Arkitreeniä ja videopostaus

Moikka! Olen saanut jonkun verran palautetta nykyisten postausten sisällöstä ja postaustahdistani. Valituksia postaustahdista en kyllä oikein ymmärrä, sillä mielestäni kirjoittelen edelleen melko aktiivisesti eli keskimäärin joka toinen päivä. Postausten sisällöstä saatu palaute on kyllä sitten taas ollut ihan asiaa, sillä itseänikin on harmittanut sisällön muuttuminen melko valmennuspainoitteiseksi. Se ei kuitenkaan ole mikään tarkoituksellinen päätös, vaan ihan materiaalin ja kentän huonoudesta johtuva päätös. Ei teitäkään varmaan huvittaisi lukea kovin montaa postausta peräkkäin siitä kuinka tänään taas käveltiin kentällä ja käytiin vähän ravaamassa ja laukkaamassa pellolla. Illalla on vaikea saada ketään kuvaamaan eikä kuvaaminenkaan ole kovin kivaa, kun on sen verran pimeää. Maneesilla ollaan sitten käyty melko monesti äidin kanssa kahdestaan, jolloin ei ole ylimääräisiä käsiä kuvaamaan. Tänä viikonloppuna ei kuitenkaan ole valmennusta ja Pinjakin lähtee huomenna maneesille, joten katsotaan mitä matskua saadaan tänne blogin puolelle!

Meidän serkut Espanjasta tulivat jouluksi Suomeen ja kuvattiinkin yhdessä pieni videopostaus ekasta ratsastuksesta tai oikeastaan se ei mikään kunnollinen ratsastus ollut, sillä molemmat kävivät heppojen selässä tallissa. Edellisenä päivänä oli ollut vapaa ja ulkona oli tosi tuulista, jolloin hevoset ovat usein melko säikkyjä. Ihan turvallisuuden vuoksi siis suoritettiin "ratsastelut" tällä kertaa sisätiloissa. Molemmat hevoset oli melko kummissaan, kun tallissa olikin yhtäkkiä vähän enemmän vilskettä ja meteliä. Varsinkin Voitto käyttäytyi levottomasti, tosin levottomuutta selittää varmaan myös edellisen päivän vapaa.

linkki videoon

Nerea ja Einar lähtivät, joten videopostaus päättyi vähän lyhyeen. Äiti tuli auttamaan kuvaamisessa, sillä oltiin jo pitkään suunniteltu, että otetaan illalla kentän valojen valaisemana kuvia. Äiti talutti Voiton kentälle ja mä tulin kameroiden kanssa perässä. Pidin kädessä Olympusta ja Canon oli selässä kameralaukussa. Mä sitten tietysti menin liukastumaan ihan kunnolla ja kaaduin suoraan kameralaukun päälle, Kameraan ei tullut mitään ulkoisia vammoja, eikä pikaisen tarkistuksen perusteella onneksi mitään sisäisiäkään. Toivotaan, että tänään, kun kuvataan vähän enemmän ei paljastu mitään ongelmia...

Kuvien ottamisen jälkeen kipusin selkään ja aloitin jo tutuksi tulleen kotiratsastuksen. Ensin kentällä käyntityöskentelyä ja sen jälkeen pellolle ravaamaan ja laukkaamaan. Tällä kertaa menin satulalla, mutta yleensä menen ilman. Käynnissä on tullut kyllä tehtyä jo vähän kaikkea mahdollista. Yleensä teen väistöjä, avoja, pieniä voltteja kunnolla taivuttaen, takaosakäännöksiä, pysähdyksiä tai suoraan ratsastamista. Tuleeko teille mieleen vielä jotain muita hyvä käyntitehtäviä? Tällä hetkellä ulkona sataa lunta, joten toivoa saattaa, että mitään uusia käyntitehtäviä ei tarvitse tehdä vaan päästään jo ravaamaan!

