ja vaikka itse mokasin kaksi kertaa radalla, oli rata niitä kohtia lukuun ottamatta oikein kiva ainakin mun silmään! Odoteltiin kovasti mille sijalle tiputaan, olisi ollut niin kivaa olla kuudensia ja päästä palkintojen jakoon. Oltiin lopulta kuitenkin juuri seitsemänsiä, sijoituttiin, mutta ei päästy palkintojen jakoon. Olihan sekin tietysti huippua, mutta ei se oikein sijoitukselle tunnu kun ei palkintojen jakoon päästä. Mutta napattiin tosiaan kauden ensimmäinen ruusuke.

Seuraava luokka olikin sitten A.2.0 eli vähemmän esteitä ja aikaa piti ratsastaa heti alusta asti. Rata koostui samoista kohdista kun edellinenkin, ainoastaan yksi este piti hypätä eri suunnasta ja tietysti välistä oli jätetty muutamia kohtia. Kivan helppo rata siis! Tosin tämän todettuani Pinjalle, sanoi Pinja, että ehkä ei kannata sanoa noin. Ja ei olisi kyllä kannattanut.

Verryttelyssä otin vähemmän hyppyjä, sillä Voitto oli jo hiukan väsynyt ja kaikki ottaman hypyt onnistuivat hyvin. Rata alkoi samalla tavalla, kun edellinenkin. Kakkoselta vaan käännyttiin keskellä olevalle okserille eikä jatkettu suoraan. Ensimmäiselle tulin nyt vähän lähelle, muttei mitään katastrofaalista. Kaarre kakkoselle onnistui hyvin, sillä vauhti ei juuri hiipunut kaarteenkaan aikana, joka meillä yleensä on ongelmana. Kaarre kakkoselta kolmoselle onnistuikin hyvin, sujuin reippaasti kohti kolmen laukan linjaa, sillä ajattelin voittaa aikaa laukkaamalla vähän isommin. Eihän tuo mitään kamalan vauhdikasta ollut, mutta ehdottomasti meidän normilaukkaa isompaa.

Olisi varmaan pitänyt ottaa hevonen vieläkin paremmin kiinni ennen tiukkaa kaarretta, en saanut kunnolla suoristettua, enkä ratsastanut etäisyyttä yhtään. Oltiin siis ainakin mun tuntemusten mukaan ihan keskellä estettä, olisi pitänyt mennä aikaisemmin jo eteen tai sitten ottaa paremmin kiinni, kun huomasin tilanteen. Jotenkin vaan ratsastin liian vähän. Harmillisesti kieltoa on vaikea analysoida suoraan edestä päin, olisin mielelläni nimittäin sen nähnyt, sillä en vieläkään oikein tajua miten me niin keskelle estettä päädyttiin... Voitto tökkäsi puomin vielä nenällä alas, joten jouduttiin hetki odottamaan ennen uutta lähestymistä. Ihan hyvä, sillä Voitto kävi kiellon jälkeen melko kierroksilla, vaikken sitä mitenkään komentanutkaan kiellon jälkeen.

Nollattuamme tilanteen otettiin uusi lähestyminen. Ja Voitto pinkoi kyllä sillä tavalla, että hän ainakin menee yli ratsasti kuski miten huonoon paikkaan vain :D Uudella yrittämällä selvittiin hyvin molemmista esteistä. Sitten rata jatkuikin kuten 90cm toisessa vaiheessa. Oranssilta okserilta kaarevasti valkealle portille, molemmat sujuivat mun mielestä hyvin, vaikka Voitto kolauttikin puomi takasilla portilta. Sarjalle jouduin ratsastamaan vähän isosti, mutta ehdin kahden laukan välissä kuitenkin reagoimaan sen verran, ettei oltu aivan b-osassa kiinni.

Vaikka tuloksena oli 8vp ja kiellettiin ensimmäisen kerran pitkään aikaan oli fiilis kuitenkin melko hyvä, sillä muutenhan rata sujui hyvin. Jonka lisäksi onnistuttiin molemmat pitämään paketti kasassa kiellon jälkeen, ennen ei nimittäin pystytty ja tuloksena olikin yleensä aina se toinen kielto. 

linkki 100cm rataan

Kisat jatkuvat huomenna vielä yhden luokan ja ilmeisesti myös vesisateen merkeissä. Toivotaan, että mun estesilmä pelittäisi silloin vähän paremmin ;) Tai toimihan se nyt ihan hyvin, mutta sitten kolme kertaa tuli aivan totaalinen blackout, eikä mulla ollut mitään käryä paikasta. Mutta täytyy kyllä nyt ihan oikeasti jälleen todeta, että ihanaa kun homma toimii!

