JOULUKALENTERI 21.LUUKKU

NÄMÄ HEVOSET TEKIVÄT MINUSTA RATSASTAJAN

 Olen tehnyt tän joskus aikasemminkin tänne, mutta kuvat oli jotenkin kadonneet näkymättömiksi ja muutenkin postaus oli niin huono, eikä antanut todellista arvoa näille hevosille! Joten tässä nyt tämä uutena painoksena.

edit. Tää taitaa toista aika paljon vanhaa ja kirjotusvirheitäkin on, mutten ehdi tarkistaa..

Tämä kuva varmaan ihan ekoilta ratsastustunneilta :D

Aloitimme Pinjan kanssa ratsastuksen Peikkometsässä. Vaihdoimme sieltä kumminkin ikävistä syistä nopeasti Vehmasmäkeen. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, että ei nuo paikat mitään maailman parhaita olleet ja ratsastukseni voisi olla jotain muuta jos olisin muualla aloittanut. Mutta en varmasti olisi oppinut silloin niin paljoo hevosten hoidosta, päättäväisyydestä ja vaikeista hevosista, jotka eivät aina olleet mitään huippukoulutettuja. Nimittäin en varmaan ikinä ole pelännyt tippumista sillä mielestäni liian usein kuulee ratsastuskouluilla, kuinka on aivan kamalan hirveän järkyttävää tipahtaa hevosen selästä, eikä haluta sitä hevosta joka ei suostu hyppäämään tai saattaa pukittaa yms. Anteeksi nyt poikkesin hieman liikaa aiheesta :D

Ihan ensimmäinen ratsuni oli ainakin vanhenpien muisteluiden mukaan saviskan Roxy, se oli jossain tapahtumassa talutusratsuna ja sillä sitten pääsi muutaman kierroksen ratsimaan :D Peikkometsässä jo muistan tykänneeni semmoisista hevosista ja poneista, joista kovin moni (ainakaan alkeistunneilla) ei pitänyt. Suosikkejani olivat Lotta ja Muskaat (:

Kuvassa Hellun Herkko Vehmasmäestä

Vehmasmäessä ei ollut kuin yksi poni/pieni hevonen joka oli tunti käytössä ja sekään ei ollut mikään lasten käsiteltävä, joskus kyllä taisi olla alkeistunneilla sillä ratsastaessa se ei ollut niin "paha". Mentiin sitten niillä isommilla hevosilla ihan sujuvasti (: Muistan etten oikein tykännyt niistä muutamasta automaatista mitä siellä oli, sen sijaan ihastuin suokki tamma Rosmariiniin, joka väisteli ensimmäisellä tunnillamme vesilätäköitä ja toi hieman haastetta ratsastukseen. Se kumminkiin myytiin jossain vaiheessa ja saimme niihin aikoihin aloittaa ratsastuksen opettajan vastustuksesta huolimatta Demsi-shettiksellä ratsastuksen.



 Demsi oli _hieman_ omapäinen ja siksi ei ollut käynyt vähään aikaan tunneilla. Ja sen omapäisyys tultiin kyllä huomaamaan:D Se tiputteli meitä lähes joka tunti selästä, sen jälkeen kunnon rodeot kentällä ja sitten portin ali juoksentelemaan eläinpuistolle :D Se osasi vaikka mitä temppuja ratsastajan selästä saamiseksi, se mm. meni piehtaroimaan jolloin oli pakko hypätä pois selästä. Jos kumminkin piti ohjista kiinni se puraisi, jolloin oli pakko päästä irti. Ennätykseni on tippua 6kertaa tunnin aikana ja kyseisenä tuntina en ollut pääsyt kunnolla edes uralle, ennen kuin jo se oli saanut minut alas. Kumminkin siskoni kanssa aina riitelimme siitä kumpi sillä saisi mennä ja se oli meidän molempien suosikki :D Demsi käsittääkseni elää vieläkin Vehmasmäessä Marja-aasi seuranaan. Niiden erottaminenkin oli aina oma hommansa, ne nimittäin asuivat samassa karsinassa.

ensimmäinen ratsastuskerta Ticolla. Jalka-,-

Sitten tallille tuli Tico Tico niminen poni, joka oli myöskin vähän hankalampi tapaus :D Se oli kova pukittelemaan ja muutenkin tiputtelemaan ratsastajia. Tähän poniin tietysti sitten myös rakastuin heti ja siitä tuli uusi lempparini. Ticokaan ei ollu mikään kovin suosittu ja sain mennä sillä aika usein. Muistan vieläkin elävästi kun olin päässyt Tuomaksen valmennukseen (joka oli n. 1/kk ja se oli tietysti "kunnia asia") Ticolla. Ja poni vetäsi aina päänsä esteen jälkeen alas ja tipuin neljä kertaa.. :DD Kävin myös muutamissa tallikisoissa sillä, ne menivät ihan hyvin eikä suurempia ongelmia ollut. Tico jouduttiin käsittääkseni lopettamaan, koska sen jalka murtui. Olimme silloin jo lopettaneet ratsastamisen vehmasmäessä.

