Kisapäivä nro 2

Kisaviikonloppu jatkui vielä sunnuntaina yhden luokan merkeissä. Mentiin tutusti ja turvallisesti 95cm, sillä se on juuri sellainen sopiva korkeus hakea ratarutiinia nyt kisoista. Ja sitä rutiinia kyllä tarvitaan. Treeneissä mennään paljon ratoja ja siellä homma tosiaan on sujunut jo hyvin, mutta kisoissa ei olla paljoo viime kaudella käyty ja tämäkin kausi alkoi vähän myöhään, joten kierretään nyt lähialueen kisoja ihan urakalla rutiinia hakemassa.

Vaikka lauantaina napattiinkin sijoitus ja Voitto hyppäsi ensimmäisen luokan tosi tomerasti mun mokista huolimatta, olivat viikonlopun kaksi muuta luokkaa pieni palautus maan pinnalle - tai katsaus meidän todelliseen tasoon. Kuten taisin jo viime postauksessa kertoa, olivat kaksi meidän aikaisempaa kisaa, Sorsasalo ja Kiuruvesi, todella helppoja näihin Iisalmen kisoihin nähden. Kun radat ovat vaativampia, niin virheitä tulee enemmän kun ei ole niin paljon aikaa (ja matkaa) vain ajella seuraavalle esteelle. Eilen nimittäin napattiin metristä kiellon lisäksi puomi matkaan ja sama kaava toistui tänään.

Kilpailupaikalla oli ihan kamala tuuli, este kaatui mun verkan aikana radalla itsestään ja ennen rataan tutustumista oli suurin osa porteista otettu ilmeisesti tuulen takia pois. Sillä ihan aamulla, kun käytiin kansliassa oli lähes jokaisessa esteessä jotain härpäkettä, mutta sitten radan kävelyssä oli vain yhden linjan alla mökit ja siihen se sitten taisi jäädäkin. Verkan aikana moni hevonen kielsi tälle linjalle, jossa oli alla punaiset mökit. Radan kävelyssä olin arvioinut tilanteen niin, että Voitto ei tuollaisia pelkää, mutta siinä sivu silmällä katsoessa aloin ehkä kehittelemään niistä meillekin pelottavia. 

Rata alkoi tismalleen samalla tavalla kun lauantainakin, tosin linja oli tällä kertaa kuuden laukan kun eilen se oli noin seitsemän. Tulin ensimmäiselle okserille vähän lähelle, jonka jälkeen mutkittelin ison vesilätäkön lävitse linjalle. Linja sujui hyvin. Seuraavaksi vuorossa oli neljän laukan linja, jonka alla olivat nämä punaiset mökit. Lähdin sitten varmistamaan ehkä vähän liikaa ja vanha virhe tuli esiin, törkkäsin Voiton kohti estettä ja kieltohan sieltä tuli. Videolta katsottuna ja selästäkin minusta tuntui, että oltaisi me voitu päästä yli. Ehkä itse lamaannuin kun ajattelin, että nyt se kattoo noita mökkejä. Jos edessä olisi ollut tavallinen okseri, olisin todennäköisesti malttanut mieleni ja ratsastanut yhden laukan lisää tai sitten olisin pysynyt paremmin tuossa ratkaisussani. Terhi sanoikin mulle kisojen jälkeen, että Voitto ei pelkää erikoisesteitä, ne voi olla jollekin muulle ongelma, muttei meille. Pitää yrittää vaan iskostaa tuo munkin päähän, varsinkin kun tuon tyyppiset erikoisesteet ei ole meille ongelma... Ja niinhän mä radan kävelyssä totesin, mutta sitten verkassa aloin panikoimaan.

Uusi lähestyminen ja tällä kertaa parempaan paikkaan. Linja jäi ison hypyn takia himpun ahtaaksi. Sitten Voiton mielestä kamalan ällöttävän vesilätäkön läpi laukaten kaarevalle okserilta pystylle. Tämä sujui ihan ok. Viimeisenä vuorossa oli sarja kulmasta. Kulmassa päätin, että ei voida ottaa hylkyä tästä ja varmistin jälleen vähän liikaa jolloin tultiin liian isosti sisään. Se sitten kostautui b-osan pudotuksella.

linkki videoon

En oikein tiennyt radan jälkeen mitä mieltä edes itse olen radasta. Ainakin mua ärsytti oma moka mökkiokserille, sillä siinä tilanteessa olisin voinut toimia niin monella tapaa paremmin! Eilinen kielto ei niinkään jäänyt kaivelemaan, sillä siinä en vain nähnyt etäisyyttä, tässä mokasin etäisyyden huonolla ratsastuksella - ja ennen kaikkea huonoilla hermoilla!

Viikonlopulta pienenä muistutuksena tuleviin kisoihin: lyhyemmät ohjat, aktiivisempi laukka (ei pitkä) ja paremmat hermot. Terhin kanssa oli myös puhetta, että mun ei kannattaisi olla ennen estettä niin takakenossa, sillä silloin jään helposti jälkeen, jos käy niinkuin kävi lauantaina. Se on ehkä jäänyt niistä ajoista, kun Voitto kielteli ihan urakalla ilman syytäkin.

Oli myös puhe, että Voitto on tosi herkkä hevonen ja vetää herneen helposti nenäänsä mun virheistä. Sillä, että roikuin ekassa luokassa kaksi kertaa sen suussa ja että, Voitto kielsi sen jälkeen molemmissa luokissa, voi olla yhteys. Hevonen pelasti mut kaksi kertaa lauantaina, ja mä "rankaisin" sitä roikkumalla suussa, ei ihme että sen jälkeen on vähän varovaisemmin lähdössä huonosta etäisyydestä hyppyyn.

Parannustakin tapahtui, sillä Terhi laittoi vielä illalla viestiä katsottuani ratavideon. Että nyt oli hyvä tempo ja "vieteri viritettynä", lauantaista kun sain palautetta liian pitkistä ohjista ja pitkästä laukasta. Hyvin pystyin korjaamaan virheen kisatilanteessakin kunhan vain keskityin siihen, pystyisipä vaan keskittymään kaikkiin virheisiin yhtä hyvin ;)

Vitsi mä oon väsynyt viikonlopun jäljiltä. Kaksi aamua peräkkäin herätyskello on soinut viideltä ja unta on kertynyt molempina öinä liian vähän. Kotimatkalla vannoinkin, etten enää ikinä lähde kaksi päiväsiin kisoihin noin kauas päiväseltään..:D Onneksi seuraavat kisat ovatkin illalla ja sitä seuraavat näillä näkymin ihan tässä lähellä.