Tippuminen ja reipas heppapoika!

Moi! Viime postauksesta tuntuu olevan hirmu kauan, mutta ei siitä ole kuin päivä. Olen varmaan jo liian tottunut tässä kuussa olleeseen postaus tahtiin eli postaus/päivä. Nyt onkin luvassa pitkä postaus tai pitkä jos jaksan kirjoittaa kunnolla..

Lauantaina käytiin siis kuvailemassa aamupäivästä Keskimäellä. Siitä enemmän edellisessä postauksessa. Oltiin siivoiltu karsinat jo heti päivällä, mutta varsinaisiin heppahommiin lähdettiin vasta illemmalla. Iskä aurasi tarhat ja kentän, tyhjensi lantakärryn ja me Pinjan kanssa tehtiin ihan yleisiä omaan talliin kuuluvia hommia. Kentästä tuli melko hyvä, joten päätettiin laittaa siihen pari puomia 17metrin välillä.

Verkkailin melko nopeasti ravissa. Tein siirtymisiä, voltteja, kahdeksikkoja, ympyröitä jne. Voitto oli oikein miellyttämishaluinen ja sen kanssa oli pitkästä aikaa oikeesti kiva työskennellä. Pienten kävelyjen jälkeen nostin sitten laukan. Laukkailin molemmissa suunissa pääty-ympyrällä ja tein parit vaihdot. Sitten aloin tulemaan puomi linjaa. Neljä askelta jäi jopa vähän ahtaaksi, minä kun muistelin alkuun, että neljään laukkaan puomeilla tuolla välillä saa jo vähän hoputtaa. Paikat osu kohdilleen tosi hyvin ja vaihdoin sitten suunnan tosi hyvissä fiiliksissä. Toiseen suuntaan tuli yksi huti ekalle puomille, mutta toisesta selvittiin hyvin. Tein pari kertaa välin myös viidellä laukalla, sai ottaa melko paljon kiinni! Miten me ollaan joskus menty tota täysin samaa väliä seittemällä laukalla?

Yksi syy siihen, että väli oli melko ahtaan tuntuinen oli varmaan Voiton energisyys. Voitto nimittäin alkoi pikku hiljaa kiihtyä yhä enemmän. Olin jo nostamassa loppuraveja, mutta hepalla oli niin paljon virtaa, että ajattelin tulla puomit vielä pari kertaa. Voitto sitten siinä hieman kiihytteli ja naureskelin vaan selässä. Yhtäkkiä se veti kumminkin melko reippaasta laukasta stopin, siinä vaiheessa mulla oli menny tasapaino ja olin juuri nousemassa takasin kunnolla satulaan. No, Voitto päätti toisin. Se lähtikin sitten täyteen laukkaan ja arvatkaapa kuka makasi maassa. Siinä hetken voivottelin mun häntäluuta ja pakaroita, tulin nimittäin melko töminällä alas. Pinja nousi nopeeta Lillin selästä pois ja otti Voiton kiinni. Siinä vaiheessa minä olin könkännyt myös sinne. Uudestaan selkään ja puomit vielä pari kertaa. Voitto vähän kiihytteli vielä tämänkin jälkeen siellä tietyssä nurkassa, mutta osasin varautua siihen nyt paremmin.

 Sunnuntaina vuorossa olikin maastoilua. Meidän serkut, jotka asuvat Espanjassa olivat tulleet katsomaan ja  heppailemaan. Eilisen Voiton "temppuilun" jälkeen päädyttiin kaikki yhdessä, että käydään eka Pinjan kanssa maastoilemassa ja vasta sen jälkeen Nerea ja Einar menevät selkään.
Sain tippuessani varmaan jonkun aivotärähdyksen sillä aluksi unohdin suojat talliin. No, Sini pitämään Voittoa ja minä hain suojat. Sitten oltiin jo päästy vähän matkaa menemään, kun tajusin ettei mulla ole turvaliiviä. Eikun käännös takaisin ja turvaliivi vetämään päälle.

Lähdettiin siis "tukkiautotielle", jolla ratsastettiin ennen paljonkin. Sen pohja kumminkin uusittiin viime kesänä ja se on nykyään melko kova ratsastaa. Talvella siin oli kumminkin hyvä mennä, kun vain yksi moottorikelkka oli siitä ajanut. Ravailtiin tien puoleen väliin, josta sitten käännyttiin ja tultiin hyvin vauhdikkaasti kotia kohti. Siinä ja hilkulla, että sain pysäytettyä Voiton ennen valtavan isoa alamäkeä. Siitä ei olisi nimittäin laukassa selvitty alas. Kotimatka menikin sitten melko kiihkeissä tunnelmissa, sillä kumpikaan heppa ei malttanut oikein kävellä. Onneksi ne rauhottui meidän pihatielle päästyämme ja serkkujen oli hyvä ratsastaa.

 Nerea meni Lillillä kuten muinakin vuosina, mutta Einar pääsi ensimmäistä kertaa meillä hepan selkään ja hän halusi mennä Voitolla. Einar on kerran ratsastanut shettiksellä, joten saatto Voitto tuntua melkoisen korkealle! Aluksi vain seistiin paikallaan, mutta lopulta me mentiin tandemilla puomienkin yli.

Tänään sain sitten mun uuden kypärän! Riikka toimi välikätenä, jotta saisin sen vähän nopeammin. Kypärä on siis käytetty, mutta ollut lähinnä kisoissa. Se on mulle ehkä vähän nafti, kun tämmönen jättipää olen. Mutta enköhän mää sillä pärjää. Liimailen varmaan lähipäivinä siihen pari blingiäkin;)!