Sitten naapuriimme muutti Jaana, jolla oli ylläpidossa/omistuksessa suokki tamma Usvan-Lilja. Saimme hoitaa ja ratsastaa sitä 1-2kertaa viikossa. Lilja ja Jaana opettivat meille paljon hevosen omistamisesta ja useat Jaanan opit onkin siirretty meidänkin hevosten hoitoon. Lilja opetti paljon olemalla loputtoman kärsivällinen ja kiltti, vaikka olikin melko iso! Oli ihanaa käydä maastossa ilman satulaa, ratsastaa Sinin kanssa tandemilla ja muutenkin ottaa vähän rennommin kun oli noin luotettava hevonen alla. Ei käyty sinä aikana ollenkaan ratsastuskoulussa, muutamia irtotunteja saviskassa lukuun ottamatta. Pitää vielä mainita, että saviskassa silloin tykkäsin mennä Toppilla(: Lilja sitten kuitenkin meni viettämään ansaittuja eläkepäiviään omistajansa luokse.

Kauppilan Ilona ja minä

Ulkokuori voi pettää :D Keskimäen Iita

Tuomaksen tallilla ( jossa Lilli siis asui vähän aikaa ja jossa Liljakin oli) saimme hoidella Tuomaksen poneja Ilonaa ja Iitaa. Sini ja Pinjakin muutaman kerran ratsastelivat Ilonalla ja Iitaa aluksi liikutteli vain äitimme taluttaen, koska se oli niin mahdottoman villi, kun nuori oli (: Iita sitten muutti meille Lillin seuraksi ja minulla ainakin oli siihen semmoinen viha-rakkaus suhde, sen verran välillä otti poni luonnon päälle omapäisyydellään ja ilkeydellään. Nyt Iitalla on maailman söpöin orivarsa Aatu.

Kauheaa kun en muista missä tässä välissä meillä oli issikoita vuokralla, mutta ne taisivat kyllä olla ennen Liljan tuloa kuvioihin.. No, kerron niistä nyt. Kävimme Sallan ja hänen Äitinsä kanssa tunneilla vehmasmäess, meidän lastentunti oli ekana ja sitten Tanjan ja minun äidin aikuisten tunti heti perään. Mutta meillä oli siis meidän pihassa heidän kanssaan Sahalasta vuokralla viikon kaksi issikkaa. Lysa oli meidän ja Hervör heidän, oli kyllä maailman parasta aikaa vaan päästellä menemään niillä maastossa, syötellä ja kantaa muutenkin vastuuta hevosesta. Sitten meillä oli samana kesänä muistaakseni vuokralla toisen ratsastavan ystäväperheen kanssa samasta paikasta Freija ja sama Hervör. Freija oli meidän ja toisen perheen oli sitten Hervör, toki kuten edellistenkin kanss avaihtelimme hevosia sujuvasti.  Sitten otimme vielä seuraavana kesänä omaksi kaksi issikkaa ja edelleen Sahalasta. Erill oli minun ja Perla Pinjan, nämä taisivat sitten olla kaksi viikkoa?:D En oikeasti jotenkin muista yhtään tätä aikaa..

Olen elämäni aikana käynyt vain yhdellä ratsastusleirillä (jos Lillin kanssa käytyä yksärileiri ei lasketa). Leiri oli Tahko Areenalla estepainoitteinen. Emme olleet leirillä yötä, koska nukuimme ihan lähellä olevassa satamassa veneessämme ja kävimme sieltä käsin leirillä. Jotenkin leirillä oleet ihmiset eivät sen takia ehkä tulleet niin tutuiksi ja olimme siellä pääasiassa kahdestaan. Jouduimme Pinjan kanssa aluksi "aloittelijoiden" ryhmää, joka oli se huononpi ryhmä.. Silloin se oli aivan kauhistuttavan järkyttävää, mutta loppujen lopuksi ryhmillä ei ollut mitään eroa ja minut vaihdettiin loppu leiriksi siihen "parempien" ryhmään. Menin leirillä oikeastaan kaikki tunnit hoitsullani Felixillä. Kun saatiin kierrellä ja katsella kenet haluttaisiin hoitsuksi päätin jo silloin haluavani Felixin tai Sheilan. Onneksi sain Felixin, koska se oli mukavampi hoitaa ja parempi siihen tilanteeseen ratsunakin.

