Kameran känkkäränkkä päivä

No oikeastaan eihän se vika kamerassa ole, vaan siellä käyttäjän taidoissa. Ei silti meinanneet sunnuntain ratsikuvat onnistua, ei sitten millään! Onneksi pieni photoshoppaus pelasti ne osittain ja kehtaa jopa julkaista täällä blogin puolella.

Lauantaina oli siis ollut estevalmennus, joten tarkoitus oli ratsastaa Voitto vain kevyesti läpi. En tiedä mikä on nykyään vialla, kun ei vaan onnistu ratsastuskaan. En saa Voittoa enään kivan tuntuiseksi, se painaa vastaan ja söhlää kaikkea muuta kun keskitty kuskiin. Saikun jälkeen se oli niin mukava ratsastaa, mutta nyt.. Hieman ratsastuksiani mietittyä tulin tulokseen, että oisko se vaan vähän kyllästyny ainaiseen kentällä tuuppailuun. Pitää yrittää tehdä juttuja vieläkin monipuolisemmin ja ratsastaa vähän eri tehtäviä sileellä. Olen nimittäin sellainen ratsastaja helposti, joka jää vaan haahuilemaan kentälle ilman määränpäätä. Tai sitten sitä vain laiskottaa kun on joutunut kunnolla töihin.

Sunnuntaina laitoin aluksi gramaanit päähän, mutta ne tuntu jotenkin olevan tiellä, enkä kokenut niitä kovin hyödylliseksi sinä hetkenä. Pinja sitten otti ne pois ja heti alkoi homma sujumaan. Jouduin kumminkin tekemään niin paljon töitä jo ravissa, että päätin etten laukkaa. Oisin joutunut siinä sitten työstämään vähintään saman ajan ja ratsastus olisi ollut liian raskas estevalmennuksen jälkeen. Vaikka kestikin hetki saada heppa hyväksi, niin Voitto oli tosi vetreä ja reipas! Varmaan tehnyt hyvää hepan mielelle päästä vähän pomppimaan pikku esteitä.

Maanantaina Voitolla oli vapaapäivä. Tiistaina eli eilen oli ratsastus kyllä yhtä tuskaa. Olin itse väsynyt ja ärtynyt valmiiksi, sitten heppa vielä pisti ihan ranttaliksi. Se ei ollut koskaan kuullutkaan mistään sisäpohkeesta saatiikka siitä miten ravataan nätisti. Eikä mistään asettumisesta ollut puhettakaan. En ole varmaan koskaan suuttunut tuolla tavalla hevoselle. Olin työskennellyt ravissa jo 20min ja heppa ei ollut muuttunut yhtään paremmaksi. Kokeilin kaikkea, asettelin ulos ja sisälle, nätisti maanittelin ja pyysin.  Sitten vaan paloi hermot. Vetäsin rumasti sisäohjasta ja potkasin sisäpohkeella.

Ja homma toimi sen jälkeen täydellisesti. Voitto muisti yhtäkkiä mitä sisäpohje, asetus ja sopiva ravi ovat. Ratsastelin hepan loppuun ja sitten se anstaitsi isot taputukset. Itselle jäi kumminkin vähän sekava fiilis. Oliko oikeen ratsastaa vähän rumasti? Heppahan toimi tosi hyvin sen jälkeen, joten oliko kaikki vastaan pistäminen vain Voiton laiskuutta tehdä kaikki helposti? Tällä kertaa mielestäni tein oikein, jossei hyvällä niin sitten pahalla. Kuten vanha sanonta kuuluukin. Jos nyt voi tuollaista oikeaksi teoksi sanoa. Taitavampi (ja kärsivällisempi) ratsastaja olisi varmasti saanut Voiton kulkeemaan paremmin, ilman tuollaistakin. 

Huomaan kuvista itsekkin, että Voitto kulkee luotiviivan alla. Mutta eise siihen onneksi kuole, asiaa korjataan valmentajan kanssa.

Eilen oltiin Suitsisopissa kuvaamassa ale-housuja ja hakemassa tammikuun sponsorituote, siitä tulossa viikonloppuna postausta. Pinja kuvasi ja minä toimin mallina. Laitoin tuohon postauksen loppuun pari tuotekuvaa ja sitten tuollaisen fiilistely kuvan- Käykääpäs täältä tsekkaamassa Suitsisopin ale-kori!