Kielto ja puomi ei haittaa mua juurikaan, kunhan ei tavaksi tule. Ne oli mokia jotka pystyin korjaamaan jo heti seuraavalla lähestymisellä. Mutta me ollaan ihan oikeasti  hypätty jo seitsemän kisarataa ja edelleen sujuu näin kivasti, ei se ehkä ollutkaan mitään hetken hyvää tuuria, täytyy tässä olla jo oikeasti edistymistä tapahtunut. Sitten joskus kun treenit tai kisat sujuukin huonommin, pitää vain muistaa, että SE epäonnistuminen  on hetkellistä huonoa onnea.

Lauantaina vietettiin parin kaverin lakkiasia ja sen jälkeen juhlistettiin vielä koulujen loppua, joten estevalmennus siirtyi lauantailta sunnuntaille. Nyt kun esteet on ulkona ollaan voitu menojen mukaan sopia Terhin kanssa vähän joustavammin näitä valmennuspäiviä. 

Ennen valmennusta miski vähän kiirus, joten Pinja laittoi Voiton valmiiksi ja mä hyppäsin suoraan auton ratista sitten talliin. Olin pienen videokuvaukseen käytettävän Olympuksen pakata mukaan, mutta valitettavasti Canonin järkkäri jäi kotiin, joten ette saa kuvia, vaikka kuvaavia käsiä olisi kyllä ollut. Useamman kerran harmittelin kesken valmennuksen, sitä että nyt kerrankin kun on kolmet vapaat kädet niin mukana on vain yksi kamera... No, onneksi sentään videota saatte, muuten en varmaan olisi koko valmennuksesta teille kirjoitellutkaan.

Voitto oli verryttelyssä tosi kiva ratsastaa, vaikka aika laiskalla tuulella olikin. Lieköhän laitumella olo jo laiskistanut, toivotaan, että nyt vain hetkellisesti ja kun kesän myötä tottuu laiduntamaan niin moisia laiskuusongelmia ei enää olisi. Edellisen päivän juoksutus sivuohjilla toi varmaan sen tunteen, sillä Voitto oli jotenkin aivan eritavalla hyvä alusta saakka mitä tavallisen ratsastuksen jälkeisenä päivänä.

Verkan jälkeen laukkailtiin puomin yli. Joka toinen kerta pitkällä lähestymisellä ja joka toinen kerta voltilla. Tuo oli muuten yllättävän hyvä harjoitus. Kun hevonen ei voinut ennakoida tullaanko suoraan vai ympyrällä, piti itse ratsastaa normaaliakin huolellisemmin.

linkki verkkavideoihin

Loppuun saatte sanoa mielipiteenne mun kisapaita pulmaan. Kävin tänään kartoittamassa Kuopion kisapaidat ja päädyin kahteen vaihtoehtoon. Vasemmalla jo kotiin asti tuotu Kingslandin kisapaita, jossa on ihanat blingit nappeina. Oikealla sitten Hööksin kisapaita, jota ei liikkeessä tähän hätään ollut oikeassa koossa, mutta jota sovitin yhden liian pienenä ja yhden liian isona. En osaa päättää kumpi on parempi, kun en ole oikeassa koossa Hööksin paitaa edes sovittanut. Tosin siinä 20 euron hinta on vähän miellyttävämpi kun Kingslandin 60 euroa...  

Mulla on kolme vaihtoehtoa, kertokaa te miten mun pitäisi tehdä!

a) pidän jo ostamani Kingslandin paidan, josta onneksi sain sentään -15% alennusta.

b) palautan Kingslandin paidan. Yrittän änkäytyä Pinjan pieneen kisapaitaan viikonlopun kisoihin ja odottan Hööksin täydennyserää. Tässä on se riski, että paita ei sitten olekkaan hyvä ja Kingslandin paitoja ei enää ole myynnissä. Tosin jos se onkin superhyvä, niin sitten harmittaa kun ostin paljon kalliimman paidan.Tosin ehkä Kingslandin paita on kestävämpi.

c) Käyn sovittamassa Hööksin paitaa oikeassa koossa ensi viikolla ja jos sekin on hyvä, niin ostan molemmat sillä kisapaidoista saa -15% Hööksissäkin, jolloin hinta ei todellakaan ole paha!

PLUSSAT

Tuntee oikeasti oman hevosen 

En tiedä uskallanko sanoa tätä teille ääneen, koska monen tiedän tästä hermostuvan. Mutta erittäin moni, jonka hevonen asuu täysihoitotallissa ei oikeasti tunne sitä omaa hevostaan. Voin sanoa tämän sillä kokemuksella, että Lilli on meidänkin aikana asunut täysihoitotallilla, joten kokemusta on molemmista. Hevosesta tulee ihan eritavalla perheenjäsen kun se muuttaa pihaan. Kun pääsee seuraamaan hevosen käyttäytymistä 24/7, oppii ihan eri tavalla sen elämästä ja tavoista. Huomaa heti jonkun olevan pielessä pienistä jutuista. Jos ruoka ei maistukaan, karsina järjestetty eri tavalla, jalat turvonneet tai vaikka käytös tarhassa levotonta.