Kävelyn jälkeen mennään pellolle, jossa pääsee melko tasaisella kohdalla ravaamaan ja laukkaamaan suoraan. Ympyröitäkin voi tehdä, mutta sitten meno on jo vähän epätasaisempaa. Olen kyllä koittanut ajatella kaiken mahdollisimman positiivisesti, ihmisille ainakin tekee välillä hyvää liikkua myös epätasaisella ja sama pätee varmaan myös hevosiin. Käytössä oleva peltohan on melko iso, mutta sen keskellä on oja, joten tilaa ei hirveäasti kuitenkaan ole. 

Tällä kertaa tein kentällä hiukan väistöjä, mutta muuten lähinnä ratsastelin suoraan ja tein isoja voltteja. Voitto työskenteli oikein hyvin eikä ollut edes yhtään villi vaikka keli oli tuulinen ja takana vapaa. Pellolla se sitten jo vähän innostui, vaikka tekikin sen ihan Voitolle poikkeukselliseen tyyliin. Yleensä sen olemuksesta huoma, että kohta lähdetään ja vauhdilla. Nyt me kuitenkin lönköteltiin suoraan rentoa ravia ja yhtäkkiä Voitto vinkaisee ja pukittaa! Laukkailin loppuun vielä pidemmän pätkän molemmilla pelloilla kiertäen ojan ihan tarhojen vierestä, näin sain laukattua suhteellisen tasaisella pohjalla vähän pidemmän pätkän.

Ratsastuksen jälkeen kylmätiin vielä hevosten jalat. Kylmien vaikuttaessa siivoiltiin karsinat ja puuhailtiin muita tallijuttuja sekä kuvailtiin. Voisin kirjoittaa jossain vaiheessa uuden postauksen hevostemme jalkojen hoidosta, sillä rutiinit ja "välineet" on hiukan muuttuneet.

Seuraavana päivänä eli eilen lähdettiin äidin kanssa maneesille, kun pääsin koulusta vähän aikaisemmin. Mulla oli muuten aamulla ensimmäinen ajotuntikin. En vaan osaa kuvitella, että kohta mä voin ajaa autolla! Harmittaa, kun unohdin ottaa kameran mukaan maneesille, sillä Voitto kulki aivan mielettömän kivan tuntuisesti. Äiti olisi kyllä varmaan jotain videota saanut otettua, vaikka Lilliä toisessa kädessä olisikin pitänyt.

Ratsastin Voittoa samalla tavalla mitä Sannan valmennuksessa ja sain aikaiseksi just sen saman fiiliksen mitä valmennuksessa ellen jopa paremman. En vaan käsitä, miten noin tavallista ja helppoa tehtävää työstämällä sain hepan noin kivaksi niin lyhyessä ajassa. Asiaa auttoi varmaan se, että mulla oli muistissa kaikki Sannan sanomat jutut sekä se fiilis miltä Voitto tuntui aina kun Sanna sanoi, että nyt kulkee hyvin.

Ratsastin ensin ravissa isolla ympyrällä eteen, jonka jälkeen heitin jalkkarit pois ja menin pienellä ympyrällä aika normaalia ravia. Sitten taas isonsin reittiä ja liikuin eteen. Ja sama laukassa. Varsinkin laukassa Voitto liikkui jopa paremmin kuin Sannan valmennuksessa pohkeesta eteen. Oli kyllä hirmu hyvä fiilis tuon ratsastuksen jälkeen, sillä ennen ratsastusta ajattelin, että en varmaan saa Voittoa yhtä hyväksi ilman valmentajan apua vaikka samaa tehtävää teenkin. Itse teen usein itsenäisesti ratsastaessani samoja tehtäviä mitä valmennuksessa, varsinkin jos valmennus on tuoreessa muistissa onnistuu tehtävä hyvin, kun valmentajan ohjeet ovat tuoreessa muistissa.

Pitäkää peukut pystyssä, että lunta tulisi nyt tarpeeksi, jottei tarvitsis enää rampata niin usein maneesilla!

Millaisista postauksista te muuten pidätte eniten entä vähiten? Valmennuspostauksista? Videopostauksista? Arkipostauksista?