Meidän jouluaatto

Aamulla heräsin herätyskellon ääneen, vaikka lomapäivä olikin. Päivä oli kuitenkin sen verran aikataulutettu, että jos joulumaastoon meinattiin ehtiä niin piti olla heti valoisan tullen lähdössä. Edellisenä päivänä suunniteltiin Pinjan kanssa kiertävämme monen tunnin lenkki, mutta suunnitelma kuitenkin muuttui aamulla, kun lämpömittari näytti -20. Lenkin olisi voinut edelleen tehdä, mutta aikaa vähän vähemmän vauhdikkaaseen reissuun ei ollut, joten tyydyttiin vähän lyhennettyyn versioon. 

Joku päivä kyllä käydään vielä tekemässä se pitkä reitti, sillä pohjat olivat lumen ansiosta tosi hyvät! Ennen käytiin kesäisinkin tällä reitillä, mutta nyt kun pehmeät metsäautotiet kunnostettiin kunnollisiksi teiksi, ei siellä enää voi kesäisin kovuuden takia oikein mennä muuta kun käyntiä. Lunta tuli tänä talvena kuitenkin tarpeeksi, joten pohja oli nyt super! Toivotaan, että se pysyy sellaisena koko talven.

Äiti ja Sini tulivat alkumatkan meidän mukana, joten saatiin muutama kunnollinen kuva maastosta.  Loput kuvat räpsin sitten sormet kohmeessa puhelimella. Voittoa ei maastoon lähteminen oikein alkuun huvittanut, vaikka ajattelin sen olevan ihan onnessaan, kun normaalisti sillä on maastossa niin kivaa. Hyvä puoli tässä rauhallisuudessa oli se, että uskallettiin ottaa pari ravi- ja laukkapätkää, vaikka pakkasta olikin melko paljon. -20 menee ainakin meillä sellainen raja, että kunnolla ei viitsi treenata ja vauhdikas maastolaukka varsinkin ilman jarruja on aika rankkaa... Rauhallisen laukkapätkän jälkeen käännyttiin kohti kotia ja sitten alkoi löytyä sitä vauhtia Voitoltakin! 

Vitsailtiin Pinjan kanssa, että nyt vaan laukalla kotiin asti. Vitsi muuttui kuitenkin ihan todeksi, kun molemmat hepat päättivät lähteä pikkasen vauhdikkaasti kohti kotia. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, vaikka Voitto melko kovasti Lilliä kohti potki/pukitti ja sen jälkeen juoksi karkuun pukkilaukalla. Tästä selvittyä jatkettiin vähän rauhallisemin. Melkeen koko loppumatka edettiin ravilla, kun herra ei suostunut kävelemään. Ravattiin sitten niin hiljaa, että Lilli pystyi kävelemään samassa vauhdissa. Yritin kyllä sanoa Voitolle, että eikö olisi helpompi kävellä mitä ravata tälläistä vauhtia... Hyvä että vauhtia kuitenkin löytyi, sillä olin aluksi vähän huolissaan, että vaivaako Voittoa joku, kun on näin rauhallinen. Taisi kuitenkin vähän vieraammat maastot ja pelottavat tukkipinot pelottaa sen verran, että oli parempi edetä alkumatka vähän varovaisemmin.

Hevosten hoidon jälkeen lähdettiin serkkujen mökille joulupuurolle. Sinä aikana tallista oli mennyt sähköt. Onneksi meillä on sellainen järjestelmä, joka lähettää puhelimeen viestin jos sähköt menee poikki. Oltaisi muuten huomattu, että sähköt on poikki vasta illalla hevosia sisälle ottaessa. Ei olisi ollut kovin kiva silloin alkaa tutkia mikä on vialla... Iskä sai kuitenkin korjattua ongelman nopeasti, joten hevosten ei tarvinnut viettää sähkötöntä joulua. Molemmat viihtyivät yllättävän hyvin ulkona, vaikka pakkasta olikin paljon. Ehkä extraheinät ja tarpeeksi loimia päällä auttoivat asiaa.

Illalla sitten avattiin serkkujen kanssa lahjat ja syötiin jouluruokaa. Hevoset pääsivät vielä illalla kävelylle, koska olivat kuitenkin tulleet sisälle pimeän tullen.

Moni toivoi lahjojen esittelyä videolla ja teenkin sen ehkä yhdistettynä muiden uusien juttujen esittelyyn, mutta tässä nyt kuitenkin yhdessä kuvassa oikeastaan melkeen kaikki lahjat. Ainoa toiveeni oli uudet jalustimet ja sainkin Sprengerin System 4 -turvajalustimet. Tänään pitää heti testailla. Lisäksi sain lämpimät tossut, Joonakselta Daniel Wellingtonin kellon sekä Victoria Secretin Body Mistin. Kuvasta puuttuu pari juttua mm. saippua-automaatti, puhelimeen kiinnitettävät objektiivit ja arvat.

Millainen teidän jouluaatto oli? Kävitteko joulumaastossa? Millaisia lahjoja saitte?