Lyhyt matka tallille

Vaikka karsinan siivoukseen ja muihin tallitöihin menee aikaa, ei tallille tarvitse ajaa pitkää matkaa. Jos meillä ei olisi hevoset kotona, olisivat ne todennäköisesti reilun puolen tunnin ajomatkan päässä. Voin melkein sanoa, että ollaan ajan suhteen siis melko plus/miinus nolla tilanteessa. 

Mahdollisuus tarkempaan hoitoon

Aamulla sataa, mutta iltapäivällä paistaa aurinko lämpimästi. Täysihoitotallilla hevoset paahtuisivat aamun sateen takia laitetut loimet päällä loppupäivän, mutta meillä ne käytäisi riisumassa tai vastaavasti pukemassa päälle, jos ilma huononisikin. Hyvällä ilmalla hevoset tarhaavat ihan koko päivän, mutta huonommalla ilmalla sisälle halutessaan ne pääsevät tallin lämpöön jo aikaisemmin. Iltatallin yhteydessä käydään iltakävelyllä, jottei karsinassa jouduttaisi kököttämään huonollakaan ilmalla liian pitkään. Lannat siivotaan kesken päivän pois karsinoista ja tarhojakin putsataan lähes päivittäin.  Näitä keksisi vaikka kuinka paljon lisää! Tietysti, jos meillä olisi vielä enemmän omia hevosia, en tiedä olisiko palvelu ihan samaa ;)

On itse paikan pomo

Lilli voi laiduntaa halutessaan vapaana pihanurmella, tavarat voi jättää just sinne kun haluaa ja kuiviketta ja heinää voi annostella niin paljon tai vähän kun hyväksi näkee. Ei tarvitse miettiä jääkö joku tavara muiden tielle, tai häiritseekö kentällä jo viikon lojunut esterata kouluratsastajia. Isoilla talleilla pitää ihan ymmärrettävästi huomioida muita joka tilanteessa ja tietysti tallilla kun tallilla pitää noudattaa omistajan pelisääntöjä. Omalla tallilla voi ihan oikeasti tehdä kuten huvittaa! 

MIINUKSET

Jonkun on oltava kotona jatkuvasti ruokkimassa ja ylipäätänsä vahtimassa hevosia niiden ollessa pihalla. Hevoset syövät meillä neljästi päivässä ja ruokinta tapahtuu hyvin tarkkaan kellon mukaan, joten klo 7, klo 12, klo 16 ja klo 20 pitää jonkun olla kotona. Tähän kategoriaan pitäisi lisätä myös matkustaminen, se on aika hankalaa. Pari kertaa vuodessa ollaan nyt käyty Horse Showssa ja jossain muussa hevostapahtumassa äitin ja Pinjan kanssa, Isi on yleensä silloin hoitanut hevoset, mutta moneksi päiväksi ei voida Pinjan kanssa lähteä samaa aikaa. Hevosten tulon jälkeen olen käynyt kerran Joonaksen perheen kanssa ulkomailla, mutta muuten ei ole ulkomaillekaan ollut asiaa. Sitä kannattaa siis miettiä, jos tykkää matkustella ja haluaa hepat omaan talliin... 

Epäsosiaalisuus

Onneksi mulla on sisko, jonka kanssa tallilla tulee oltua oikeastaan aina samaa aikaa. Joskus sitä kuitenkin kaipaa ihan oikeaa seuraa, tallikavereita joiden kanssa voi vaihtaa kuulumisia ja juoruilla. Porukkaa jonka kanssa voi lähteä hauskalle maastoretkelle tai pitää yhteiset puomitreenit.

Valmennuksiin pitää lähteä

Harvat valmentajat tulevat kotiin valmentamaan, joten valmennuksiin saa lähteä pari kertaa viikossa ulkopuoliselle tallille. Sehän ei olisi mikään kamalan suuri ongelma, jos meidän hevoset eivät olisi niin läheisriippuvaisia. Läheisriippuvuudenkin voisi listata yhdeksi pikkutallin ongelmaksi, sillä parin hevosen tallissa hevoset osaavat hyvin laskea kuka sieltä puuttuu... Voitto voi kyllä jäädä itsekseen kotiin, mutta kun sen kanssa siellä valmennuksissa käydään. Lilli taas ei todellakaan osaa olla yksin kotona, joten se on aina otettava mukaan.

Millaisia juttuja teidän listoihin tulisi?  Ja kuinka monella muuten on oma talli?

ps. Blogikirppiksellä pari juttua myynnissä!