Estevalmennus ja kisapaitapulma

Lauantaina vietettiin parin kaverin lakkiasia ja sen jälkeen juhlistettiin vielä koulujen loppua, joten estevalmennus siirtyi lauantailta sunnuntaille. Nyt kun esteet on ulkona ollaan voitu menojen mukaan sopia Terhin kanssa vähän joustavammin näitä valmennuspäiviä. 

Ennen valmennusta miski vähän kiirus, joten Pinja laittoi Voiton valmiiksi ja mä hyppäsin suoraan auton ratista sitten talliin. Olin pienen videokuvaukseen käytettävän Olympuksen pakata mukaan, mutta valitettavasti Canonin järkkäri jäi kotiin, joten ette saa kuvia, vaikka kuvaavia käsiä olisi kyllä ollut. Useamman kerran harmittelin kesken valmennuksen, sitä että nyt kerrankin kun on kolmet vapaat kädet niin mukana on vain yksi kamera... No, onneksi sentään videota saatte, muuten en varmaan olisi koko valmennuksesta teille kirjoitellutkaan.

Voitto oli verryttelyssä tosi kiva ratsastaa, vaikka aika laiskalla tuulella olikin. Lieköhän laitumella olo jo laiskistanut, toivotaan, että nyt vain hetkellisesti ja kun kesän myötä tottuu laiduntamaan niin moisia laiskuusongelmia ei enää olisi. Edellisen päivän juoksutus sivuohjilla toi varmaan sen tunteen, sillä Voitto oli jotenkin aivan eritavalla hyvä alusta saakka mitä tavallisen ratsastuksen jälkeisenä päivänä.

Verkan jälkeen laukkailtiin puomin yli. Joka toinen kerta pitkällä lähestymisellä ja joka toinen kerta voltilla. Tuo oli muuten yllättävän hyvä harjoitus. Kun hevonen ei voinut ennakoida tullaanko suoraan vai ympyrällä, piti itse ratsastaa normaaliakin huolellisemmin.

linkki verkkavideoihin

Seuraavaksi muodostettiin pieniä tehtäviä kavaletista, puomista ja parista matalaksi lasketusta esteestä. Nämä sujuivat kivasti. Ei suurempia ongelmia paikkojen kanssa, laukkaa sain toki koko ajan työstää ja ohjatkin olisi varsinkin videolta katsottuna saaneet oikeasti olla paljon lyhyemmät, ne vaan tuntuu pääasiassa ihan hyvän mittaisille. Tosin niinhän ne tuntuu, kun käsi on pitkien ohjien takia sylissä..:D

Seuraavaksi hypättiin tuttuun tapaan 90cm rata ja sen jälkeen 100cm rata. Molemmat radat ovat videolla peräkkäin. Mentiin tälläkin kertaa kaksi samaa rataa, sillä tuohon ei järkevästi oikein muita ratoja saanut. Metrin rata tosin lopetettiin myös aloitusesteellä, kun 90cm rata loppui jo sarjalle.

Rata alkoi harvalla pystyllä, jonka alla oli vesimatto. Ihme ja kumma Voitto ei kytännyt vettä yhtään, vaikka vesi on yleensä yksi niistä estetyypeistä, mitä Voitto saattaa katsoa. Alkurata meni tasaisesti, suhteutetun ensimmäisellä olin lähellä, mutta reippaalla eteen ratsastuksella päästiin hyvin neljällä laukalla pystylle. Trippeli ylittyi helposti, kuten sen jälkeinen kavaleteista tehty pysty. Sarjakin sujui ok, vaikkei missään parhaassa etäisyydessä oltukkaan. Täytyy sanoa, että 90cm alkaa tuntua jo aika helpolle. Sellaiselle, että isommistakin ongelmista selvitään kun esteet on näin matalia. Olikin puhe, että ensi kerralla voidaan aloittaa ensimmäinen rata jo vähän isommasta korkeudesta ja hypätä sitten loppuun 105cm rata.

Linkki ratavideoon

Metrin rata tosiaan meni ihan samalla tavalla, mutta tultiin sarjan jälkeen vielä vesimattopysty. Alkurata sujui ihan tasaisesti ja nyt sain korjattua linjankin tulemalla sisään isommalla hypyllä. Rata sujui loppuun tosi kivasti, paikat osuivat kohdalleen ja muutenkin fiilis oli hyvä. Kunnes viimeiseltä jätin yhden askeleen pois ja lähdettiin vähän kaukaa.

Palautetta tuli taas monesta asiasta ja lisää korjattavia asioita tuleekin parin viikon päästä Sannan valmennuksessa. Nyt voikin paremmin keskittyä virheiden korjaamiseen kun päästään niistä esteistä sentään yli. Ohjat valuivat pitkäksi, koska nyrkki ei pysynyt kiinni. Pohje meni eteen ja näin ollen se ei ollut kiinni kyljessä vaan irti. Lisäksi pitää muistaa nyt varsinkin ulkokaudella isoilla kentillä antaa sujua esteen jälkeen, pitäen kuitenkin tuntuma ja työntämättä pitkäksi. Kaarteissa ehtii hyvin sujua ja ottaa sitten vasta ennen estettä kiinni. Mulla on jostain syystä hirveä tarve saada Voitto liian kontrolliin ja lyhyeksi, ehkä siksi, että ennen toin sen aina mieluummin lähelle kun kauas kun se ei kaukaa hypännyt.

Mennään nyt kisa ja treeni kerrallaan, mutta jos tällä menolla jatkuu niin tarkoitus olisi startata 105cm luokka Sorsasalossa. Nykyään on muuten tarjolla kivasti melkein joka kisassa noita siirtymäluokkia, ennen kierrettiin joko liian pieniä kisoja tai sitten niitä ei vain ollut tarjolla. Kalenterissa onkin nyt parit kisat sekä Sannan valmennus, näiden jälkeen ollaan sitten taas viisaampia ja katsotaan mihin suuntaan mennään.

Loppuun saatte sanoa mielipiteenne mun kisapaita pulmaan. Kävin tänään kartoittamassa Kuopion kisapaidat ja päädyin kahteen vaihtoehtoon. Vasemmalla jo kotiin asti tuotu Kingslandin kisapaita, jossa on ihanat blingit nappeina. Oikealla sitten Hööksin kisapaita, jota ei liikkeessä tähän hätään ollut oikeassa koossa, mutta jota sovitin yhden liian pienenä ja yhden liian isona. En osaa päättää kumpi on parempi, kun en ole oikeassa koossa Hööksin paitaa edes sovittanut. Tosin siinä 20 euron hinta on vähän miellyttävämpi kun Kingslandin 60 euroa...  

Mulla on kolme vaihtoehtoa, kertokaa te miten mun pitäisi tehdä!

a) pidän jo ostamani Kingslandin paidan, josta onneksi sain sentään -15% alennusta.

b) palautan Kingslandin paidan. Yrittän änkäytyä Pinjan pieneen kisapaitaan viikonlopun kisoihin ja odottan Hööksin täydennyserää. Tässä on se riski, että paita ei sitten olekkaan hyvä ja Kingslandin paitoja ei enää ole myynnissä. Tosin jos se onkin superhyvä, niin sitten harmittaa kun ostin paljon kalliimman paidan.Tosin ehkä Kingslandin paita on kestävämpi.

c) Käyn sovittamassa Hööksin paitaa oikeassa koossa ensi viikolla ja jos sekin on hyvä, niin ostan molemmat sillä kisapaidoista saa -15% Hööksissäkin, jolloin hinta ei todellakaan ole paha!