Sannan valmennus - Ratkaisuja ongelmiin

Viime viikon maanantaina Sanna tuli taas Kuopioon valmentamaan ja jälleen kerran lähdettiin kotiin monta uutta ajatusta rikkaampana. Sain oikeastaan meidän kaikkiin tämän hetkisiin isoihin ongelmiin vastauksen, vielä kun osaisin pistää nämä ohjeet toteutukseen käytännössäkin...

Kuulumisten vaihdon jälkeen aloitettiin puomeilla ja kavaleteilla. Kun kerroin miten meillä on nyt mennyt ja kuinka Voitto on lopettanut pahimman kieltelyn totesi Sanna siihen, että "no vihdoinkin" :D Alla olevalla videolla ei näy ihan ensimmäinen tehtävä, jossa tultiin kavaleteilta kaartaen puomille. Tehtiin siirtyminen raviin ja ravattiin ympyrä, jonka jälkeen sitten taas laukkaa seuraavalle kavaletille. Tämä sujui ihan ok. Voitto ei ollut oikein avulla ja tuntui etten saanut siihen otetta, lisäksi sain kuulla jälleen heti siitä ulko-ohjasta.. Ihan hävettää, kun en ole saanut tehtyä asialle mitään, vaikka aina yksikseni ratsastaessa koitankin muistaa "vähemmän sisäohjaa, enemmän ulkoapuja."

Tämän jälkeen suorituksen näkyvätkin videolla. Tehtiin pari kertaa puomit vielä laukassa ilman ravia, jonka jälkeen tultiinkin kavaleteilta okserille, tehden välissä pieni voltti. Sanna sanoi ensimmäisen voltin jälkeen, että toinen takapolvi muljuu vähän hassusti. Pitää muistaa mainita tämä sitten vuositarkastuksessa, koska suurempaa hätää ei ole, olisi Sanna muuten passittanut suoraan klinikalle.

linkki videoon

Seuraavana tultiin kavaleteilta suoraan okserille viidellä laukalla. Tässä sain hyvät (ja helposti toteutettavat) vinkit puomien tippumisen estämiseksi. Meillä on viime aikoina tullut enemmän puomeja, kun Voitto hyppää nykyään hiukan huonommastakin paikasta. Mä en ole ihan oikeasti koskaan tajunnut, että mun pitäisi itse hypyssä tehdä jotain. Tietysti ennen estettä pitää ratsastaa ja heti sen jälkeen, mutta olen antanut tähän asti Voiton vain hypätä ihan rauhassa. Jos tullaan kuitenkin lähelle, pitää auttaa pohkeilla. Ja sitten kun tullaan vähän kaukaa pitää tuen suuhun olla parempi. Nämä reaktiot kun saisi vielä toteutettua tiukan paikan tullen niin hyvä olisi, sinänsä vaikea juttuhan tämä ei ole korjata.

Seuraavaksi tultiin samaa tehtävää neljällä laukalla. Neljä oli meille vähän pitkä ja tässä tulikin sitten se vinkki puomien kannattimilla pitämiseen, jos tullaan vähän kauaksi. Sain joka kerta neljä laukkaa, kun Sanna seisoi esteiden vieressä. Sitten kun rata alkoikin samalla tehtävällä ja tulin liian pientä laukkaa sisään, ei Voitto sujunutkaan kuten silloin kun okserin vieressä seisoi porukkaa. Mutta siis mun oma vikahan se oli, tulin ihan liian pienesti sisään, mutta kuvittelin, että saisin sujuttua sen kuten aikaisemmillakin kerroilla.

Uusi lähestyminen ja kunnollinen laukka, eikä mitään ongelmaa. Seuraavaksi rata jatkui kolmoissarjalla. Täytyy tunnustaa, että en pahemmin kolmoissarjoista pidä, sillä ne ei ole aina ihan putkeen menneet...  Nyt kaikki sujui kuitenkin yllättävän helposti, ehkä pitää vaan unohtaa aikaisemmat epäonnistumiset ;)

 Kolmoissarjalta jatkettiin uudelle aurinkoporille, jota Voitto hieman katsoi. Siitä sitten kuusi laukkaa okserille, sain vähän sujua, kun tultiin linjalle niin pienesti. Sitten melko tiukasta kaarteesta sarja ja siltä kaartaen aurinkoportille takaisin, tämä sujui hyvin. Kolmoissarja toisestakin suunnasta onnistui ja nyt neljä laukkaa kavaleteilta okserille oli nyt jopa hiukan ahdas. Rata loppui kaarevaan siniseltä okserilta vesimatolle. Vesimatolle lähdin vähän syöksymään, jonka lisäksi en suoristanut kunnolla.

linkki videoon

Tässä tulikin ilmi oikeastaan melkein kaikkiin tämän hetkisiin kieltoihin syy. Vasemmassa kierroksessa, en saa suoristettua hevosta eikä se näin ollen laukkaa aktiivisesti. Ja sitten kun saankin Voiton suoristettua ja otan sen ulko-ohjan käteen, niin Voiton laukka hyytyy. Tätä olenkin nyt harjoitellut esteillä sekä kavaleteilla kotona, ja kyllä muuten huomasi eron puolten välillä! Siitä sitten erillisessä postauksessa lisää. Muuten Sanna kyllä kehuikin meidän rataa. "Vähän enemmän yrittämisen makua ja tekemisen meininkiä."

Toinen rata alkoi vesimatolla, josta kaarrettiin siniselle okserille. Paikat osuivat kivasti kohdalleen koko loppuradan, vaikkakin kavaleteilta okserille oltiin hiukan pohjassa ja viimeiselle linjalle otin yhden liikaa. Sanna sanoikin, että väli on normaali, mutta kun hevonen hyppää aika paljon oikeelle pitenee reitti. Toiseen suuntaan väli oli lyhyt kuusi ja tämän oikealle hyppäämisen takia väli oli sitten pitkä. Uusintayrityksellä homma sitten onnistuikin kuten piti.

Pari tärkeää asiaa jäi valmennuksesta erityisesti mieleen:

- Kaarteisiin hyytyvällä hevosella ei siirtymisiä kaarteessa. Tämä siis koskee tehtävän lopettamista.

- Ulkoavut, ulkoavut, ulkoavut ja vielä kerran ulkoavut. EI sisäohjaa.
- Vasempaan kierrokseen extra tarkka suoristaminen ja suoristaessa laukan pitää säilyä ennallaan, eikä hiipua!

- Ponnistuspaikka lähellä, pohkeet auttaa -> ei tule puomeja niin helposti.

- Ponnistuspaikka kaukaa, tuki suuhun -> ei tule puomeja niin helposti