Maastoilua lumisissa maisemissa

Meidän lauantai vietähti lumisissa tunnelmissa. Piti ottaa vaikka mitä kivoja kuvia, mutta hämärä ehti jälleen ennättää ennen kun saatiin raahauduttua tallille. No, onneksi sunnuntaina oltiin ajoissa liikkeellä ja saatiin otettua kivoja joulukuvia.

Päätettiin lähteä pitkästä aikaa kunnolla maastoon peltoilun sijaan. Tielle oli satanut sen verran lunta, että parissa kohdassa pystyi jopa hyvin ravaamaan! Hakiessamme hevosia sisälle oli molemmille kasaantunut lumikinokset loimien päälle. Ensitöikseen saikin harjata loimen puhtaaksi, sillä ei ole kiva, jos lumi sulaessaan kastelee satulahuoneen lattian. Voitto oli muuten tosi puhdas, joten varusteiden laitoissa ei pitkään kestänyt. Eniten aikaa taisi mennä hännän selvitykseen ja puhdistamiseen, mustasta hännästä kun vaaleat purut näkyy niin selvästi.

 Voitolla oli vauhti päällä heti kun se huomasi, ettei käännytäkään kentälle vaan lähdetään tielle. Toinen oli ihan innoissaan pärisemässä (siis ihan kirjaimellisestikin) joka suuntaan. Jouduttiinkin pariin otteeseen pysähtymään ja odottamaan Lilliä. Valitettavasti lunta satoi sen verran kovasti, että tarkennukset eivät ole kuvissa ihan kohdalleen sattuneet. No, näette ainakin millainen näkyvyys meillä oli. Olisi tehnyt vain mieli ratsastaa silmät kiinni, kun lumihiutaleet tuntuivat tulevan ikävästi suoraan silmille.

 Heti ensimmäisellä ravipätkällä Voiton takapuoli lenteli melko vauhdikkaasti eikä Lillikään oikein olisi halunnut hiljennellä. Tehtiin ensimmäinen ravipätkä peltojen välisessä ylämäessä, pohja oli melko kova, mutta välillä (tosin nyt on menty melkein joka päivä..) kovalla pohjalla liikkuminen on ihan hyvästä. Tie päättyy metsään ja iloiseksi yllätykseksi huomattiin, että metsässä tien pohja oli lumen alla tosi pehmeä. Voitiin siis ihan huoletta ravailla vähän lisää.

Voitto heittäytyi tässä vaiheessa oikeasti vähän tuhmaksi, sillä sain pari kertaa jo pelätä tippumista. Kun se ei saanut mennä niin kovaa mitä olisi halunnut, alkoi tulla jos jonkinmoisia pukkihyppyjä. Tavallisissa pukeissa ei mielestäni ole kovin vaikea pysyä, mutta sellaisissa joissa hevonen hyppää ensin ilmaan ja sitten pukittaa on! Vaikka kuinka ajattelin painoa jalustimille ja kantapäätä alas, lensivät molemmat jalustimet yhden hypyn aikana pois. Voitto ei millään halunnut pysähtyä, enkä saanut loimen alta jalustimia takaisin jalkaan. Tässä vaiheessa hevonen onneksi tajusi olla hyppimättä, vaikka jatkoikin matkaa melko vauhdikkaasti. 

Lopulta tilanne rauhoittu ja sain jalkkarin jalkaan, sitten käännettiin nenät kohti kotia ja vauhti hiipui molemmilla heti. Yleensä luulisi olevan kovempi kiire kotiin, mitä kotoa pois. Varsinkin kun kotona odottamassa oli päiväruuat. Ei anneta heti ratsastuksen jälkeen ruokia, joten puuhailtiin tallissa taas reilu 30min. Kylmättiin jalat, siivottiin karsinat ja haettiin purua.

 Tässä ihmettelen mun kynttä, joka katkesi ihan keskeltä Voiton riehuessa. On muuten kipeä! Voitto käyttää samalla tilaisuuden hyväksi nappaamalla vähän matkaevästä maasta.

Illalla hevoset saivat vielä matolääkkeet. Muistatte ehkä jokin aika sitten julkaisemani postauksen, jossa kerroin, että tehtiin labrassa matotestit. Silloin minulla oli luulo, ettei tarvitse madottaa ollenkaan, koska testit näyttivät nollaa. Teidän kommenttien jälkeen kuitenkin googlailin vähän ja minulle selvisi, että matolääke (muistaakseni) heisimatoja vastaan pitäisi antaa aina syksyllä, sillä testeissä se ei välttämättä näy. Eli uusi käytäntömme ei ole, että madotetaan sen mukaan mitä lantanäyte sanoo, vaikka näin aluksi teille kirjoitin. Keväällä madotetaan, jos lantanäyte niin näyttää ja syksyllä madotetaan automaattisesti.

Molemmat hevoset söivät yllättävän nätisti lääkkeen. Voitto näytti aluksi ihan mahdottomalle madottaa, mutta se taisi luulla, että tehdään sille jotain muuta. Kun sain kerran vietyä tuubin tarpeeksi lähelle suuta, Voitto varmaan haistoi tai tajusi mistä on kyse ja otti oikeasti tosi nätisti lääkkeen suuhunsa, eikä sylkenyt yhtään pois!