Felix opetti minulle ihan kauheasti, se oli sopivan reipas ja välillä hieman haastavakin, mutta kummin peruskiltti ja sain keskittyä omaan ratsastukseen, enkä ponin koulutukseen kuten usein aiemmin. Yhdellä tunnilla halusin kokeilla sitä Sheilaa ja olisin muuten varmaan rakastunut siihen, mutta ihan omasta ja äitinikin kehotuksesta päätin pysyä Felixissä. Koska leirin tarkoituksena oli kehittyä itse ratsastajana, eikä kouluttaa ponia. En sillä, että Sheilaa olisi tarvinut "kouluttaa" mutta se oli paaaljon haastavampi kuin Felix, todella vauhdikas, eikä ottanut pidätteitä läpi kunnolla ja hoitaessakin ilkeähkö. Felix sitten rupesi ontumaan ja jouduin menemään yhden tunnin mielestäni maailman kauheimmalla hevosella Ompulla, joka oli juuri inhokkityyppiäni eli laiska! Olin kuullut siitä juttuja, että kuinka kauhean laiska se on yms. Mutta mielestäni sain sen kulkemaan aika hyvin ja reippaasti, eikä se nyt niin kauhea ollutkaan ;) Onneksi Felix ei ontunut kisapäivänä ja sain mennä sillä kisat, joista 0vp (: Ihan tälleen btw. että tuolla leirillä oli sillon "isosena" ja avustajana meidän nykyinen valmentaja Martta :D

Seuraavana kuvioihin astuu Lilli :D Ensimmäinen ponimme. Lilli on opettanut meille varmaan kaikista eniten hevosen omistamisesta. Ollaan monesti nykyään mietitty, että miten oikeen pärjättiin sille ponille sillon kun nyt tekee välillä tiukkaa? Mutta en kyllä muista mitään isoja ongelmia olleen :D Lilli oli kyllä mahtava opetusmestari ja toi meihin molempiin ihan mielettömästi varmuutta esteratsastuksessa, se ei kieltänyt kertaakaan minulla harjoituksissa ja hyppäsi oikeastaan mitä vain, mistä vain ja milloin vain. Ei itse tarvinut kuin ohjailla esteeltä toiselle. Lillillä opin myös kuinka käännetään pieniä teitä ja se on oikeasti ollut hyödyllinen taito, kun on pitänyt rueta kääntämään vähän isompaa ja einiin ketterää Voittoa:D

Sitten tuli Voitto, joka oli todella monta pykälää Lillistä vaativampi ja sillä tavalla "parempi". Sen liikkeet olivat aluksi valtavat ja vaikeat istua, mutta pikkuhiljaa niihin alkoi tottumaan. Voitto opetti myös sen, että vastoinkäymisistä selvitään ja yksi kielto ei ole katasrofi. Voiton kanssa myös olen oppinut paljon huollelisemmaksi ja tarkemmaksi, koska Voitto on sillä tavalla herkempi ja ottaa nokkiinsa virheistä, eikä pelastellut aluksi ollenkaan virheitäni. Voiton kanssa olen oppinut, että pitää myös ratsastaa saadakseen jotain aikaan :D Olen myös oppinut iloitsemaan hyvistä nolla ja jopa nelos radoista, kun Lillillä oltiin todella pettyneitä jos ei saatu ruusuketta (saatiin kyllä joka kerta jos vaan tuli nolla rata :D)

Pakko vielä mainita muutama hevonen/poni. Oon jotenkin tosi herkkä rakastumaan hevosiin ensi silmäyksellä, mutta siitä on ainakin hyötyä hevosta ostaessa ;) Jotenkin varsinkin pienet ja tempperamenttiset ponit iskee:D

Oon mennyt Eepillä vaan kaksi(?) kertaa, mutta rakastan sitä silti ihan kauheasti ja tykkäsin siitä heti eka näkemällä! Se on just sopivan vauhdikas, pieni, söpö ja vaikea (: Itse asiassa tässä on semoonen jännä juttu, että tää poni on Tuomaksella tuntikäytössä ja niinku ylläpidossa. Mutta tän omistaa Pinjan luokkakaveri Sohvi(:

Sitten ollaan käyty Hevosharjussa muutamia kertoja issikka vaelluksella ja oon joka kerta saanu mennä Freydiksellä, johonka myöskin rakastuin heti (: