Kimmon tallin iltakisat

Lauantaina ja sunnuntaina jäi koneella istuminen vähäiseksi ja nyt tuntuu, etten millään saa kiinni normaalitahdista vaan koko ajan uusia blogihommia kasaantuu rästihommien päälle. Meillä on Blogitallissa tulossa pian ulos yksi iso projekti, joka on vaatinut niin bloggaajilta kun multakin homman vetäjinä melko ison homman, mutta toivottavasti se tulee olemaan kaiken vaivan arvoinen! Edellinen postaus jäikin kiireessä hiukan hutaisuksi, mutta nyt tähän kisapostaukseen yritän panostaa, vaikka kello raksuttaakin vieressä...

Oltiin tosiaan perjantaina Kimmon iltakisoissa, joissa on kyllä melkein joka vuosi taidettu käydä. Olisipa useammin kisoja iltaisin, on se vaan niin mukavaa nukkua pitkät yöunet edellisenä yönä ja valmistautua päivään rauhassa! Pakkasin ja puhdistin kaikki kamatkin vasta kisapäivänä. Harmillisesti meidän kouluvalmennuspaikan 1-tason kisat sattuivat melkein päällekkäin, sillä sielläkin olisi ollut kiva kisata, melkein kun kotikenttä. Terhi kuitenkin teki päätöksen meidän puolesta ja mentiin sitten näihin 2-tason kisoihin, luokkina perinteisesti 90cm ja 100cm.

Kaksi ylempää kuvaa ottanut Aino Huupponen

Olin aika varmoin mielin koko päivän. Piti muistaa vain Terhin antama ohje viime kisoista, ohjat lyhyenä ja hyvä poljenta laukassa. Silloin ei haittaa, vaikka paikka ei se ihanteellisin olisikaan. Kävelin radan kaverini ja Pinjan kanssa, mitään ihmeellistä siinä ei juuri ollut. Linjat olivat selkeät, toinen kuusi ja toinen viisi. Ykkönen oli ihan todella pieni ja helppo okseri, sarja tultiin vähän vaikeasta kulmasta, maastoestetyyppinen kukkula vähän hirvitti ja limenvihreällä puomilla ja valkealla ruudukkoportilla varustettu este oli monia hevosia pelottanut. Päätin kuitenkin muistella Terhin sanoja, Voitto ei katso erikoisesteitä. 

Verkkakenttä oli ihanan iso ja tilava, pääsin ottamaan hyvin hyppyjä ja tekemään sileää. Kaksi ensimmäistä hyppyä pystylle onnistuivat todella hyvin, kehuinkin Pinjalle, että vitsi oli helppoa! Ei olisi ehkä kannattanut kehua, sillä okserille tuli sitten heti stoppi. Toisaalta ihan hyvä, sillä lähdin taas tuppaamaan. Sen jälkeen loppui ainakin tuuppaaminen ;) Parempi mokata verkassa, mitä radalla.

Rata sujui ihan hyvin. Videolta katsottuna meno tosin näytti vähän paikallaan junnaavalle, pitäisi vaan oppia sujumaan varsinkin kaarteissa ja tiukoissa käännöksissä! Se mihin olin tyytyväinen oli tiet, kerrankin sain tiukasta kaarteesta esim. sarjalle suoristettua, ilman että roikuin sisäohjassa ja Voitto meni aivan mutkalla! Välit tulin niillä askelmäärillä mitä olin suunnitellut, banketilla jäin jälkeen kun en tietenkään tajunnut huomioida, että pitäisi antaa ohjaa normaalia enemmän alashypyn takia. Tehtiin tosiaan hidas tupla nolla, joten sijoille ei päästy, mutta se ei haitannutkaan. 

linkki videoon

Olin toisessa luokassa jo toinen, joten verkka-aikaa ei paljoa ollut - tai ei pitänyt olla. Mutta sitten se venyikin, kun luokkaa ei vain aloitettu vaikka kaikki tuntui olevan valmiina. Ehdinpä ainakin verrytellä rauhassa, tosin varsinaisen verkan jälkeen kävelin vähän liikaa, kun odottelin luokan alkua. Toisessa luokassa arvostelu oli a.2.0, suunnitelmanani ei ollut tehdä mitään kamalan nopeaa aikaa, mutta kuitenkin yrittää ratsastaa aikaa. 

Rata alkoi samalla esteellä, josta jatkettiin kuudella laukalla seuraavalle pystylle. Väli oli ihan hyvä, mutta puomi kolahti silti alas. Nämä puomit on kyllä meille ihan uusi juttu, mutta huomattavasti mukavampi ottaa puomeja kun kieltoja... Hieman tästä aiheesta tai lähinnä sen korjaamisesta tulevassa Sannan valmennuspostauksessa. Tosiaan, kun puomi kolahti lopetin ajan ratsastamisen ja päämääränä oli vain tehdä rata loppuun tuolla jo saadulla neljällä virhepisteellä. Banketti meni taas vähän mönkään, mutta onneksi este oli niin pieni, että selvittiin. Viiden laukan suoralla oli vähän säätöä, otin ensin hiukan liikaa kiinni, sitten ratsastin vähän eteen ja Voitto otti kunnon jättiloikan. 

linkki videoon

Tämä metrin rata oli mun mielestä puomin jälkeen parempi mitä edeltävä rata. Vaikka paljon on vielä parannettavaa, niin on silti kiva selvitä kisareissusta näin hyvin, ilman suurempi virheitä ja vain yhdellä puomilla. Näillä näkymin mennäänkin sitten 105cm Sorsasalossa, pakko myöntää, että vaikka 90cm ja 100cm tuntuu melko pienelle, niin jotenkin on turvallisempaa pysyä näillä tutuilla korkeuksilla, vaikka eihän se 5cm paljoa teekkään.